1v3kk:n nukuttaminen yöunille
Hei,
Meillä on hankaluuksia saada tyttö nukkumaan iltaisin. Nukuttamiseen saattaa helposti kulua yli tuntikin ellei siihen mennessä ole jo antanut periksi. Olisi niin mukava jos tytön saisi kivuttomasti nukkumaan ja vielä jos nukkuisi yön heräilemättä.
Tyttö on alusta asti nukkunut yöt meidän keskellä. Pinnasänky sijaitsee samassa huoneessa ja sinne yritetään illalla nukuttaa. Nukkumaan koitetaan mennä suht samaan aikaan joka ilta ja rutiineihin kuuluu iltapala ja hammaspesu. Yleensä iltatoimet sujuvat hyvin ja kipittää makkariinkin iloisena, mutta pinnikseen ei suostu menemään. Sylissä sitten hyssytellään tai jos olen itse ihan väsy niin yritän nukuttaa viereeni parisänkyyn. Joskus nukahtaakin hyvin ja saan siirrettyä pinnikseen, mutta toisinaan tyttö vain kiehnaa ja pyörii eikä millään malttaisi nukkua vaikka tuntuu väsyneeltä. Itse en millään jaksaisi nukuttaa / tapella tytön nukkumisen kanssa. Jos tytön vain jättää pinnikseen ilman että on täysin nukahtanut, hän huutaa siellä iäsyyteen asti. Enkä muutenkaan haluaisi tyttöä huudattaa.
Mitään unilelua meillä ei ole, eikä riepua, johon yön aikana tyttö voisi " turvautua" . Tykkää eniten olla kosketuksissa ihoon ja usein vetää kättäni naamalleen. Ei myöskään enää tissitellä eikä tuttipullosta enää öiseen aikaan hörpitä. Tutti on käytössä.
En tiedä teenkö virheen kun otan tytön yöksi kumminkin meidän sänkyyn. Pinnasängyssä kun ei viihdy, niin nostan tytön meidän sänkyyn kun itse menemme nukkumaan (en tosin silloin jos nukkuu vielä pinniksessä, vasta sen jälkeen kun on herännyt). Yö samassa sängyssä sujuu suht hyvin, varsinkin kun jätettiin tuttipullo kokonaan pois, mutta tyttö heräilee kuitenkin yön mittaan kun tutti tippuu suusta tai haluaa lähemmäksi äitiä.
Osaako kukaan kertoa vaikka omasta kokemuksesta kuinka meidän tulisi toimia?
Kommentit (13)
en lukenut kaikkia vastauksia läheskään, mutta kirjettäsi lukiessa tuli mieleeni yks juttu, mitä me kokeiltiin esikoisen kanssa kun oli vähän samanlaista vaikeutta nukahtamisen kanssa, ei unileluja eikä halunnut yksin nukkumaan pinnikseen. Otin oman tyynyni ja laitoin päänsä taakse pinnasängyssä niin että päälaki on kiinni tyynyssä. Ja tyyny tietysti niin ettei päse kaatumaan päälle. Näin on äidin tuoksut ja tuttu tyyny lähellä!
Ja ois ehkä tosiaan hyvä siirtää nukkumaan toiseen huoneeseen, ensin päikkärit ja sitten vasta yö...
Onnea matkaan, toivottavasti olet saanut hyviä vinkkejä!
Eilen illalla siirrettiin tytön pinnasänky omaan huoneeseen ja päätettiin, että tyttö nukkuu yönsä siinä. Normaalit iltarutiinien lisäksi luettiin iltasatu ja sen jälkeen rupesin nukuttamaan. Pidin tyttöä sylissä ja hyräilin kunnes oli sen verran väsynyt, että uskalsin siirtää pinnasänkyyn. Sänkyyn siirrettyä pitää neitiä tassutella, jotta suostuu sinne nukahtamaan. Taisin saada tytön nukkumaan puolessa tunnissa aika helposti.
Vielä ennen kun me aikuiset menimme maata, tyttö heräsi kertaalleen ja mies kävi tassuttelemassa uneen. Nukahti lähes heti uudestaan. Pari muutakin kertaa heräsi kun oltiin jo nukahdettu, mutta lyhyt tassuttelu / tutin etsiminen suuhun helpotti heti.
