Unikouluekspertit

Kolmesta lapsesta. Esikoinen on nyt 4v, keskimmäinen 2,6v ja pienin vasta 7kk.

Olen joutunut unikouluttamaan kaksi aikaisempaa, katsotaan miten käy kolmannen kanssa. Isommat lapset ovat nykyisin hyviä nukkujia, joten koen onnistuneeni ainakin heidän kanssaan. Pienimmästä en vielä tiedä :)



Ensinnäkin; laitatko liian aikaisin sänkyyn, jolloin ei ole vielä väsynyt? Mielestäni lapsi kannattaa laittaa vasta väsyneenä sänkyyn, jolloin edellytykset nukkumiselle ovat paremmat, kuin pirteällä touhuajalla.



Nukkuuko liian paljon päikkäreitä, jolloin vaikeaa illalla nukahtaa? Kannattaa lyhentää päiväunia. meillä 7kk nuorin nukkuu aamulla 30min, päivällä 1,5h ja iltapäivällä klo 17-18 välistä 30 minsaa maximissaan. Enempää ei voi antaa illalla nukkua, muuten yöunille mennessä pyöritään sängyssä kauan.



Illalla tutut rutiinit, iltapuuro, kylpy, ja pimeässä huoneessa laulan nukkumatin. Sitten sanon hyvää yötä, nyt nukutaan. Lasken sänkyyn mahalleen, annan tutn ja poistun. Huone on pimennetty pimennysverholla (vauvathan eivät vielä osaa pelätä pimeää), ovi raollaan. vauvamme usein touhuaa ja laulaa " univirttä" 5-10 min, jonka jälkeen höpötys muuttuu liki itkuksi. Silloin menen takaisin (mitään ei puhuta enää sen jälkeen kun on sänkyyn laskettu) ja lempeästi käännän taas mahalleen ja annna tutin ja poistun. Tätä voin joutua tekemään muutaman kerran. Lopulta nukahtaa. Ja joka ilta sama juttu, jotta oppii, ettei pääse syliin, eikä saa palveluja sänkyyn laskemisen jälkeen.



Esikoisen kanssa jouduin joskus silittelemään hieman, koska ei rauhoittunut muuten, mutta tuo puhuminen ja pois ottaminen on mielestäni tärkeitä asioita muistaa. Näin minä olen onnistunut, jo kolmannen kanssa :)



t. Caius

Lapsi nukkuu yleensä vain yhdet päiväunet (n. 1,5-2 h), toisinaan kahdet, mutta silloin mennään myöhemmin yöunille. Iltaisin syödään puuro, leikitään vähän (virkistyy yleensä puurosta), hoidetaan iltapesut, vaihdetaan yöpuku, katsellaan kirjoja (tätä tehty rauhottumiseen vasta reilu viikko) ja sitten syödään iltamaito pullosta (muuten imetän, ja olen kokeillut iltaisinkin imettämistä, mutta meno meni vielä vauhdikkaammaksi). Tyttö nukahtaa yleensä pullolle tai pian sen jälkeen syliin. Jos lasken sänkyyn liian äkkiä nukahtamisen jälkeen, kääntyy sängyssä välittömästi mahalleen, avaa silmät ja lähtee konttaamaan jne. On tällöinkin silti väsynyt, sillä pysähtelee toisinaan sekunniksi ja työntää pään peiton sisään (pitää varmaan silmiä kiinni), mutta jatkaa sitten taas menoaan. Ja lopulta tulee itku, kun oikein väsyttää (ja varsinkin, jos on yksin makuuhuoneessa).



Nukkumaanmeno ei ole siis kaikkein suurin ongelma, vaan tuo yöllinen heräily, vaikka molemmissa sama kaava usein toistuukin. Helpoin tapa estää kunnolla virkistymästä on lykätä tissi suuhun ja toisinaan syökin ihan kunnolla, mutta kun syöttöväli vain lyhenee ja lyhenee, niin nyt alkaa äitiä väsyttää... Eli unikoulun paikka, mutta MITEN? Annanko vain mönkiä sängyssään, vaikka huutaakin seisaaltaan? Vai pidelläänkö itkupotkuraivari-lasta sylissä?



