Pottatreenauksen aloittamisesta liian varhain

Eikä itseään kannata syyllistää, lapset vaan kehittyvät eriaikaan.



Kannattaa odottaa että lapselle tulee oma kiinniostus asiaan. Lapsile tulee herkkyys kausi tässäkin asiassa.



Varhainen pottailu ei kuitenkaan aina voi olla huono: Meillä pottailtiin myös noin vuoden vanhasta aamulla, illalla, ruuan jälkeen jne. mutta pääosin oli vaipat. Viimekesänä kun poika oli 1v 9kk hän selvästi halusi vaipoista eroon ja oppikin kuivaksi nopeasti. Vaippoja ei ole tarvittu 1v 10kk jälkeen.

muuten, paitsi mitä pakottamiseen tulee. Se tuskin johtaa potattamisessa yhtään mihinkään positiiviseen.

Meillä tyttö aloitti pottatreenit reilusti alle 1-vuotiaana. Tuloksiakin oli, kunnes tyttö lähti kävelemään, minkä jälkeen pottailu tyssäsi. Potta pysyi esillä ja laitoin hänet siihen aina toisinaan istumaan, mutta yleensä ilman tulosta. Ikinä tyttöä ei pakotettu potalle tai pysymään istumassa, jos oli 2 sekuntia niin siinä se. Ja taukoja yrityksissä oli.

Oikea aika oli kieltämättä ratkaiseva. Noin kahden vuoden kieppeillä tyttö alkoi vastustella vaipan laittoa ja sai aina välillä ollakin vaipatta, vaikka vahinkoja sattui. Ja muistutimme niissä tilanteissa aina potasta.

melko tarkalleen 2v1kk iässä alkoi mennä itse potalle ja pottailu alkoi samantien sujua melko nappiin. Nyt 2v3kk ikäisenä on kotioloissa täysin vaipatta.

Meillä (päivä)kuivuuden opettelun avainsana on ollut kärsivällisyys ja lapsen valmiuden seuraaminen. Pottailusta ei kannata tehdä taistelutannerta.

Siis meillä neiti 1v.10kk. eikä suostu potalle pissaamaan saatikka kaamaan... Ollaan myös kokeiltu suoraan pytylle menemistä mutta kun ei onnistu niin ei onnistu!!!



Oma äitini kun suositteli aloittamaan pottailut jo 6kk iässä, jonka hän oli meidän kohdalla tehnytkin (hänellä siis 3 lasta) Ja me kaikki olimme oppineet täysin kuiviksi 2,5 vuoden ikään mennessä!!!



Mutta tämä ei tuntunut/tunnu meillä toimivan... Vaikka en ole missään vaiheessa neitiä pakottamalla siihen potalle istuttanu, vaan hän on itse ihan vapaasti saanut siinä istua mutta ei kuitenkaan ole hiffannut sitä mikä merkitys potalla on...

Kakkaamisen suhteen en ole edes pystynyt ehdottamaan pottaa saatikka pyttyä kun hän menee aina piiloon kun kakkaa...



Jotenka olen tässä aina kun ollaan ilman vaippaa (ehkä iltaisin pienen hetken) sanonut että jos tulee pissahätä mene potalle ja olen laittanut potan esille...

Istuskelee siinä ihan mielellään mutta pissa ei tule... Enkä mä sitten jaksa perässä juosta ja katsoa mihin hän aikoo pissata niin olen vaan tyytynyt laittamaan vaipan!!!



Ajattelin tossa lähempänä kesää hommata muutamat kuivaksiharjoittelu vaipat, jolloin vois yrittää joskos sitten onnistui paremmin...

Mutta en aijo vielä panikoida, kyllä nämä lapset sitten itse oppivat sen taidon kunhan vaan tuntevat olevansa valmiita!!! =)

Oikea ajoitus on tärkeä tuon potan kanssa. Ja tuntuu että itse tunnen monia jotka ovat aloittaneet potatuksen todella aikaisin ja silti tulokset antavat odotella itseään (joskus tosin tuntuu että se potatus on vain niin tärkeää äidille ja jousto voisi olla joskus tarpeen ja lapselle tulee ajan myötä potatuksesta pakko ja sitten homma ei onnistu).