Mutta loppuyö olikin sitten kamalampi. Tyttö kun on tottunut, että pääsee viereeni loppuyöksi ja nyt olin päättänyt etten ota. Joskus puoli kahden aikaan heräsi eikä mies (joka siinä vaiheessa kävi tyttöä katsomassa) saanut enää nukahtamaan ja varmaan noin puolen tunnin päästä oli tyttöä kantamassa meidän sänkyyn. Nappasin tytön omaan syliini ja vein takaisin omaan huoneeseen, mutta koska oli niin äitiä vailla niin annoin hänen lähes nukahtaa syliini. Koitti repiä minua koko ajan lähemmäksi turvakseen. Siirsin sitten pinnasänkyyn, mutta havahtui ja tajusi tilanteen, eikä suostunut sinne jäämään vaikka kuinka yritin tassutella ja kellistää petiin uudestaan ja uudestaan. Välillä oli pakko ottaa syliin ja yrittää sitä kautta uudestaan. Välillä luulinkin saaneeni tytön nukahtamaan, mutta hetken kuluttua havahtui taas juuri sen verran, että ymmärsi äidin lähteneen. Ei meinannut sekään kelvata kun pinniksen vieressä istuin ja pinnojen läpi tyttöä tassuttelin.
Parin tunnin päästä olin väänsin jo itkua ja kävin herättämässä miehen josko hän saisi tytön nukahtamaan. Mutta miehellä kun oli aikainen aamu, ei jaksanutkaan tytön kanssa tapella ja sillä aikaa kun kävin vessassa oli siirtänyt tytön sänkyymme jossa huusi, sillä isä ei kelvannut tuohon aikaan yöstä ollenkaan. Siirsin tytön taas omaan huoneeseen ja nukutin syliin. Heräsi tietysti kun siirsin pinnikseen, mutta tällä kertaa nukahti uudestaan jo vartissa.
Loppuyö menikin hyvin ja tyttö nukkui yhdeksään asti heräämättä kertaakaan.
Päätettiin vielä pitää tutti ja opetetaan tyttö ensin nukahtamaan omaan huoneeseen, omaan sänkyynsä. Unilelua tyrkytin joka välissä kainaloon.
Huokaus. Ensi yötä odotellessa.
Yksi asia kerrallaan on tosiaan viisas edetä. tuli mieleen, että toimisko teillä sama, mikä meillä aluksi. Patja/sohva lattialle pinniksen viereen. Siihen makaamaan, jos tyttö huutaa niin on lähellä ja yltää silittämään niin että saa levätä itsekin. Aika nopeasti lapset oppii, että pinnikseen rauhoitutaan. Sieltä poisnostoa kannattaa välttää siis. Tsemppiä! Tyttö on toki tottunut " etuihinsa" ja nyt on teidän tehtävä päättää, mitkä etuudet jää ja mitkä pois.Siis te päätätte, mitä haluatte. Johdonmukainen pitäisi kuitenkin olla. Se, että joskus pääsee vanhempien sänkyyn, vie pohjaa pois aikaisemmilta teidän yrityksiltä kitkeä tapa pois. lapsi oppii helposti, että huudolla saa tahdon läpi. Ja yhteiset päätökset miehen kanssa niin kumpikaan ei lipsu. Tsemppiä toivottelen!
toi syliin nukutus ei välttämättä ole hyvä. Miten lapsi nukahtaa illalla, haluaa hän saman nukutustavan myös yöllä. Eli sänkyyn pitäisi nukahtaa. Meillä just 11kk ikäinen saatu oppimaan sänkyyn nukahtamaan, ennen piti nukahtaa syliin. Tekniikka oli sellainen, että pantiin sänkyyn, huusi, protestoi, nostettiin syliin ja kun rauhottui, laskettiin takaisin sänkyyn. Lapsi oppii, että sylissä vaan rauhoitutaan, mutta että sängyssä pitää nukahtaa. Kyllä on kannattanut. Viime yönä nukahti vartissa illalla omaan sänkyyn, odottelin vain vieressä. Yöllä piti kerran käydä " näytillä" , mutta vieressä seisominen riitti. Eli ajatus, että samat palvelut, jota annat nukutuksessa, tyttö olettaa saavansa yöllä. Sanonkohan epäselvästi. Mutta tiedän tilanteen tosi hyvin!