Olemme pitkään nukkuneet yövalon kanssa (kajastaa eteisestä), mutta toisinaan yrittäneet nukkua täysin pimeässä - ei vaikutusta. Mönkii vaikka tunnin pimeässä yksin, siitä huolimatta, että en puhu ja korkeintaan laitan takaisin makuulle. Nukumme siis kaikki samassa huoneessa, tytön sänky omamme vieressä. Hän nukkuu yleensä alkuyön omassa sängyssään, mutta jää sitten väliimme, kun nukahdan itsekin ensimmäisellä syötöllä. Aamuyöstä saatan pysyä hereillä syötön ajan ja silloin usein nostan tytön jatkamaan unia omaan sänkyynsä (ellei herää nostoon ja en toista kertaa jaksa yrittää).



Muuta kiitos vastauksesta! :) Jään odottelemaan, olisiko jollain muulla kommentoitavaa.

Lapsi nukkuu yleensä vain yhdet päiväunet (n. 1,5-2 h), toisinaan kahdet, mutta silloin mennään myöhemmin yöunille. Iltaisin syödään puuro, leikitään vähän (virkistyy yleensä puurosta), hoidetaan iltapesut, vaihdetaan yöpuku, katsellaan kirjoja (tätä tehty rauhottumiseen vasta reilu viikko) ja sitten syödään iltamaito pullosta (muuten imetän, ja olen kokeillut iltaisinkin imettämistä, mutta meno meni vielä vauhdikkaammaksi). Tyttö nukahtaa yleensä pullolle tai pian sen jälkeen syliin. Jos lasken sänkyyn liian äkkiä nukahtamisen jälkeen, kääntyy sängyssä välittömästi mahalleen, avaa silmät ja lähtee konttaamaan jne. On tällöinkin silti väsynyt, sillä pysähtelee toisinaan sekunniksi ja työntää pään peiton sisään (pitää varmaan silmiä kiinni), mutta jatkaa sitten taas menoaan. Ja lopulta tulee itku, kun oikein väsyttää (ja varsinkin, jos on yksin makuuhuoneessa).



Nukkumaanmeno ei ole siis kaikkein suurin ongelma, vaan tuo yöllinen heräily, vaikka molemmissa sama kaava usein toistuukin. Helpoin tapa estää kunnolla virkistymästä on lykätä tissi suuhun ja toisinaan syökin ihan kunnolla, mutta kun syöttöväli vain lyhenee ja lyhenee, niin nyt alkaa äitiä väsyttää... Eli unikoulun paikka, mutta MITEN? Annanko vain mönkiä sängyssään, vaikka huutaakin seisaaltaan? Vai pidelläänkö itkupotkuraivari-lasta sylissä?



Olemme pitkään nukkuneet yövalon kanssa (kajastaa eteisestä), mutta toisinaan yrittäneet nukkua täysin pimeässä - ei vaikutusta. Mönkii vaikka tunnin pimeässä yksin, siitä huolimatta, että en puhu ja korkeintaan laitan takaisin makuulle. Nukumme siis kaikki samassa huoneessa, tytön sänky omamme vieressä. Hän nukkuu yleensä alkuyön omassa sängyssään, mutta jää sitten väliimme, kun nukahdan itsekin ensimmäisellä syötöllä. Aamuyöstä saatan pysyä hereillä syötön ajan ja silloin usein nostan tytön jatkamaan unia omaan sänkyynsä (ellei herää nostoon ja en toista kertaa jaksa yrittää).



Muuta kiitos vastauksesta! :) Jään odottelemaan, olisiko jollain muulla kommentoitavaa.

