Meidän kokemuksemme unikoulusta, 5. yö alkoi juuri äsken.
Täällä on nyt kovasti keskusteltu unikouluasioista, joten kannanpa korteni kekoon minäkin! =0)
Viime viikolla päätimme kokeilla unikoulua ja neuvolasta saimme yhteystiedot paikalliselle " unikoulugurulle" . Hänen kanssaan keskustelimme puhelimessa päivärytmeistämme ja elämästämme yleensä. Ottautui asiaan aivan ihanasti ja antoi hyviä neuvoja!
Lähtökohtanamme oli, että 6kk:n ikäinen poikamme nukkui iltaisin syliin rinnalle ja siirtyminen omaan sänkyyn oli hankalaa. Nukutustouhuihin meni helposti pitkäkin aika ja se oli varsinaista vehtaamista muutenkin... Yöllä hän heräili 2-3 tunnin välein, jopa useamminkin. Heräilyihin auttoi vain viereen ottaminen ja tissittely. Tai näinhän minä siis luulin, mutta tilannehan onkin nyt aivan toisenlainen!
Ensimmäinen muutos iltarutiineihimme oli, että annan unimaidon pullosta olohuoneessa ja puoliunisen pojan vien sitten omaan sänkyynsä. Olennaista on, että hän tietää olevansa omassa sängyssään ja itse työstää itsensä uneen. Tuttia hän ei syö ja uniriepua tms. ei ole ollut. Nyt laitoimme hänen sänkyynsä minun T-paitani. =0)
Ekana iltana viime perjantaina hän ei heti sänkyynsä asettunut ja iskä sylitteli ja taputteli. Tähän meni aikaa 40min.
Ensimmäset 3 yötä iskä hoiteli yöheräämiset, minä nukuin vauvan isoveljen kanssa toisessa huoneessa. Heräämisiä tuli heti ensimmäisestä yöstä alkaen huomattavasti vähemmän, mitä ennen. Iskä oli ottanut syliin, kun itku yltyi " hätäitkuksi" ja pisimmillään näihin heräilyihin ja sylittelyihin meni 20min.
Omaan sänkyyn nukahtaminen on onnistunut toisesta illasta alkaen ja yö yöltä heräämiset ovat vähentyneet. Syliin tarvitsi ottaa ainoastaan ensimmäisenä ja toisena yönä. Muulloin on riittänyt selkään taputtelu ja silittely. Unet ovat jatkuneet välittömästi. Neljäntenä yönä minä palasin nukkumaan omalle paikalleni ja sinä yönä poika heräsi kerran ja rauhoittui välittömästi, kun silittelin. Jännitin sitä, että hän vaatisikin minulta tissittelyä, mutta ei näin käynytkään!
Viime yö oli sitten se ensimmäinen " luxus-yö" , kun poika nukkui kokonaisen yön 20.15 => 08.10! Aamulla hän herää omasta sängystään hyväntuulisesti rupatellen ja nostan sitten hänet köllöttelemään meidän viereemme.
En ikinä olisi uskonut, että kaikki kävisi noin helposti! Nyt jälkeenpäin ajattelenkin niin, että minähän suorastaan häiritsin hyväunista vauvaa reagoimalla heti hänen pieneenkin itkuun yöllä!! Vauva oppi sen, mitä hänelle yörutiineiksi opetettiin! Ja näin nopeasti myös oppi uusille tavoille, kun vaan rohkeasti uskalsimme tehdä toimintatapoihimme muutoksen! Näillä hyvillä yöunilla on myös ollut suora vaikutus päiväuniin. Poika nukkuu nyt kahdet pidemmät ja rauhallisemmat päikkärit. Ennen päiväunien pituus oli varsin vaihtelevaa ja heräilyjä tuli niiden aikana useasti.
Tällä sekavahkolla kertomuksellani haluan kannustaa kokeilemaan unikoulua! Tai oikeastaan en omalla kohdallamme voi edes unikoulusta puhua, ennemminkin toimintatapojen muutoksesta tms. Onnellinen ja iloinen olen, että tämä onnistui näin helposti! Ei voi tietää, millaisia öitä on edessä, mutta toistaiseksi ainakin näin hyvin. Itseni täytyy vielä opetella nukkumaan heräilemättä, repaleiset yöt veivät omat unet sekaisin.
Tsemppiä ja JAKSAMISTA toivottelen teille kaikille, kenellä on unikouluhommat meneillään tai muuten nämä uniasiat pinnalla! Uskaltakaa myös kyseenalaistaa asioita ja rohkeasti kokeilla mahdollisia muitakin toimintamalleja, kuin niitä omia tutuksi tulleita rutiineita!
Kommentit (3)
Kiitos sinulle paljon oman kokemuksesi jakamisesta ja kannustuksesta!!