En vain ole itse lukenut potatuksesta oikein minkäänlaisia tutkimustuloksia ja yleensä olen kuullut vain aikaisin aloittaneiden oppineen aikaisin kuivaksi. Tämä ap:n kirjoittama tuntuu minusta loogisemmalta.



Itse en vanno aikaisen potatuksen nimiin. Mielummin aloitan sopivaan aikaan kun lapsella on mahdollisuutta opetellakin hieman kuivaksi ja alle 1v ei tulisi mieleenkään laittaa potalle.



Esikoisen kohdalla tunsin olevani kummajainen kun en potattanut pientä, mitä kaikki muut tekivät. Esikoinen saikin potan vasta 2v:na ja potatus aloitettiin siitä pikkuhiljaa. Eniten ongelmia oli saada lapsi potalle, mutta kun totesin että potalla on ainakin piipahdettava, niin tuli tapa. Esikoinen oli päiväkuiva sitten 2kk kuluttua potatuksen aloituksesta. Tosin kerran muistan kun halusi vaipan (piti vain nukkuessa) ja en suostunut antamaan, hetken kiljui ja meni sitten potalle kakalle. Tiesin kyllä että halusi vaipan koska kakkasi vain vaippoihin (yleensä päiväunien jälkeen), mutta en halunnut antaa. Tästä silloin mietin minkäköhän trauman sai. Mutta toisaalta sen jälkeen kakkasi aina pottaan. Luulen että tuo kakkaaminen oli jotenkin lapsesta " pelottavaa" , mutta kynnys ei kuitenkaan ollut sitten kovin korkea. Lapsi oli sitten yökuiva pari kuukautta myöhemmin kuin päiväkuiva. Lopputulos oli kuitenkin se että esikoinen oli kuiva aikaisemmin kuin suurin osa muista, jotka olivat aloittaneet potatuksen todella aikaisin.



Sitten kakkosen kanssa kävi niin että kävi itse potalla esikoisen perässä ja yllätyin kun 1v3kk iässä osasi selkeästi tehdä pissat pottaan! En olisi ikinä tajunnut aloittaa potatusta vielä tuohon ikään. Sitten kun huomasin lapsen olevan valmis, niin potatus aloitettiin ja aina lapsi meni ilman vastaanpanemista potalle (esimerkki riitti ja noin pieni on vielä myöntyväisempi) ja päiväkuiva oli 1v6kk iässä ja yökuiva pari kuukautta myöhemmin. Homma meni helposti ja itsestään.



Kolmosen kohdalla otettiin potta sitten samoihin aikoihin käyttöön kun kakkonen oli alkanut käydä siinä. No lapsi ei edes halunnut istua potalle, se taisi pelottaa. Lupasin isommille lapsille jotain kivaa jos saavat pienen istumaan potalle ja saivathan he helposti, kun istuivat itse malliksi:-). No sitten kolmannen kohdalla kokeiltiin pottaa 1v3kk-1v4kk iässä ja alkoi vähitellen tullakin jotain pottaan. Siitä sitten jatkettiin potatusta, joka taas tuntui helpolta ja päiväkuiva lapsi oli 1v7kk iässä ja yökuiva kolmisen kuukautta myöhemmin. Tälläkin lapsella oli pientä ongelmaa tehdä kakkoja alkuun pottaan (teki ne vaippaan), mutta tuo meni melkein itsestään ohi.





