Pienituloiset, miten pärjäätte? Rahanpuute ahdistaa..
Miten te jotka olette lapsen/lasten kanssa kotona ja mies on pienituloinen saatte raavittua rahat kasaan jokakuukautisia menoja varten? Ja ennenkaikkea miten saatte pidettyä hermot kurissa ja parisuhteen kunnossa? Meidän tilanne on ihan tavallinen asuntovelkaisten keskuudessa varmaankin, minä kotona lapsen kanssa ja mies töissä eikä laskujen ja lyhennysten jälkeen jää juuri mitään käteen. Miehellä hermo pitää kyllä mutta mua ahdistaa välillä todella paljon ja olen aika kyllästynyt siihen että koko ajan pitää laskea jokainen euro tosi tarkkaan. Tai pitäisi laskea, välillä tulee vähän törsättyä esim pikaruokaan.
Jotenkin vaan tuntuu olo ihan toivottomalta.. haluaisin lapselle sisaruksia mutta olenko itsekäs? Pitäiskö miettiä sitäkin että mitä lapsille pystyy tarjoamaan? Olen nuorempana aika paljon matkustellut eli semmoiset ylellisyydet kyllä olen valmis jättämään mutta en haluaisi perheeni elävän köyhyydessä. Ja haluaisin itsellenikin joskus vaikka vaan uudet housut tai paidan.
Kiinnostaisi tietää miten muut ei-niin-varakkaat jaksaa arkea. Tuntuu että molemmat kaikkensa yrittää ja rahaa vaan ei ole ja kaikki menee lainoihin. Ja pian alan varmaan rähjätä miehelle kun pinna on niin kireellä. Enkä missään tapauksessa haluaisi sitten joskus tulevaisuudessa rähjätä lapselleni omien ongelmieni takia, sitä koin itse lapsena ihan tarpeeksi.
Kommentit (7)
Meillä ei ole juuri nyt han hirveää huolta rahasta, mutta ajatuksissa tuo huoli kyllä pyörii. Haluaisimme muuttaa isompaan asuntoon ja mietin koko ajan pystyisimmekö maksamaan isompaa lainanlyhennystä, mitä jos korot nousevat jne. ja samalla mietimme miten kauan toinen vanhemmista voi olla lapsen kanssa kotona. Voin kuvitella, että ainainen rahojen laskeminen ottaa todella koville ja lähetän kyllä isot sympatiat teille kaikille, jotka jaksatte touhuta lasten kanssa, keksiä kivaa edullista tekemistä ja venyttää penniä. Ja parisuhdekin varmasti on kovilla.
Lohdutukseksi haluaisin sanoa, että onneksi lapsille tärkeämpää on vanhemmilta saatu aika ja rakkaus, ei se raha. Opettajana huomaan kyllä, että onnellisempia ja tasapainoisempia ovat takuuvarmasti ne lapset, joilla ei ehkä aina ole uusimpia trendivaatteita, mutta joiden vanhemmat viettävät heidän kanssaan aikaa ja ovat heidän tekemisistään ja touhuistaan aidosti kiinnostuneita. Usein nämä lapset jotka näpräävät ja keksivät vanhempiensa kanssa tekemistä " tyhjästä" omaavat myös paljon paremman mielikuvituksen kuin ne, joilla on aina uudet pelit ja vehkeet, eikä itse tarvitse pistää minkään eteen tikkuakaan ristiin. Tämä tietenkin hiukan kärjistetty esimerkki.
Joku voisi tähän todeta, että lapset kiusaavat niitä, joilla ei ole viimeisen päälle helyjä ja hepeneitä, mutta ellei kyseessä sitten ole alue, jossa asuu vain todella hyvätuloisia ja kaikilla on vimpan päälle trendivaatteet, ei siististi hiukan vanhempiin vaatteisiin pukeutunut lapsi ole mikään " kummajainen" .
Tulipa sekavaa löpinää.. Tarkoitus oli siis lähettää iso tsemppihali kaikille pennejä pyöritteleville, ei varmasti ole helppoa. Jaksamista ja voimia.