Meillä poika on alkanut nukkua nyt paremmin, laitoin myös oman paitani sänkyyn " turvarätiksi" .Nukkumaanmeno on ollut todella levotonta ja on sitä vähän vieläkin mutta poika rauhoittuu nopeammin kuin aikaisemmin. Miehen ollessa nyt taas parin viikon työmatkalla ajattelin ensin aika ahdistuneenakin näitä öitä mutta hyvin on onneksi alkanut sujua. Kun itse on jaksavampi, jaksaa tietysti pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena. Yöllä kerran vielä heräillyt, huuto alkukitinän jälkeen yltyy todella kovaksi jolloin otan syliin, annan vähän vettä ja lasken takaisin sänkyyn,tämä on auttanut.Joskus saattaa havahtua 10-20min päästä uudestaan, toistan tarv. samat jutut ja nukahtaa. Kyllä nuo vauvat on todella herkkiä vaistoamaan nukuttajan mielialan.. pahimmillaan kun olin hyvin väsynyt, koko touhu meni lopulta itkuksi ja tuli riuhtaistua poika sängystä lujastikin..tästä tuli tietysti ihan kamala olo ja syyllisyys.. yksinollessa meninkin sitten vähäksi aikaa rauhoittumaan toiseen huoneeseen, laitoin oven kiinni jolloin poika saattoi huutaa todella kovaa ja rauhoittui kyllä kun itse menin taas " omana itsenäni" rauhoittelemaan. Yösyötöt meillä loppuivat joulunpyhien aikaan kun aloitimme johdonmukaisemmat menetelmät.
Eli eteenpäin mennään :)
... Minulla motiivit tuohon unikoulun toteuttamiseen olivat oma väsymykseni, yösyömisten lopettaminen ja toiveet lyhyiden ja epäsäännöllisten päikkäreiden korjaantumisesta.
Poika on erittäin hyvä syömään ruokaa, puuroja ja yleensä kaikkea, mitä hänelle on annettu. Tiesin sen, että yötissittelyt olivat ihan jotain muuta kuin oikeaa syömistä. Pullomaitoa olen antanyt imetyksen lisäksi, mutta tarkoituksenani ei ole imetystä vielä tähän saumaan lopettaa. Ajattelin kuitenkin niin, että kun yöuniin kerta puututaan, niin samalla myös yösyönnit lopetetaan kokonaan.
Tämän unihomman myötä on myös vauvan itkuun tullut tutustuttua tarkemmin. Se on hassua, kun unenkin läpi he voivat itkeskellä ja yhtä-äkkiä sitten vaan ovatkin sikeässä unessa! Ei siis välttämättä kannata reagoida siihen ensimmäiseen ynähdykseen, vaan odotella tovi, että onko itku " oikeaa" . En missään tapauksessa jättäisi vauvaa yksin sänkyyn itkemään, jos hänellä oikeasti on hätä ja turvaton olo! Sitä neuvoi tämä unikoulun tukihenkilönikin. Syliin vaan, mutta ei nukuteta siihen vaan annetaan ainoastaan turva.
* Tämä mainintani kommenttina tuolla toisaalla meneillään olevaan keskusteluun " huudatusunikoulusta" *
Seurailen tätä alkanutta keskustelua ja saatanpa kommentoida vielä lisääkin. Mielenkiintoistahan se on jakaa kokemuksia! Ja toivottavasti näistä kaikista jorinoista on apua toisillekin! Minulla ainakin on täällä käydyistä keskusteluista ollut monistakin apua ja tukea. Maalaisjärkeä ja pientä suodatusta aina toisinaan tarvitsee, mutta oikeaa asiaa suurimmilta osin...
samantapaiseen lempeään unikouluun, jos vauvan jatkuvat yöheräilyt uuvuttavat vanhempia.
Meillä toimittiin viime syksynä hyvin edellä mainitun tapaisesti, paitsi että pullomaidon sijaan imetin vielä vauvaa. Viimeinen imetys siis niin, että vauva jäi vielä hereille, mutta oli levollinen. Sitten yöllä kävin imettämässä vauvan noin 6 tuntia yöunille nukahtamisen jälkeen. Kaikki muut heräilyt hoiti isä, silitellen ja tarpeen vaatiessa sylitellen. Meillä viides yö oli ensimmäinen rauhallinen yö.
Unikoulun plussat olivat siinä, että äitinä sain levätä ja levänneenä jaksoin ajatella muitakin keinoja parantaa arkeamme. Lisäksi vauvan epäsäännöllinen rytmi korjaantui pysyvästi. Unikoulua ennen vauvamme heräsi noin 45 minuutin välein noin 2 kuukauden ajan.
Nyt vauva on 9kk ja edelleen hän herää 1-2 kertaa yössä syömään. Neuvolan mukaan tämä on huono tapa, josta pitäisi opettaa lapsi pois. Nyt en kuitenkaan tahdo unikoulua pitää, sillä lapsi on selkeästi nälkäinen öisin, eikä heräile useammin. Haluan vielä uskoa, että heräilyt jäävät hiljalleen itsekseen pois, sillä muuten vauva on hyväuninen ja nukkuu kahdet sikeät ja pitkät päiväunetkin.