Potan kanssa ei meillä ole käyty taisteluja kuin esikoisen kanssa siitä että siellä piti käväistä ennen ulos lähtöä ja silloinkin riitti vaikka kaksi sekuntia, mutta käytävä oli kun äiti käski. Tosin tuon kerran jälkeen lapsi oppi että kävi potalla (ihan samalla lailla kun sanotaan syömään ja on tultava pöytään) ja enempää tahtojen taistoa ei tarvittu. Esikoisen kohdalla osui aloitusikä sellaiseen tahtokauteen että lapsi halusi itse päättää. Noiden kahden seuraavan kohdallla riitti kehut ja taputukset, eli kannustus. Koko touhu meni iloisesti. Helpompaa on ollut kun lapset ovat oppineet nuorempina, uskoisin että pahimpaan uhmakauteen pitäisi odottaa että lapsi itse todella haluaa mennä potalle. Joka tapauksessa meillä potatuksen osalta on nopeasti opittu kuivaksi.

Meillä esikoisella aloitettiin myös alle 1v:nä, ja 2.5v:nä tuskailin samojen ajatusten kanssa kun ap. Mutta sitten yhtäkkiä pari kuukautta meni, ja kaikki vaan loksahti paikoilleen. Tyttö ei itse halunnut enää vaippaa, eikä sitä väkisinkään voinut pukea. Vahinkoja toki sattui vielä alussa varsinkin, varsinkin uhmatessa, mutta aina sitten on kysytty että vaippa vai pikkuhousut, niin kyllä ne pikkarit on jalkaan päätyneet. Ja nyt puoli vuotta myöhemmin sama homma yövaippojen kanssa, ei halua enää niitä jalkaansa yöksi.



Toisen kanssa meinasin aloittaa treenaukset vasta päälle 2v:nä, mutta poika päätti toisin. Himpun päälle vuoden iästä lähtien on käynyt päivittäin säännöllisesti potalla. Tänäänkin (ikää 1v3kk) aamulla itse sanoi että kakka, ja sitte istuttiin potalle, ja siihenhän se tupsahti, ihan eka kertaa, pissat on tulleet jo siis pitkään. Mutta ennakointia se vielä vaatii, ei ole vielä mitään pidätyskykyä tai varsinaista ennakointikykyä pojalla itsellään, itse se ilmottaa vaan just kun se on tulossa, ja ehkä ehditään, ehkä ei. Mutta selvästi valmiimpi jo nyt kun tyttö oli samassa iässä.

Mielestäni tuo asia, niinkuin moni muukin, riippuu täysin lapsen persoonallisuudesta ja valmiuksista kuin mustavalkoisesti tietystä iästä. Meillä esikoista ja keskimmäistä on alettu tutustuttaa pottaan heti kun ovat alkaneet istumaan = 6kk iässä. Potta on ollut leikeissä mukana ja esillä ja välillä siinä on istuttu housut jalassa ja välillä ilman.



Esikoinen oppi potalle ja eroon vaipoista vähän alle 2-vuotaana ja oli yökuiva 2v 3kk iässä. Keskimmäinen huusi 1-vuotta täytettyään suoraa huutoa kun olin laittamassa hänelle vaipan ja näin hän osoitti haluavansa mieluummin potalle. Päiväkuiva hänestä tuli siis 1-vuotissynttäreinään ja yökuiva vasta nyt 3-vuotiaana.



Nyt kuopuksen leikkeihin on otettu potta esille ja hänellä ikää nyt 8kk. Mitään kiirettä pottailun kanssa ei pidetä vaan tutustutaan esineeseen ja se häntä kyllä tuntuu kovasti kiinnostavankin.



Tässä, kuten en muussakaan kehitykseen liittyvässä asiassa luottaisi niin sokeasti johonkin tutkimustulokseen. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja etenevät kehityksessään erilailla.

et miksi tämä kuivaksiopetelu koketaan niin kauhean vakavana asiana. Lapset on erilaisia,toiset hoksaa vaikkapa isompien mallista homman tosi pian ja pienenä,toisilla voi tässäkin asiassa kypsyminen kestää.



