Sisarusten pienet ja isot ikäerot. Hyviä ja huonoja puolia?
Onhan tätä täällä kyselty jo aiemminkin mutta jos taas jaksatte kommentoida?
Meillä nyt 6,5v, pian 4v ja 11 kk ikäiset lapset ja kuumeilen neljättä lasta. Mulla krooninen vauvakuume ; ) Olen tähän asti ajatellut että sitten vasta joskus iltatähti vaikka 5 vuoden päästä, mutta nyt olen alkanut miettiä että jospa se tulisikin samaan rykelmään kuin nämä muutkin..Ajattelin asiaa lähinnä lapsen kannalta että hänellekin olisi seuraa sitten suht samanikäisistä sisaruksistaan. Jos taas jätän asian tulevaisuuteen niin jääkä mahdollinen kuopuksemme kovin yksinäiseksi koska silloinhan muut lapsemme ovat jo noin 6v, 9v ja 11v. Tämän ikäiset ei välttämättä jaksa innostua enään sisaruksesta saatikka koskaan leikkiä hänen kanssaan kun kaikilla on jo sitten niin paljon omiakin kavereita. Meneekö asia näin?
Toisaalta musta tuntuu etten jaksaisi juuri tähän syssyyn enään neljättä ja luultavasti itsekin nauttisin vauvasta enemmän sitten joskus. Nyt kun nykyinen kuopuksemme on jo 11 kk olen miettinyt mihin hänen vauva-aikansa katosi?! Päivät kun menee vauhdilla näiden kahden muunkin kanssa.
Kertokaas nyt miten te ajattelette asiasta ja ihan kokemuksianne.
Kommentit (6)
Ei ole kenenkään etu, jos perheen äiti väsyy liikaa. Muistutan myös siitä ikävästä mahdollisuudesta, että koskaan ei voi tietää, kuinka terve tai sairas lapsi se seuraava on. Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia: toiset pyörittävät vaikeuksitta arkea neljänkin vaikkapa usein sairastelevan lapsen kanssa, toiset uupuvat totaalisesti jo kahden suht terveen lapsen kanssa. Minullakin taitaa olla krooninen vauvakuume, mutta voi olla, että " tyydyn" näihin kahteen kullanmuruun juuri oman jaksamiseni ja ennen kaikkea tuon terveysjutun vuoksi: olen tosi onnellinen näistä kahdesta terveestä lapsesta.
Jos ikäsi puolesta ei ole vielä kova kiire, niin sinuna odottaisin vaikka vuoden pari. On ihan erilaista saada uusi vauva tilanteeseen, jossa edellinen kuopus on päivä- tai jopa kokonaan kuiva ja osaa syödä ja pukea itse kuin toimia kahden pienen kanssa.
mutta onhan sitä kai aikoja välillä ' heti - 5v kuluttua' :)
äitini, jolla 6 lasta (ikäerot 2 ja 5v välillä), sanoi joskus hyvin painokkaasti parhaaksi ikäeroksi n. 3v. sillon isompi on jo aika itsenäinen syömisen ja pottailun ym. kannalta. 2v ikäerolla isompikin on vielä niin " vauva" mutta 5v ikäerolla jo " liian iso" vauvan leikkikaveriksi... eikä se silti suunnittelemalla ole varmaa sekään! kullekin perheelle siunaantuu lapset just sopivin välein, lopulta :) näin uskoisin.
eli anna vauvan olla vauva vielä ja mieti asiaa rauhassa. sitku seuraava tulee niin tulee luultavasti just oikeaan aikaan :)
Ensinnäkin, siitä kroonisesta vauvakuumeesta - uskon että monilla naisilla on sitä, ihan siitä syystä että me vanhenemme ja se ettei enää olla raskaana on kriisi sinänsä jonka pitää käydä läpi. Monesti se kestää n 3vuotta, sit kun kuopus 3v alkaa tulla pikkuhiljaa tunne että " ei enää, nyt rittää" . Toi kakkonen kirjoitti aika viisaasti ja hyvin. Kukaan ei voi toiselle sanoa hankkiako vai ei lisää lapsia mutta kannattaa tosiaan miettiä eteenpäinkin - on aika raskasta kun lapsia on 3 ja enemmän välillä, ja se aika kun he ovat alle kouluikää on se helpoin - totta. Sen jälkeen alkaa se rumba ja vaihe kun tosiaan tuntuu että et ehdi yhtään mitään ITSE tehdä. Kuvittele kun he ovat esim 8,10,13 ja 16v - yksi soittaa kitaraa ja käy jumpassa, toinen pelaa futista 4 kertaa viikossa, seuraava pariossa ja kilpailee tanssissa ja vanhin haluaa joka päivä stadiin / kavereiden luokse ja TE kuskaatte ja kuskaatte ja kuskaatte ja mietit et missä vaiheessa edes teet ruoan. Mun lapset ovat nyt 15,13,11 ja 3v. Me ajetaan " taksia" joka ilta harkkoihin tai viemässä tms. Sit tulee kaikki vanhempainillat, läksyjen kans värkkääminen, leipomiset kouluihin jne jne....siis se ei ikinä lopu. Olen 4 vuotta odottanut että mun almanakassa tulisi tyhjä viikko mutta nyt olen ymmärtänyt että sitä ei tosiaan ikinä tule, no ehkä sit 5 vuoden päästä. Hi.
