Sylin kipeä vauva ja kova tissittelijä...mitä tehdä?
Vauva on vasta yhden ja puolen kuukauden ikäinen joten kovin vakava ongelma tämä ei taida olla mutta onko teillä muilla vauvat ollu yhtä sylin kipeitä? Vauvalla alkaa olla jo pitempiä hereillä olo jaksoja ja näinä aikoina en voi laskea pois sylistä ollenkaan, muuten alkaa kamala huuto. Joskus vauva nukahtaa syliin mutta herää jos yritän laskea nukkumaan yksikseen sänkyyn. Kait tämä vauveli tankkaa läheisyyttä? Mutta joskus tavallisten kotitöiden tekeminen on hankalaa kun joutuu kanniskelemaan samalla vauvelia. Pitäiskö ostaa kantoliina vai totutella vauvaa hiljalleen yksin oloon? Miten?
Toinen mikä on mietityttäny niin yletön tissin mutustaminen. Tuttia tämä ei huoli joten olen kait joutunut tutiksi....
Vaikka vauvalla on vatsa jo ihan täysi niin haluaa silti tissin suuhun rauhottuakseen. Kätilö sano, että antaa vaan tissiä jos vauva haluaa, että ennen vanhaan oli se sääntö, että syötetään vain kolmen tunnin välein mutta nykyään saa antaa maitoa aina kun lapsi niin haluaa mutta kun tämä mun lapsi haluais koko ajan....Joskus pukeltaa maitoa ulos kun vatsa on jo niin täysi ettei sinne edes mahdu enää mitään mutta tissi vain pitäis saada olla suussa!
Muutenkin vauva on kasvanut koko ajan yläkäyrillä joten ei varmaan tekis pahaa jos vähän vierottaiskin ylettömästä maidon juomisesta? Voiko vauva saada liikaa maitoa? Tarkotan, että voiko olla mahdollista, että syötän vauvaa liikaa? Miten löytää vauvalle rytmi? Minkä ikäisenä kannattaa alottaa vauvan totuttelu johonkin tiettyyn rytmiin vai muuttuuko nämä syömiset itsestään säännöllisiksi sitten ajan myötä.
Tässä näintä kysymyksiä kokemattomalta äidiltä jolla on suuri ja seuran kipeä vauva...Miten teilä muilla on vauvat ollu?
Kommentit (7)
Ensiksi sanon, että vauvat ovat hyvin erilaisia. Toiset nukkuu alusta asti koko yön, toiset vain pätkiä ja ovat tissillä roikkujia.
Tuo minun ensimmäinen heräili vauvana parin tunnin välein, milloin vatsan kipristelyyn, milloin nälkään tai muuten vain. Silloin se tuntui rankalta, mutta näin jälkikäteen voi sanoa, että se meni ajan myötä ohi. Itse lähdin pohtimaan, että riittääkö rintamaito ja aloin antamaan lisämaitoa n. 2kk iässä sillä seurauksella, että rintamaito loppui kokonaan 3kk iässä. Annoin vauvalle tutin heti synnäriltä kotiin päästyäni, vauva suostui sitä heti imemään ja tutti pelasti usein juuri tuolta pelkältä imemisen tarpeelta. Jossain vaiheessa, en muista tarkkaa ikää, mutta varmaan siinä 4 kk iässä vauva jo viihtyi paljon paremmin itsekseen sitterissä, lattialla lelukaaren alla tms. Ehkä tuohon auttoi tuo tutin imeminen, ehkä lisämaito, ehkä aika ja se, että vauva alkoi kiinnostua enemmän ympäristöstä ja jaksoi näin katsella ympärillä tapahtuvaa elämää. Olen myöskin aina pitänyt kiinni siitä, että en ihan heti mene vauvaa hyssyttelemään, kun vähänkin ääntelee, jotta ei oppisi siihen, että pienimpäänkin inahdukseen reagoidaan välittömästi.
Pieni toive oli mielessä, että ehkä tämä toinen vauva onkin paljon " helpompi" , kuin ensimmäinen. Toisin tuntuu käyneen... Toinen vauva on nyt 3 viikkoa vanha. Nuo ensimmäisen 2h unet tuntuu jo luksukselta verrattuna tämän toisen tunnin pätkiin! Tuttia olen yrittänyt tarjota myös tälle vauvalle, olen pari kertaa onnistunut saamaan tutin pysymään suussa, mutta heti kun se tippuu, herää vauva itkemään. Tissillä vauva roikkuisi koko ajan ja kun tissi tippuu suusta, herää vauva ja vaatii taas tissin suuhun. Hyvänä esimerkkinä viime yönä vauva heräsi sen 20 kertaa, nukkui ne pikkupätkät tissi suussa. Rinnat tuntuu " tyhjiltä" , mutta uskon maitoa kuitenkin tulevan kun vauva välillä nielee. . Masuvaivoja tuntuu olevan, pierua tulee paljon. Silloin vauva tuntuu nukahtavan paremmin, kun rinnat ovat " täynnä" ja vauva saa nopeasti syötyä, mutta " tyhjemmillä" tisseillä vauva hermostuu heti.