En ymmärrä mitä väärää on aikaajoin kokeilla akiivisemmin ja jos ei vielä toimi,lapsi kokee painotamisena yms,sit taas taukoa joksikin aikaa. Minusta ihan viisasta.

Meillä ei 1 v ymmärtänyt poika potan päälle yhtikäsmitään!!!,ihan turhaa hommaa. JOssain vaiheessa alkoi sit istumaan potalla,mutta mitään ei sinne tullut.

Sitten satunnaisia pissoja,joita tietty kehuttiin kauheasti. Hoitoon mennessä (2v) totaalinen takapakki. Hoitaja naureskeili eti hällä on nämä 3 2 vuotiasta,neiti täysin kuiva ja sit nämä vellipöksyt pojanviikarit. Ei painnostettu sielläkään,mutta aika ajaoin kokeiltu potattaa se miten ite on jaksettu.



Nyt 2v 3 kk,jos on kotona ilman vaippaa,menee potalle,saattaa tirauttaa muutaman tipan lattialle,jonka huomaa itse ja sit kannnetan taikka menee ite potalle. Pikkuhousuissa pissii vaan läpi. Kakat tulee toisinaan pottaan (harvinaisempaa). Eilen alko ähräämään kakkaa vaipan kanssa,kysyin mennäänkö potalle,hirvee huuto " ei mennä" ,no teki vaippaan,sit halus potalle! Olin harmissani ja selitin et se on turhaa enää tässä vaiheessa,laitoin kuiteskin potalle ja kas-teki vielä lisäkakat ja pisut päälle.

Hoidossa on tällä viikolla tehnyt ekat kakat pottaan.

En ole yhtään stressaanutunut vaikka luuulen et taas voi tulla takapakkia kun uusi vauva syntyy helmikuussa.



Meidän rituaalit,kovasti kehutaan,näytettään myös itse mallia(tulee joskus vessaan muknaa,kun käyn pissalla),yhdessä potan huuhtominen pönttöön javiimeaikoina tarra,kun kakan saa aikaiseksi.

Yli 2 v ymmärtää jo paljon ja kannattaa selittää tätäkin asiaa,tyyliin että kivempi käydä potalla,kun eitarvii pestä hanan alla pyllyä jne....me ollaan pidetty niinkuin vaihtoehtona,että vaippa vielä ok,mutta voi olla ilmankin ja tykkää pöksyittä kotona olla (uudet pikkupöksyt sen sijaan eivät ole saaneet suosiota ; ).

Minusta tämä ikäiselle kannattaa viestittää että potalla käynti on hieno juttu,mutta painostamatta ja pakottamatta!

Luulen kanssa että se kakkaaminen pottaan on aluksi jotenkin pelottavaa.



tsemppiä,älä stressaa!!

Missään nimessä lasta ei saa pakottaa tai väkisin yrittää potalla istumaan. Lapsi ei ole vielä kypsä pottailuun. Senkin aika kyllä tulee, usko pois!



Meillä esikoisen kanssa tuli huuto, jos pottailua yritti vessassa. Joten potta siirtyi olohuoneeseen, ja telkkaria katellessa tyttö unohti istuvansa potalla ja siinä pikkuhiljaa sitte alkoi tulosta tulla. Sitten myöhemmin potta siirtyi vessaan, sinne neidille kirja käteen ja hän viihtyi potalla istuen ja samalla lukien :-)



Mutta me tehtiin kyllä se virhe, että otettiin kauhea stressi kuivaksi opettelussa. Tottahan vahinkoja sattui ja yökasteluja tuli, ja äidillä ja isällä meni hermot ja kaikki huusi. Mutta kolmevuotiaana tyttö oli vaipoista erossa öin ja päivin.



Nyt kuopus on 1,5 v. ja sama kuvio toistui, eli kauhea huuto kun potta oli vessassa. Joten olkkarissa harjoitellaan, mutta ei kovin aktiivisesti. Neuvolassakin sanoivat, että ei kiirettä asian kanssa, odotelkaa lämmintä kesää jolloin voi taapertaa ilman vaippaa.