Mies laittoi viime yönä tytön nukkumaan ja protestiääniä kyllä kuului, mutta suht nopeesti taisi nukahtaa. Yöllä heräili useasti, mutta riitti kun kävi huoneessa " kaatamassa" tytön taas makuuasentoon (ja laittamalla nallen kainaloon ;) ) ja hetken aikaa piti kättä päällä. Ainoastaan aamulla heräsi liikaa miehen aamukolinoihin enkä saanut tyttöä enää nukahtamaan uudestaan. Nostinkin hänet pois ja koska itse olin väsynyt, menin lasten sänkyyn lepäilemään ja tyttö toi mulle kirjoja luettavaksi ja leikkikahvia. Nukahdettiin vielä molemmat siihen. Toivottavasti ei luule, että pinniksestä voi päästä äidin kanssa lastensänkyyn nukkumaan.
En yön aikana kertaakaan nostanut tyttöä syliin. Ainoastaan halasin häntä hänen seisoessa pinnasängyssä. Ja onneksi toissaöiset tappelut ei menny ihan hukkaan. Omasta mielestä onnistuttiin jo paljon paremmin, vaikka hiomista vielä on.
Kiitos kaikista vinkeistä. Uskon, että meilläkin nukutaan kohta hyvin.
Hyvin samanlaiselta kuulostaa kun meidän touhut alkuaikoina. Tuosta on hyvä jatkaa. Joskus meilläkin on nykyisinkin öitä, jolloin käy " ylikierroksilla" esim. kun on ollut leikkivieraita iltasella. Silloin täytyy käydä välillä kaatamassa poitsu takaisn sänkyyn ja tassuttelu auttaa. Samoin jos on kipeä niin saattaa tarvita enemmän apua nukahtamisessa... silloin vaatii selvästi jomman kumman vanhemmista vierreensä saadakseen unenpäästä kiinni.
Jos lapsi käy hysteeriseksi (silloin meillä ollaan yleensä kipeitä) niin otetaan tietenkin syliin ja rauhoitellaan sylissä. Sitten takaisin omaan sänkyyn, jos ei rauhoitu niin on ollut supon tai allergialääkkeen paikka, jonka jälkeen yleensä tyytykin itsekseen sänkyyn.
miten kaukana pinnis on? Miten olisi, jos pinniksen toisen laidan laskisi alas ja laittaisi pinniksen kiinni vanhempien sänkyyn? Sitten itse nukkuisit omassa sängyssä ja lapsi omassaan, mutta olisi sitten helppo laittaa tuttia/kättä lapselle, jos sellaiseen on tarvetta.
Onko tarpeeksi väsynyt, kun tuo nukuttaminen alkaa? Nukkuuko vain yhdet päikkärit? Huone hämärä? Tykkääkö unipussista tms. yöpuvusta, rauhoittuisiko siihen? Onko tutteja monta sängyssä, että löytää itsekin sen suuhun tarvittaessa?
Sänky on noin metrin päästä omasta sängystämme. Olen miettinyt myös, että saisinko liitettyä pinniksen jotenkin omaan sänkyymme kiinni, mutta pinniksen laitaa ei saa laskettua samalle tasolle kun sänkymme reuna on. Yksi vaihtoehto on irrottaa koko laita ja kiinnittää sängyt jotenkin toisiinsa.
Makuuhuone on hämärä. Unipussia ei olla kokeiltu, muuten vaihdetaan normaali yöpuku yöseeksi. Tyttö nukkuu yhdet päikkärit ulkona (sisälle päiväunille saaminen on työlästä ja vaunuihin nukahtaa helposti). Päikkärit kestävät tunnin tai pari. Uskon että tyttö on väsynyt, sillä rupeaa kiukuttelemaan ja kitisee monesta asiasta kahdeksan aikoihin illasta. Hyssyteltäessäkin pitää silmiä kiinni, mutta välillä tuntuu ettei uni malta hälle tulla ja unen kiinnisaamisesta tulee taistelu. Tutteja en ole sänkyyn viljellyt eikä tyttö tunnu niitä edes etsivät, mutta rauhottuu kun minä etsin sellaisen ja tuikkaan suuhun.
Tyttö lähti juuri isänsä kanssa ylös nukkumaan. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.
