Apua meiän iltoihin!
Taustaa... Meiän nyt 2 vuotias poika on aina ollut hyvä uninen ja nukahtanut itsekseen tosi reippaana omaan pinnasänkyyn. Nyt hän kuitenkin halusi noin kuukausi sitten vaihtaan pinnasängyn " isojen poikien" sänkyyn -> siitä seurasi iltakatastrofit!
Mikään muu ei ole muuttunut kuin se sänky. Reilu vuoden ikäisenä jäi tutti, mutta rätti ja uni-Puuh jäivät (se ok!). Samat iltarytmit on pysynyt niin kauan kuin muistan (potta, puuro, hammaspesu, halit ja sänkyyn).
Ongelmana on nyt järkyttävä iltahuuto. Ja se on selvästi vain vastalause nukkumaan menemiselle. Hän keksii vaikka ja mitä ettei tarvisi pysyä siellä sängyssä ja helpostihan tuo sieltä pois tuleekin kun ei ole laitoja. Aletaan olemaan iskän kanssa ihan loppu. Iltakiukut kestää lähes poikkeuksetta kaksi tuntia, eilen meni kolme. Aamulla kuitenkin herätään samaan aikaa ja viikolla joskus paljon aikaisemmin kun äiti menee töihin. (iskä viikot muualla töissä)
Onko jotain hyviä neuvoja siirryttäessä toiseen sänkyyn? Alan olla todella väsynyt ja taas tarvisi kuitenkin töihinkin jaksaa lähteä. Kolmessa vuorossa kun teen niin kieltämättä jää unet joskus ihan liian lyhyeksi ja kostautuu sitten olemalla entistä kiukkuisempi.
Tahtoisin jotain apua tähän, en jaksaisi enää kuunnella iltaprotesteja. Ja kun mieskin on vain loppuviikon kotona, ei meille jää ollenkaan aikaa kahden, sillä kun tenava viimein nukahtaa saa itse mennä suoraan nukkumaan.
Kertokaa kaikki mahdolliset jota vois kokeilla!?
-Jonsku-
Kommentit (3)
Hei
Meillä oli samanlaista menoa tuossa kuukausi sitten. Illat olivat ihan järkyttäviä. Huutoa ja raivoa kesti vaikka kuinka kauan.
Meillä on ollut hyväksi avuksi turvaportti lapsen huoneen ovella. Lapsi ei pääse huoneestaan pois, mutta aikuinen voi käydä lapsen huoneen ovella tai vaikka huikkailla olohuoneesta eli turvattomuutta ja yksinoloa ei tarvitse kokea.
Pitkää pinnaa ja voimia sinulle, vaihe menee kyllä ohi. Enkä siirtäisi enää takaisin pinnikseen, kun kerran on sänky vaihdettu. Kyse on kuitenkin jo sen verran isosta lapsesta, ettei pinnikseen enää kätevästi mahdu ja meillä tultiin tuon ikäisenä jo sängystä pois kiipeämällä, mikä oli tosi vaarallista puuhaa.
Miettisin kyllä eilen ja tänäänkin sitä sängyn vaihtamista, mutta ollaan kuitenkin jo reilu kuukausi nukuttu tuossa sängyssä niin en hevillä nyt vaihtais. Pinnasängystä kiipeili joskus pois, muttei enää sen jälkeen kun naamalleen sieltä tuli.
Turvaportti meilläkin on, tosin se on portaiden yläpäässä. Siinä sitten venkoo ja huutaa. Eikä auta vaikka itse jäisi yläkertaan odottamaan nukahtamista, tulee siinä tapauksessa meiän makkarin ovelle " äiti kukkuu" tms.
Huoh, ehkä tämä tästä. Hyvin tuo kyllä kuorsaa aamuun asti heräämättä kun vaan nukahtaa. Ja tätä ongelmaa ei siis esiinny kuin isin ja useimmin siis äitin kanssa.
Tänään päästiin aika vähällä, ei mennyt enää kuin tunti :) Toivotaan huomiselle samaa! Kertokaa lisää kokemuksia vaikkei niistä ehkä apua olisikaan. Aina kiva kuulla ettei muilla välttämättä ole sen helpompaa ja ettei meillä ehkä olekaan ylivilkasta tai muuten vaan omituista tenavaa :)
Nyt nukkumaan, vihdoinkin...
Josko kuitenkin kokee uuden sängyn turvattomaksi? Laittakaa hetkeksi takaisin pinnikseen. Voisi esim. päiväunet nukkua uudessä sängyssä, että totuttelisi ja yöt pinniksessä. Miksei? Meidän poika siirtyi lastensänkyyn (vasta) 2v4kk iässä...Ei ollut ongelmia, kun oli siirtoon tosi valmis. Teillä toki itse ilmaisi halunsa, mutta monet lapset haluaa isompien asioita ja sitten ne kuitenkin on liian jänniä...