Hyvällä ystävättärelläni on 4,5 vuotias poika, joka käyttää vielä vaippoja - asiasta on jo päikystäkin huomautettu. Pojilla ilmeisesti kuivaksi opettelu lienee hankalampaa?

Eräs kokenut, vanhempi lastenhoitaja, vinkkasi minulle että pottatreenit kannattaa aloittaa kesällä, sinä vuonna kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Eli me aloitettiin kertarysäyksellä vaipaton elämä alkukesästä, (lapsi on elokuussa syntynyt). Miksi siis kesällä? Silloin lasta voi pitää ilman housuja, tai kun housut kastuu, ne on helposti vaihdettavissa ja lapsi itse saa kevyet housut nopeasti pois jalasta.



Meillä ei ollut vaikeuksia istua potalla, tyttö istui siinä mielellään ja pitkiäkin aikoja. Vaikeus oli siinä, ettei pissaa usein saatu pottaa. Tuntui, että istuin tuntitolkulla vessanlattialla PISS PISS -ääntä kuiskien, kun tyttö vain lueskeli tyytyväisenä kirjaa. Ja sitten kun lopulta noustiin pois, pissat lirahtivat tuotapikaa---housuihin. Sitkeästi jatkoimme kuitenkin vaipatonta elämää, vaippa vain päiväunille ja yöksi. Ainoastaan ekstratapauksina laitoin vaipan jalkaan (pitkälle automatkalle tms.). Vähitellen neiti oppi juoksemaan hädän tullessa potalla ja repimään itse housuja pois. Siitä huolimatta häntä piti pitkin päivää muistutella käymään potalla, ja erikseen viemään sinne esim. ennen päiväunia. Mattoja meillä ei ollut lattioilla koko kesänä. (tähän treenausaikaan liittyy myös se, että lähipiiri äimistelee ja kummastelee. aina löytyy joku, joka sanoo, että ehtii sitä vielä. eli äitiparka yrittää pää punaisena parhaansa, eikä kannustuksen sanaa kuulu...mrrr)



Nyt tyttö on ollut vaipattomana siis kesästä lähtien, mutta vieläkin päikkärien ja yön aikana vaipat ovat käytössä. Pystymme elämään ihan normaalisti, joskin satunnaisia pissavahinkoja tulee(n. 1krt./kk). Aina kun ei leikin tiimellyksessä muista juosta potalle.



Nyt kun tätä prosessia miettii, niin se on ollut todella pitkä ja työläs, mutta vaivan arvoinen. Nyt tyttö osaa esim. kertoa, äiti mulla on pissahätä, jos olemme jossain muualla kuin kotona. (pidän omaa varapottaa mukana, jos tiedän ettei kylässä ei ole pottaa). Sen voin todeta, että lasta ei voi potalle pakottaa, kaikki lähtee siitä, että lapsi istuu siinä omasta tahdostaan, vaikkakin houkuteltuna. Meillä potta oli koko ajan esille, ja siinä istahdeltiin jo ennen varsinaisia treenejä eikä siitä tehty mitään suurta asiaa. Alkuksi lupasin aina pissasta tarran palkinnoksi. Eli meillä oli tarravihko, johon pissasta sai tarran. Sitten aina välillä käytiin vihkoa läpi ja tyttö näytteli sitä myös sukulaisille.