Eli lyhyesti, ensimmäinen vauva oli vaativa, mutta siinä auttoi tutti, lisämaito, ikä. Tämä toinen vauva on vielä vaativampi, ja olen ajatellut, että siihen auttaa varmasti ikä, mutta yritän vielä saada tutin maistumaan paremmin, kantoliinaa alan käyttämään n. viikon kuluttua, kun vauvan saa siihen sammakkoasentoon (kehtoasennossa ei viihtynyt). Mutta lisämaitoa yritän välttää, jos vauva kuitenkin kasvaa, pissaa ja kakkaa hyvin, koska ensimmäisen vauvan kokemuksella se vie äkkiä mennessään ja rintamaito loppuu. Uskon, että jos vauva vaan hyväksyy tutin, niin sillä saa tuota imemisen tarvetta tyydytettyä.
Masunkipristelyihin (jos ne teitä vaivaa) voi auttaa Cuplaton-tipat, masunhieronta (myötäpäivään spiraalimaisesti navan ympäri), alkapohjien hieronta. Ja uskoisin, että jos vauva ei jatkuvasti tankkaa mahaansa maidolla, ja söisi edes hieman harvemmin kuin " koko ajan" tai vajaan tunnin välein, niin sekin helpottaa oloa.
Voimia sulle, tämä on se äitien tehtävä, yrittää helpottaa ja hoitaa pienten oloa ja onneksi et ole yksin näissä asioissa, vaan vertaistukikin auttaa kun tietää ettei ole yksin näissä asioissa!
Samanlainen 4vkoinen neiti meillä, mutta on myös 3 muuta tenavaa, joten ihan koko aikaa en kertakaikkiaan pysty kantamaan. Kun vauva on nukahtanut syliin, laitan hänet koppaan nukkumaan. Joskus laitan hereilläkin ja hän saattaa olla siellä hetken tyytyväisenä. Välillä vauva siellä kitisee , mutta en ehdi hätiin kun isommalta vaippahousulta on siivottav kakat tms, niin eihän se vauva ole siihen kuollut=) Yritän myös aktiivisesti totuttaa tuttiin, koska siitä olisi niin iso apu. Kolams merkki on nyt käytössä ja tämä on pysynyt parhaiten suussa, vaikkakin pieniä pätkiä vain.
Yöt pidän vauvaa vieressä, koska en jaksa nostella edestakas koppaan ja tissille. Alkuyön hän usein nukkuu omassa kopassa, viime yönä 5h ja sit aamuun asti tissillä.
Vaunuissa vauva viihtyy ja nukkuu hyvin, kun tehdään kävelyitä.
Minulla itselläni on kokemusta kolmesta pienestä sylikissasta ja tissitakiaisiakin ovat kaikki olleet, joten kovin tutulta kirjoituksesi kuullostaa. Itse olen pähkäillyt seuraavia juttuja. Voi olla osittain ihan höpöhöpöä, mutta evoluution kannalta ajateltuna...
Minusta on luonnollista, että pieni vauva haluaa olla äidin lähellä. Maailma on iso ja pelottava paikka ja uskon, että vauvan selviytymisvaisto vaatii, että hän protestoi eroa äidistä. Ennen muinoin äidistä eroon joutuminen merkitsi vauvoille vaaraa. Eihän nykymaailmassa villipetoja kuljeksi vauvoja sieppaamasa, mutta eihän vauva sitä tiedä. Hänen vaistonsa vaatii äidin lähelle, koska äiti merkitsee ravintoa, lämpöä ja turvaa.
Ja sitten omiin kokemuksiin;
Itse olen hommannut kantoliinan, joka on aivan loistava keksintö. Vauva saa olla lähellä ja kädet jäävät vapaiksi. Alkuu suosittelen trikoista liinaa, koska se on kevyt ja helppo solmia. Vauvan saa tukevaan " myttyyn" niin, etteivät jalat ja kädet repsota ulkopuolella ja vauvan asentoa saa vaihdeltua kun vauva kasvaa. Suosittelen kokeilemaan!