Siitä vielä että miten isommat reagoi kun saavat pikkuvauvan taas taloon (jos haluaa pidemmän tauon) mulla on vain positiivista sanoa. Mun lapset olivat siis 8,10 ja 12 kun saivat pikkusiskon. He ovat siis niin innoissaan tästä prinsessasta ja rakastavat häntä yli kaiken, jaksavat kyllä touhua ja leikkiä ja heistä on todella apua kun pitää esim kaupassa käydä pikaisesti, soittaa puhelun, keittää ruokaa tms. On ihana katsoa kun vanhin (poika) joka muuten niin " kovis" menee neidin viereen ja halaa ja pussaa ja miettii ääneen kuinka meille on tullut näin ihana " vauva" . Kaikissa asioissa on kaksi puolta, kannattaa miettiä tosiaan omaa jaksamista ja tulevaakin - se suurin työ on saada lapsista fiksuja nuoria ja sen jälkeen hyviä kansalaisia, helppo se taapero ja vauvavaihe vielä on. Hyvää vointia teille ja nauttikaa lapsistanne.
lastenhankintaa, kaikilla kun se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, se lasten saaminen.
Meillä kaksi tyttöä, ikäeroa 5v 7kk. Nyt isompi ekalla ja pienempi 1v 9kk. Noin 4-vuotiaana tyttö aloitti kyselyn, että milloin saa pikkusiskon/-veljen ja kun kerroin hänelle että sisarus on tulossa niin oli niin iloinen että ihan ilosta itkuun purskahti (omien sanojensa mukaan). Tyttöjen tähän astista yhteiseloa olen seurannun pelkästään ilolla. Isompi pitää huolta ja suojelee pikkusiskoaan, leikkii hänen kanssaan ja raktaa siskoa yli kaiken. On toki onnellinen myös kahdenkeskisestä ajasta äidin kanssa, mutta kun pikkusisko on isällään joka toinen viikonloppu, niin kova ikävä tulee aina isosiskolla. Välillä isosisko on vähän liiankin kiltti, mutta nyt viime aikoina on onneksi oppinut sanomaan myös ei pikkusiskolleen. Jos toinen esim. meinaa hajottaa jotain. Pienempi on ollut varsin rauhallinne tapaus ja sekin on varmasti helpottanut yhetiseloa. Ei ole esim. pahemmin sotkenut isomman leikkejä ja on vauvasta asti nukkunut hyvin ja ollut muutenkin perustyytyväinen. Pikkusisko ihannoi isosiskoaan kuin suurinta idoliaan! =)
Positiivista on ollut myös se, että molempien kanssa on myös omat juttunsa ja kahdenkeskistä aikaa. Viime vuonna isompi tyttö oli aamupäivät eskarissa ja nyt koulussa ja mulla on aikaa olla pienemmän kanssa. Iltapäivällä kun tulee niin pienempi on päikkäreillä ja isomman kanssa ehtii oll kaksin, samoin kuin niinä viikonloppuina jolloin pienempi on isällään.
päätin haudata vauvahaaveet ainakin hetkeksi..; ) Onhan tässä aika pyöritystä kieltämättä nää arkipäivät etten millään ehtisi ehkä antamaan huomiota neljälle lapselle kun en pysty aina kolmellekaan. ja juuri kun tuo jaksaminen mietityyää niin ehkä parempi jättää hamaan tulevaisuuteen jos sitten enään ollenkaan tekee mieli hankkia vauvaa.
PUSITUUTERI: Muistan sut niiltä ajoilta kun odotimme näitä meidän pian 4 vuotiaita. Muistaakseni meitin lapsoset syntyivät melko samoina päivinä ; ) Eli siis maaliskuussa täyttävät 4 v. Niin..siitäkin tosiaan on " jo" 4 vuotta.
Tää nyt ei vastaa sun mietintääsi mutta tuntuu kuin vasta eilen olisin lukenut vastaavanlaisen kirjoituksen juuri sun näppikseltä;)
Ja sitten ihan vastauksena/kommenttina kirjoitukseesi niin minä kyllä " tyytyisin" itse jo olemassaolevaan 3 lapsoseen, he ovat kuitenkin kaikki vielä aika pieniä ja varsinkin tuo kuopus. Anna heille nyt aikaa ja ajattele hieman omaakin (ja miehesi) jaksamistasi. En tiedä ikääsi mutta ilmeisesti sinulla(kin) niitä " lapsentekovuosia" on vielä jäljellä joten siinäkään mielessä ei kiirus ole. Ja kun tuo vauvakuume tuppaa olemaan sellainen tauti ettei se niitä lapsia saamallakaan parane...
Itse olen myös kroonikko mitä vauvakuumeeseen tulee mutta en kyllä vielä kolmatta haluaisi vaikka kuopuskin täyttää keväällä " jo" 4v, on tämä sen verran vauhdikasta ja kokonaisvaltaista elämää näinkin:o).
Ehkä sitten kun esikoinen aloittaa koulun, olisin samalla myös nykyisen kuopuksen 1.luokan ajan kotosalla.
Tai sitten vaakakuppi painuu entistäkin enemmän sille kantille etten enää halua/jaksa aloittaa kertaakaan alusta...