Ja vaikka mikä olisi hermoja ei kannata menettää (myönnän, kyllä tuli aika ajoin sadateltua) eikä lapselle tulisi näyttää omaa harmiaan. Meidän tyttö oppi mielestäni parhaiten pottailun niin, kun housut kastuivat ja olo tuli epämiellyttäväksi. Sanoin, (vaikka kuinka potutti) että ei se mitään, tehdään sitten seuraavat pissat pottaan. Vieläkin tyttö saattaa istua potalla kauan, vaikka tiedän että hänellä on kova hätä. Nyt olenkin jättänyt hänet vessaan yksin ja sanonut että huuda kun olet valmis. Kun lähden pois vessasta, hän hetken päästä tulee sanomaan, että pissa tuli. Tähän minun kuuluu vastata ihmetellen, että ei voi olla totta! ja sitten mennään yhdessä katsomaan ja ihmettelemään pissaa ja yleensä äiti tanssii ilosta pienen sadetanssin.



Eli tsemppiä pottatreeneihin! Muista pitää pää kylmänä ja johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Yritä myös välttää liikaa jankuttamista potasta. Meillä tähän prosessiin on liittynyt myös selkeät hyvät jaksot ja sitten on tullut pientä taantumaa (siskon syntymä vaikutti tilanteeseen). Eli tuloksia ei välttämättä synny yhdessä yössä tai edes puolessa vuodessa.

Meillä on kaikki kolme lasta opetettu potalle jo vauvoina (n 8 kk, 3 kk ja 6 kk). Ei mitään ongelmaa siinä asiassa. Potalla käynnistä on heti alkujaan tehty itsestäänselvä rutiini: aina herättyä ja ennen suihkuun tai nukkumaan menoa. Tuollaiset " pottakypsä" -tutkimukset ovat mielestäni pelkkää vaippatehtailijoiden propagandaa.

Ehkä sinun tapauksessasi ongelmaksi on muodostunut tuo " tehdään - ei tehdä - tehdään" -mentaliteetti, ts. et ole ollut asian kanssa johdonmukainen. Ja ainakin nyt tunnut pelkäävän koko asiaa. Sellainen ohje, että kun ensi kerran alat potattaa lasta, niin tee siitä heti toistuva rutiini äläkä anna periksi. Anna lapsen esim. lukea kirjaa tai leikkiä jollakin lelulla samalla kun istuu potalla. Ja kehu kovasti, kun jotain pottaan napsahtaa, mutta älä tee muuten asiasta suurta numeroa. Lapsi vaistoaa sen, että asia on sinulle vaikea.

t. Kolli +3

bouchet:

Olen lukenut aiheesta paljon ja juuri äsken tutkimuksesta, jonka mukaan alle 18kk treenaamisen aloittaneet ovat täysin kuivia vasta lähempänä 4v. ikää, mutta yli 2v. alkaneet ovat kuivia ennen 3v. ikää.

Itsehän siis ensikertalaisena aloin touhuta potan kanssa jo kun tyttö oli alle 1v. ja oikeasti luulin että lapset oppii potalle niillä main (oisimpa tämän tiennyt ennen kuin aloin lapsia hankkimaan ;-))

Vahingosta viisastuneena en aio pottaa edes näyttää toiselle lapselleni ennenkuin reilusti yli kaksivuotiaana.

siis todella treenailun (eli istuskeltiin potalla vaatteet päällä ja ilman vaatteita ja luettiin ja ihmeteltiin) noin 10 kk:n iässä. Esikoinen oli päiväkuiva 1 v 8 kk ja yökuiva 1 v 11 kk. Kuopus on nyt 9 kk ja ajattelin yrittää samaa ajankohtaa treenauksen aloitukselle, katsotaan miten käy.



Itse olen taas lukenut joskus jostain (tosi luotettavaa, eikö?) =) että liian aikainen pottaharjoittelu (ja tällä tarkoitettiin puolen vuoden ikää, silloin useimmat lapset eivät edes osaa kunnolla vielä istua) saattaisi tehdä lapsesta epävarman ja turvattoman. Mihin tämä perustui, sitä en enää muista. Anoppini on kuitenkin kertomansa mukaan potattanut nuorinta lastaan jo puolivuotiaana ja tämä on kuulemma pärjännyt ilman päivävaippaa jo runsaan vuoden ikäisenä. Onko kälyni sitten epävarma, hmm... itse asiassa joo, mutta eiköhän kyse ole kuitenkin luonteesta eikä potattamisesta...? =)



10 kk ikä toimi siis kuitenkin meillä esikoisen kohdalla. Ihan kunnolla alettiin pottailla siinä 1 v 4 kk ja sitten tosiaan aika nopeasti sai jo jättää päivävaipat pois.