Terkuin, Mangolia
Mutta kohta se loppuu. Haluamme pitää pojan kotihoidossa vielä jonkin aikaa äitiysloman jälkeen, joten hoitovapaa on itselleni iso taloudellinen stressin aiheuttaja. Aion tehdä yhden vuoron viikossa (tarjoilijana), jotta saa vähän ylimääräistä " ruokarahaa" . Onneksi miehellä on nyt töitä, mutta aikaisemmin sen duuninteko on ollut aika satunnaista. vaihdetaan sitten jossain vaiheessa niin päin, että menen itse kokopäiväisesti töihin ja hän jää hoitamaan poikaa kotiin (saa sitten luvan tehdä myös ne kotihommat...)
Ap:n kanssa vähän sama kaiho, olisi ihana saada vielä toinenkin lapsi, mutta tässä tilanteessa se ei onnistu. Ehkä sitten kun esikoinen on hieman isompi ja ollaan molemmat ansiotyössä.
Penniä ollaan muuten venytetty myös sillä, että olen löytänyt paljon hyväkuntoista ja halpaa vauvantarviketta ja vaatetta kirppiksiltä. eikä kukaan arvaa ettei kaikkea ole uutena ostettu.
meillä isä on opiskelija (opintotuki 250 euroa) ja minä äippälomalla (tilille tulee noin 900 euroa) Meillä on auto ja asuntolaina.
Ensinnäkin henkisesti sitä pärjää kun asennoituu niin. Eli ajattelee asiat tärkeys järjestyksessä. Kyllä sitä selviää ilman rahaa kun on pakko. Me sit välillä syödään mieheni kanssa makaroonia kuukausi tolkulla. Emme saa siis asumistukea koska asunto on oma eikä vuokra.
Sitten jos rahaa miettii, niin me ainaki maksetaan kämpästä kun äippäloman ajan vain korkkoja. Kaikkia menoja on nipistettävä ja kaikki mahdollinen apu on otettava vastaan. Myös lainaa joutuu ottaan silloin tällöin vanhemmilta kun ei saa lapselle ruokaa.
Mutta kyllä tää tästä. tulevaisuus on valoisampi ja onhan se ihanaa että sain ensimmäisen lapsen suht nuorena. kyllä sitä tienaan ehtii sit koko loppu elämän :)
tseppiä kaikille. se on vaan asenteesta kiinni.
Siis että poraaminen ei auta vaan päivä kerralaan sitä täytyy asiat miettiä. Ja ollaan mekin käytettynä lapselle paljon ostettu kuten vaunut ja vaatteita, ja hyviä on olleet kaikki. Eihän se lapsi tiedät onko sen päällä käytetyt vai GAPin vaatteet.
Välillä vaan kiukuttaa kun näkee ympärillä lapsiperheitä joilla on millä mällätä. Kai tässä kateuskin vähän vaivaa. Vaikka pitäis muistaa että meillä on kuitenkin se kallein ja tärkein eli ihana pieni lapsi. Moni antaisi vaikka sen 5000 euron kuukausipalkkansa jos voisi saada lapsia.
Välillä vaan tuntuu että tartteisi saada " lomaa" tästä pingottamisesta ja alituisesta rahan miettimisestä. Vaikka mullakin tällä hetkellä on vielä ihan kohtuullinen päiväraha ja kotihoidontuen ihanuus ja kurjuus siintää vasta tulevaisuudessa.. aina puhutaan opiskelijoiden pienistä tuista ja joskus jopa vanhempainpäivärahan mahdollisesta korotuksesta mutta ei ikinä kotihoidontuen säälittävyydestä. Grr.
Aivan älytöntä ja hullua, että tätä todellista tilannetta ei lainkaan huomioida. Aina vedotaan miehen maksukykyyn jota todellisuudessa ei ole kun velat katsotaan.