Meillä kaikki kolme ovat halunneet ihan pieninä imeä usein ja pitkään. On tuntunut, että syövät lähes koko hereillä olo aikansa. Olen imettänyt ihan sen mukaan kun vauva on halunnut ja luottanut siihen, että se on hyväksi maidon eritykselle. Täytyy vaan muistaa juoda riittävästi. Aika pian, n. parin kuukauden iässä, imutekniikka on sen verran kehittynyt ja masu vetää enemmän, että imetyshetket ovat lyhetyneet ihan huomattavasti. (Ja sitten äiti on saanut aikaan ekat rintaraivarit kun on tyrkyttänyt vanhan kaavan mukaan ennen kuin hoksasin, että ei sillä olekkaan nälkä) Kun näitä lapsia on sitten ollut enemmän kuin yksi niin olen usein imettänyt vauhdissa. :0) Vauva käsivarrella tissi suussa ja toisella kädellä laittanut isommille ruokaa tms. Onneksi on ollut kevyitä vauvoja. ;0D Joskus on tietysti vauvakin joutunut odottamaan vuoroaan eikä kukaan ole siihen kuollut.
Päivärytmistä...Minun nähdäkseni voit aivan hyvin alkaa kevyesti ohjailemaan vauvan rytmiä. Tykkääkö vauva nukkua vaunuissa? Itse olen alkanut aika pian sairaalasta päästyä nukuttamaan vauvaa päivisin vaunuissa. Meillä tietysti on vaikuttanut sekin, että isompien kanssa on päästävä pihalle säännöllisesti, joten vauva on sitten sopeutunut isompien päivärytmiin ja nopeasti alkanut nukkumaan ulkoiluajat. Meillä myös iltarutiinit on otettu varhain käyttöön; pesut, yövaippa ja viimeiset tankkaukset ovat toistuneet samanlaisina illasta toiseen.
Tutista....Tutti ei ole mitenkään välttämätön juttu, mutta tietysti se helpottaa monissa tilanteissa. Tosin kaikki vauvat eivät tuttia huoli, vaikka mitä tekisit eikä sitä väkisin voi tyrkyttää. Meillä esikoinen oli tutiton; hän söi tissiä ja oli siihen tyytyväinen. Kakkosella meni peukku suuhun ja sen korvasin tutilla. Kolmonen repi iltaisin kamalat raivarit kun olisi halunnut imeä ihan vaan imemisen vuoksi, mutta ei olisi maitoa halunnut, joten tutti oli meillä tähän ratkaisu. Kakkonen huoli aikanaan ekan tutin, jonka hänen suuhunsa tökkäsin ja se oli siinä. Kolmosella kokeiltiin kolme tutti merkkiä ennen kuin löysin Aventin ihan mini tutin, joka kelpasi. Muista tuli yökkörefleksi kun olivat liian suuria. Sekä kakkonen että kolmonen alkoivat tosin syödä tuttia vasta parikuisina, sitä ennen tosiaan asuivat tissillä.
Tsemppiä!
nytkin joudun yhdellä kädellä tämän kirjoittamaan kun vauva nököttää sylissä. Täytyy käydä ostamassa sopivampi tutti. Voi tosiaan olla, että tästä vauvasta toi nykyinen tutti tuntuu hankalalta suussa. Täytyy myös siis " tyytyä" :) miehen siivouskykyihin siihen asti kunnes tämä sylihiiri alkaa kiinnostua enemmän ympäröivästä maailmasta. Tämä vauva kyllä tykkää vaunuissa nukkua joten päikkärit vois alkaa nukuttaan aina siellä. Millanen päiväohjelma teillä yleensä vauvalle on? Kun eikö ne rutiinit luo turvaa? mulla ei tälllä hetkellä oo mitään säännönmukasta rutiinia...
Mutta kiitos hyvistä vastauksista!
Hei!
Tulee niin mieleen se aika, kun meidän poika oli noin pieni. Siitä ei ole kuin vasta vuosi ja on aivan ihmeellistä ajatella hänet niin pienenä. Ajattelin vain sanoa, että äkkiä se aika menee ohi. Itse vielä mielelläni ottaisin pojan syliin vaikka koko päiväksi, mutta eipä hän enää halua paria sekuntia kauempaa siinä olla, vaan kaikki muu ja varsinkin kävelemään harjoittelu on paljon kivempaa.