Et varmasti tykkää ehdotuksestani ja ehkä se ei ole mahdollista edes toteuttaa. Mutta meillä molemmat lapset on alkaneet nukkua paremmin, kun on siirretty omaan huoneeseen. Ihan oikeasti uni on syvempää ja kun havahtuu ei niin herkästi odota ulkopuolista apua nukahtamiseen. Siinähän teillä on nyt kyse. Teillä lapsi haluaa sinua, vieressä nukkumista yms. kyetäkseen nukahtamaan. toisenlainen systeemi pitäisi opetella. Unilelun tarjoaminen ei ole vielä myöhäistä. Tarjoaisin/tyrkyttäisin sen. Siitä on apua myös myöhemmin ns siirtymäobjektina ja päiväkodissa päiväunilla (eli jopa kolmen vuoden jälkeen lapset tykkäävät/tarvitsevat). tutista voisi myös luopua, kun oppii nukahtamaan ilman sitä niin ei tarvi sen lykkimistä suuhun yöllä. Mitä nopeammin lapsi oppii nukahtamaan ilman apukeinoja (tai ne mahd minimiin) sen helpommalla loppu peleissä pääsee. Nimimerkki kakkosen kanssa osannut toimia fiksummin...:) Mutta siis unilelua tyrkytä, tutti pois (jos uskallat :)) ja oma huone. Yöunet parantuvat varmasti loppupeleissä. Mutta siis nämä neuvot vain siis jos itse haluat. Monethan nukkuvat perhepedissä vallan tyytyväisinä.
Älä missään nimessä pyri siihen, että lapsi nukahtaisi itse! Minä ainakin nukutan vielä kolmevuotiaankin. Lapsi tankkaa siinä läheisyyttä yötä vasten ja nukkuu paremmin, kun nukahtaa rauhallisena. Toki tästä monia mielipiteitä, mutta minä tykkään tankata lapseen läheisyyttä päivällä/nukuttamisessa ja sitten yöllä nauttia hyvistä yöunista, kun ei silloin ota läheisyyttä. Mutta siis meillä nukutan vain olemalla läsnä hiljaa, en siis silittele yms, mitä tarvitsisi sitten yölläkin. Mutta tämäkin vain meikäläisen mielipide. Monethan opettavat lapset nukahtamaan yksin, me ei vain olla tykätty siitä.
En tyrmää ehdotustasi, sillä se kuulostaa minusta järkevältä. Tytöllä on oma huone, jonne hankimme lasten sängynkin, mutta siinä ei vielä toistaiseksi nukuta. Pohdin yhdessä vaiheessa, että pitäisikö pinniskin siirtää tytön huoneeseen ja opettaa tyttö nukkumaan siinä koko yön. Ja kun yö siinä rupeaa sujumaan niin siirrytään siihen lasten sänkyyn.
Meille on kakkonen syntymässä keväällä ja sitä ennen olisi mukavaa jos ykkönen oppisi nukkumaan ilman taistelua. Tyttö vaan on ollut alusta asti tosi riippuvainen minusta ja kovaan imemistarpeeseen taas tutti tuli apuun. Tosin nykyään tuo tutti taitaa olla enemmänkin tapa. Samoin kuin meillä oli tuttipullo jonkun aikaan ja siitä päästiin aika kivuttomasti eroon. Tuttia tyttö syökin vain nukahtaessaan, päivisin tutti on pannassa eikä sitä kaivatakaan.
En itsekään tykkää lapsen huudattamisesta ja yksin nukkumaan jättämisestä. Muutaman kerran ollaan kokeiltu jättämistä ja minusta on tuntunut tosi kurjalta kuunnella lapsen itkua oven takaa.
Unilelua voisin ruveta ahkerammin tyrkyttämään. Olen nyt parina päivänä yrittänyt antaa hälle vanhaa t-paitaani ja laitan sen viereen tytön nukahdettua.
Kiitos vinkeistä.
Meillä yöt rauhoittuivat selvästi omaan huoneeseen siirryttäessä. Nukahtaminen omaan sänkyyn on vaan asia, mikä lapsen pitää jossain vaiheessa oppia. Helpompaahan se on tehdä vielä kun on pinnasänkyiässä.
ITsekään en ole huudattanut lasta, mutta tietysti tähän uuteen tottuminen tuo tullessaan myös itkuja ja protestointia. Silloin täytyy vaan muistaa olla tiukkana " säännöistä" ja jos yhden kerran nostaa pois sängystä viereensä kesken yötä seuraavat yöt ovat vielä kauheampia. (kokemuksen syvällä rintaäänellä).
Meillä on todella tarkat iltarutiinit (ihan kuin teilläkin). Puuro, pisut, pesut, yökkäri ja kainalo. Meillä on vielä maitopullo käytössä, koska muuten ei rauhoitu kainaloon vaan keksii muuta. (ilmeisesti maitopullosta luovutaan kun oppii kuuntelemaan satukirjoja tms.). Pidän huolen että poika ei nukahda kainaloon, tai jos torkahtaa niin herättelen kun siirrän hänet omaan huoneeseen, omaan sänkyyn ja sanon aina saman " nyt äiti vie sinut omaan sänkyyn nukkumaan" niin että poika ymmärtää mitä tapahtuu. Kainalohetki on kuitenkin tärkeä rauhoittumishetki ja sen takia olen pitänyt siitä kiinni vaikka vaatiikin maitopullon malttaakseen olla kainalossa.