Mulle jää siis kuukaudessa äitiyspäivärahasta 4e käteen vuokran jälkeen joka mun on aivan pakko maksaa koska miehellä ei oo varaa maksaa sitä kokonaan. Sillaiko nää päättäjät aattelee et 4 eurolla kuukaudessa pärjää? Lisäski saan lapsilisät (100e) jonka käytän lapseeni (vaippoihin ym)
Näin pärjäämme että mies tekee kolmea eri työtä ja minä alan heti tekemään keikkaa kun poika alkaa syömään kiinteitä ja minä pystyn olla sen kuusi tuntia imettämättä.
Mies elättää mut aivan täysin tällä hetkellä ja sen takia laskupino senkun kasvaa. Vuokra, sähkö, netti, puhelinlaskut, synnytysairaalanlasku, pojan lääkärilasku, mökin kiinteistövero (mökin osuus saatu lahjaksi joskus) siellä makaa... Minkäs näistä voi sanoa irti? Pakollisia kaikki...
Koko kesä itkettiin ja nyt asia hyväksytty. Ei auta itkut! Tein töitä koulun ohessa jotta äitiyspäiväraha nousisi, mutta en tiennyt että se ei vaikuta jos nostaa opintotukea. Tähän emme varautuneet!
Henkisesti olen oppinut nyttemmin pärjäämään. Ennen olinkin tosi kireä, nyt jo tilanteeseen tottunut. Tilillä ei ikinä rahaa! Mitään et voi tehdä mihin tarvii rahaa. Mutta teen kaikkea mikä ei maksa ja paljon. SIllä tavoin henkisesti jaksamme. Vankka parisuhde pohjalla.
Käyn lenkillä, kirjastossa, perhekerhossa, tapaamme ystäviä, käyn uimassa (sen rahan revin aina jostain väkisin, onneksi opiskelijahinta), opiskelen kotona (teen opinnäytetyötä), mökkeilemme ym.
Mielenterveys menisi jos kotiin jäisin itkemään ettei rahaa ole.
Rahhoo ei oo mut elämä on kivaa kun asian kans oppii elää. Vaihtoehtoja ei ole! Mä pidän itseni kiireisenä niin en huomaa koko asiaa.
soffu ja poika 2kk
Oletko tietoinen, että omaankin asuntoon voi saada asumistukea Kelalta jos on pienituloinen! Otapa selvää Kelalta!
Meillä mies on tällä hetkellä työtön/keikkaa tekee joten hänen tulot on tosi pienet kk. ja minä mammalomalla ja kaikkiaan 3 lasta, joista yksi koululainen.
Rahaa palaa kauheasti ja joka penni pitää laskea tarkkaan.
Aina jos tulee jokin yllättävä meno, kuten kesäkuussa auton korjaus niin on pakko kysyä meidän vanhemmilta lainaan ja maksaa sitä pois pienissä erissä. Sen jälkeen tallous tosi tiukalla seuraavat kuukaudet.
Toki meillä ei ole asuntolainaa, mutta vuokraa maksetaan ja onhan sekin maksettava.
Kaksi autolainaa ja opintolaina lyhennettävänä. Plus sitten kaikki muut laskut...huoh maksettavaa riittää ja käteen jäävä osuus ei ole iso.
Pinna on mulla tosi kireällä ja mies yrittää lohdutella parhaansa mukaan. Tulee joskus kiukuteltua ihan turhaan ja sit potea pahaa mieltä, mutta höyryt pääsee joskus ulos tahtomattakin.
En tiedä miten olemme tätä jaksaneet, mutta päivä kerrallaan ja yrittää keksiä jotain kivaa ja edullista tekemistä koko perheelle.
Menen taas töihin keväällä ja ei tulisi kuuloonkaan, että voisin jäädä kotihoidontuelle, koska jos mies ei saa " oikeita" töitä on tulot silloin liian pienet.
Toki jollain ihmeen kaupalla saan aina joskus ostettua itselle tai muille jotain kivaa ja koululainen tarvii jatkuvasti uutta vaatetta, kun kasvaa vauhdikkaasti. Mutta meillä ei ole mahdollisuutta säästää lasten tilille juuri mitään kuukaudessa, joten sekin 0-10euroa/kk on saavutus.
Jaksuja teille ja ajatus paremmasta huomisesta hieman piristää!