Onko elämää, kun palaa töihin?
Mä olen ollut 3v kotona ja nyt sitten pitäisi palata työhön, kun lapsi on sen 3v. Olen viihtynyt kotona todella hyvin eikä vieläkään tunnu siltä, että on pakko töihin päästä. Mutta ihan hyvillä mielillä töihin menen.
Lähinnä mietin, että miten sitä ehtii mitään enää tekemään? ja onko sitä työpäivän jälkeen ihan kuollut? Muutama kaverini on töihin palannut ja he ovat ainakin olleet ihan puhki. Itseäni lähinnä hirvittää se, kun on aamulla saanut nukkua pitkään eikä aamuisin ole kiire mihinkään. Mutta kaipa sitä äkkiä tottuu työrytmiinkin :)
Kommentit (3)
Hei,
Kyllä sitä ihan poikki välillä ollaan, varsinkin jos yöt ovat katkonaisia. Se kun ei ole mikään syy olla töistä poissa ja pientä ei meinaa saada aamulla ylös kun on niin väsynyt.
Minäkin olen mielestäni ehdottomasti parempi äiti kotona ollessani, paljon paremmpin henkisesti läsnä kuin olin kotiäitinä. Pientä kaipaan jos töissä on hiljaista, mutta kyllä välillä on sellainen haipakka päällä ettei ehdi kaipailla.
Tuulikki
yli 3-vuotiaan äidille! Vaikka lyhennetystä työajasta ei yli 3-vuotiaan äiti saakaan Kelalta korvausta, niin kyllä se silti on aivan mahtavaa saada ylimääräistä aikaa lapsen kanssa oloon (vaikka sitten menettääkin palkassa).
Itse olen tehnyt 30-tuntista viikkoa silloin, kun aloitin työt hoitovapaan jällkeen ja se kyllä oli todella hyvä ratkaisu.
Onhan se haastavaa, sitä ei käy kieltäminen. Itse en ole työpäivän jälkeen puhki, mutta ilta on tosi lyhyt ja vietän sen mielummin pojan ja muun perheen seurassa kuin kyläillen. Viikonloppuna sitten on jonkin sortin elämää, mutta nykyään kyllä olen mieluiten perheen kanssa kotosalla ja ulkoillaan. Kaikilla kavereilla tuntuu olevan sama juttu.
Nautin töissä olosta ja jaksan jotenkin paremmin olla iltaisin äiti kuin silloin, kun olin pojan kanssa kotona. Päivisin en poikaa juurikaan ajattele, kun tiedän hänen viihtyvän hyvin hoidossa.