" Lasken sänkyyn mahalleen, annan tutn ja poistun. Huone on pimennetty pimennysverholla (vauvathan eivät vielä osaa pelätä pimeää), ovi raollaan. vauvamme usein touhuaa ja laulaa " univirttä" 5-10 min, jonka jälkeen höpötys muuttuu liki itkuksi. Silloin menen takaisin (mitään ei puhuta enää sen jälkeen kun on sänkyyn laskettu) ja lempeästi käännän taas mahalleen ja annna tutin ja poistun. Tätä voin joutua tekemään muutaman kerran. Lopulta nukahtaa. Ja joka ilta sama juttu, jotta oppii, ettei pääse syliin, eikä saa palveluja sänkyyn laskemisen jälkeen. "



Juuri näin, odotan oven takana (luen itse jotakin) ja kun vireystila laskee nopeasti niin se unikin tulee. Jos ääntä ei kuulu, en mene katsomaan. Jos ääntä kuuluu niin menen katsomaan ennen kuin muuttuu karjumiseksi/itkuksi. Lisäksi olen taas käyttänyt unipussia, kun seisominen alkoi, hillitsee hieman menohaluja. Sitten yöllä ei kannata tissitellä eikä nukkumaan mennessäkään. Syöminen ja nukkuminen erikseen.

toisen vastanneen kanssa. Eli syöminen ja nukkuminen erikseen. Hän on jo niin iso, ettei tarvitse yösyömistä. Siitä on vain tullut hänelle tapa nukahtaa. Nyt hänen täytyy OPPIA uusi tapa nukahtamiseen, ilman rintaa/pulloa.



Älä anna nukahtaa iltapulloon. Vaan opeta nukahtamaan sänkyyn, ei syliin. Muuten hän haluaa aina nukahtaa syliin. Yölläkin kun herää, niin hän on oppinut, että jotta voi nukahtaa uudestaa, niin tarvitsee sylin ja tisun. Eli anna maito ja sen jälkeen nosta sänkyyn nukahtamaan.



Eli, kuulostaa keljulle, mutta jos lapsi osaa nousta seisomaan sängyssä, niin hän osaa myös mennä alas :)



itse kyllä tekisin niin, että höpötyksen muututtua karjumiseksi laskisin makuulle uudestaan ja poistuisin.



Yöllä älä anna enää rintaa, vaan laske makuulle ja anna tutti suuhun, jos syö tuttia. Koska olet samassa huoneessa makaa itse liikkumatta ja anna höpöttää, jos höpöttää. Vasta kun muuttuu kiukuksi, laita makuulle ja anna tutti, ja palaa omaan sänkyyn.



Viikossa tilanteen pitäisi olla jo toinen, lupaan! Jos vain jaksat olla johdon mukainen!



Tsemppiä!



Itse olen siirtänyt muuten lapset tuon ikäisenä omaan huoneeseensa (lapsilla yhteinen huone), ja sen on ollut hyvä ratkaisu meillä.



Caius

On vain aika puuduttavaa illalla istua pimeässä huoneessa ja katsoa, kun tyttö pomppii sängyssä tunnin (pidempään ei olla toistaiseksi jaksettu menoa katella). Yksin siis jos ollaan jätetty nukahtamaan, on puolen tunnin päästä tullut kitinä ja itku. Jos on käyty rauhottelemassa, on kitinä ja itku jatkunut välittömästi, kun on huoneesta poistunut. Enkä halua lastani yksin huudattaa. Näin ollen vaihtoehtona on siis vieressä istuminen? Toivotaan, että se on vaivan arvoista.



Tuon olen tiedostanut, että nukahtaminen ja syöminen olisi tullut erottaa jo paaaaljon aikaisemmin. Oma moka.

Eli mistä sen tietää, että lapsi todella pärjää yön ilman ruokaa...? Kun tyttö on aina ollut melko pienikokoinen ja syö päivisinkin noin 2 h välein kiinteää ruokaa/maitoa. 3 h ilman ruokaa on ihan maksimi. Tietysti, jos kunnolla nukkuu, niin eihän silloin nälkä tule, mutta kun huutaa/touhuaa yölläkin 2 h, niin entä jos loppuajasta huutaakin nälkäänsä? Tämä siis koskien tuota unikoulu-aikaa, jonka jälkeen toiv. ei öisin tule nälkä.



Olen ihan lälly-äiti, kun tällaisia mietin... :)