Meille muodostui rytmit pojan päiväunien mukaan. Aina, kun tuntui että nyt mulla alkaa mennä hermot ja pojalla menee hermot (oli siis väsynyt) lähdettiin ulos vaunuttelemaan. Vähän isompana sitten jo jätin takapihalle nukkumaan päiväunia. Silloin ihan pienenä otin lenkin jälkeen sisälle ja yritin varovasti riisua vaatteita päältä ja sai jatkaa uniaan vaunuissa. Tuttia hän ei syönyt. Yritettiin opettaa tutille yöunille mennessä muistaakseni n.3kk ikäisenä. Silloin pidettiin varovasti tuttia vauvan suulla kunnes nukahti ja otettiin tutti pois varovasti, ettei herännyt. Silloin ei tullut ongelmaa siitä, että vauva heräisi kun tutti yhtäkkiä tippuu. Tuo kikka meni jonkin aikaa ja sitten ei enää toiminut.
Jossain vaiheessa mulla tuli nännit kipeiksi siitä, kun poika olisi yöllä syönyt koko ajan. Silloin annettiin pullosta omaa lypsettyä maitoa ja sitä ei sitten syönyt, jos ei ollut oikeasti nälkä. Sitten vain taputeltiin peppua, jotta poika saisi unenpäästä kiinni.
En enää muista tarkkaan mitä kysyit, mutta tuossa siis meidän esikoisesta juttua.
Kuulostipas tutulta tuo sun ensimmäinen kirjoitus! Meidän poika on nyt 2,5kk, ja alkusyöntihankaluuksien yms jälkeen oltiin tilanteessa että poika roikkui tissillä iltaisin tuntikausia, nukahti tissille mutta heräsi viimeistään vartin päästä kun sänkyyn laittoi, otin uudestaan tissille koska se oli ainut mikä pojan hiljensi. Tätä jatkui muutaman tunnin, ja yöunille meillä nukahdettiin " parhaillaan" 3-4am. Tuttia ei syönyt.
Pojan ollessa 2kk tajusin (kyllä, hieman aikaa vei tämä tajuaminen...) että poika käyttää tissiäni vain ja ainoastaan tuttina. Sen jälkeen alkoi pienimuotoinen unikoulu, eli illalla annoin pojan tankata yötä varten mutta pidin huolen siitä että tissille ei nukahdettu tai jos nukahdettiin, heräämisen jälkeen tissille ei enää päässyt uudestaan muuta kuin todella nälkäisenä. Kokeilin myös muunlaisia tutteja, ja yksi kelpasi. Huutoahan siitä seurasi ensimmäisinä öinä, mutta vähän kerrassaan olemme päässeet tilanteeseen että illalla viimeisten syöntien jälkeen menee n. tunti kun poikaa alkaa väsyttää, ja sitten tutti suuhun ja poika sänkyyn (ok, ei se aina näin hienosti mene!), ja sinne nukahtaa ilman isoja huutoja. Joskus heräilee useaan otteeseen ennen kuin on syvässä unessa, mutta nyt meillä mennään viimeistään puolilta öin unille ja eka unipätkä on n.5h.
" Unikoulun" myötä meille löytyi jonkinlainen rytmi ja rutiinit (aamulla heräämme n. 9am) ja poika on paljon virkeämpi ja nukkuu paremmin, myös päivisin. Helppoa tosin ei ole vieläkään, nukahtaminen on välillä hyvinkin nihkeää, mutta itse kunkin elämänlaatu kyllä parani tuon muutoksen myötä. Ja poika saa tasan niin paljon syliä ja hellyyttä kun kaipaa!! Sen lisäksi paino on noussut enemmän kuin hyvin, joten vauvan tarpeet kyllä tyydytttyy! :-D
Olen itse ollut paljon yksin iltaisin, ja liinasta on ollut iso apu monena iltana koska välillä syli on ainoa paikka mikä kelpaa. Silloin saa tehtyä edes jotain, ja poikakin siinä viihtyy.
Voimia toivotan!!
paikka vielä tuossa iässä.. itse en muista ensimmäisen kolmen kuukauden aikana mitään muuta tehneeni kuin kantaneeni vauvaa kaikki sen hereillä oloajat. Nyt vaavi kohta 4 kk, ja viihtyy jo itsekseen lelumatolla/peiton päällä lattialla. Sellaista se vaan on pienen vauvan kanssa! Kantoliina on varmasti suureksi avuksi kodin pikkuaskareiden tekemisessä, joten kokeile ihmeessä! Meillä nukahtikin välillä sit siihen liinaan ja itse pystyi sen ajan lukemaan, olemaan koneella tms. Suuremmat kotityöt kannattaa suosiolla jättää vauvan nukkuma-ajoille - jos jaksaa itse tuolloin ne tehdä. Parasta on antaa toisen puoliskon tehdä kaikki hommat mitkä vaan suinkin voi antaa toiselle tehtäväksi :)