Alkuun onkin hyvä, että lapsi lähestulkoon nukahtaa kainaloon, mutta havahtuu siirrettäessä. Silloin lapsi on niin väsynyt että tyyty nukkumaan omassa sängyssään. SÄngyssä vielä pidän kättä selän tai masun päällä hetken ja lähden sitten pois sanoen " hyvää yötä, nyt äitikin menee nukkumaan" . Pikku hiljaa sitten lapsen voi viedä aikasemmin enemmän hereillä olevana sänkyynsä nukahtamaan kunhan tuo puoli-unisena vieminen onnistuu rauhallisena.
Unilelu on tullut meillä vasta nyt tärkeämmäksi kun aloin ottaa saman unilelun mukaan aina myös vaunupäikkäreille. Siitäkin alkuun tein itse numeron sanomalla " nyt äiti hakee hiiren" ja poitsu odottaa vaunuissa hiirtä. Nyt hiiri on selvä merkki rauhoittumisesta. Usein hiiri onkin jäänyt sitten vaunuihin ja illalla joudun lähtemään heti pojan siirrettyäni sänkyyn hiirtä hakemaan. Ei tarvitse enää " rauhoittavaa" kättä vaan poika odottaa hiirtä ja nappaa sen sitten hymyillen kädestäni ja rutistaa poskea vasten... sitten vaan " hyvää yötä!" ... poika saattaa vielä höpistä jonkun verran itsekseen enenn nukahtamista.
Meidän 1v 3kk pojasta tulee isoveli parin kuukauden päästä niin olen onnellinen että ainakin nyt vaikuttaa siltä että yöt nukutaan esikoisen kanssa putkeen ja voin keskittyä vauvan imettämiseen rauhassa.
aikoinaann nauvolasta annettiin vihje inmenomaan lapsen nukuttamisesta yksin...ja meillä se toimi, ensinnäkin en pidä mistään huudattamisesta tms. mutta meille perusteltiin se niin että kun lapsi oppii nukahtamaan yksin niin osaa myös nukahtaa yölläkin jos sattuu heräämään, eli jos illalla silittää, laulaa, antaa rintaa, tuttia tms.ja lapsi tottuu nukahtaa niin niin sitten kun yöllä herääkin niin ei osaakaa jatkaa unia itekseen vaan haluaa taas sen sylittelyn, tutin tms.mihin hänet on opetettu. meillähän ennen aina tyttö nukahti rinnalle josta siirrettiin omaan sänkyyn, oli meijän huoneessa pinnis...sitten kun yöl heräs vaati taas rinnan et osaa nukahtaa uudestaa, saatto siis ottaa tissin suuhun vaa ja jatkaa unia mut tarvisti tämän.
ruvettiiin tekee niin et kun ilta hommat tehty, rauhotuttii yhessä, imetin, ja siirsin sänkyyn. jäin vierelle katsomaan, sanaakaan sanomatta, siinä sit tyttö pyöri ja pomppi ja vähän kitisikin aikansa varmaan 50min ja nukahti itse!
seuraavana iltana tehtiin sama ja nukahtaminen kesti 30 min, seuraavana 10min... siinä pitää vaan päättää että lasta ei oteta pois välillä ja välil taas ei oteta, eli johdonmukanen pitää olla, eli jos huuti ihan lkauheesti otettiin mekin syliin jotta rauhottu ja samantein takas sänkyyn. sit päivä päivältä istuttiinki 5 metriä pinniksestä kaukana ja matkaa pidennettiin, lopulta olimme jo huoneen ovella, kun parin viikon päästä oltiinki jo olkkarissa ja tyttö osas nukahtaa ilman et vieres kyttäsimme, käytiin välil kattomass kuitenkin ja mentiin pois jotta turva säilyi että käymme kurkkaamassa. kuukauden päästä siirsimme omaan huoneesee ja siinä ei mitään ongelmaa enää ollutkaan kun jo osasi nukahtaa yksin, ei siis kannata tehdä kahta mullistavaa asiaa samaa aikaa....yt nukutaan kaikki hyvin, minä en herää joka tuhinaan, ja eipä lapsikaan meijän kyljen kääntämiseen ja kursaukseen..heh!