En mä kauhean kauas sitä pottailun harjoittelemista jättäisi sillä kyllähän esim. terve 3-vuotias on jo melkoisen iso käyttämään päivisin vaippaa?

Lapsi oli päiväkuiva 1v8kk iässä ja yövaippa pois 2,5v. iässä.



Meillä ei lasta ikinä pakotettu potalle, sinne mentiin aina vaipanvaihdon yhteydessä ja jostain syystä lapsi tykkäs aina tarpeensa sinne tehdä, ikinä ei ollut " turhaa" vessareissua meillä. Hoidossa sitten sanoivat tuossa 1v7kk iässä, että eiköhän pojalta vois jo jättää vaipan kokonaan pois, kun se on lähes aina kuiva ja osaa pidättää ja kertoa hädän... Niin tehtiin ja kuukauden " harjoittelun" jälkeen vahingotkin (joita sattui harvoin, mutta kuitenkin viikottain) väheni poikkeustilanteisiin (eli pojan olisi pitänyt pidättäää toooodella kauan) ja saatettiin todeta pojan olevan päiväkuiva.



Samoin on tarkoitus toimia tämän uuden vauvankin kanssa, mutta jos homma ei etene niin väkisellä en lasta potalle laita!

Esikoinen aloitti pottaharjoittelut hiukan vajaa 2 v:nä,

ja noin 2 v:n iässä esikoinen kakkasi pottaan ja

2,5 v:na hän oli täysin päiväkuiva, siis myös päiväunilla!

Vahinkoja tuli tasan yhden kerran leikkipuistossa.

Toisen lapsen kanssa yritettiin pottailua jo noin 1,5 v:nä,

mutta lapsi ei innostunut. Sitten lapsena ollessa noin

2,5 v. yritettiin oikein kovasti: ei mitään tulosta.

Päinvastoin, pelkäsimme jo, että lapsi saa pottakammon.

Annoimme asian siis olla, ja toinen lapsi kulki vaipoissa.

Sitten kun toinen lapsi oli reilu 2 v 8 kk, niin hän ihan

yhtäkkiä alkoi käydä potalla. Potalla - sekä kakalla että

pissalla - käyminen alkoi sujua parissa viikossa, eikä

vahinkojakaan tullut kuin muutaman kerran.

Itse aloitan siis tulevan kolmannenkin lapsen kanssa

pottaharjoittelut noin 2 v:na - ja varmasti hyvä tulee.

Aikaisemmin aloitetut harjoittelut ovat vähän ajanhukkaa.

Kun lapsi on fyysisesti ja psyykkisesti riittävän kypsä,

niin apsi on ihan itse omaehtoisesti alkanut käydä potalla

ilman minun huolehtimistani.

Ihan toinen tilanne on tietysti jos harrastaa, vessa-hätä-

viestintää, mikä on nyt " in" . Minusta ei vain ole ollut

vauvan viestien tulkitsijaksi...

bouchet:

Olen lukenut aiheesta paljon ja juuri äsken tutkimuksesta, jonka mukaan alle 18kk treenaamisen aloittaneet ovat täysin kuivia vasta lähempänä 4v. ikää, mutta yli 2v. alkaneet ovat kuivia ennen 3v. ikää.

Itsehän siis ensikertalaisena aloin touhuta potan kanssa jo kun tyttö oli alle 1v. ja oikeasti luulin että lapset oppii potalle niillä main (oisimpa tämän tiennyt ennen kuin aloin lapsia hankkimaan ;-))

Minä, veljeni ja kaikki äidilläni hoidossa olleet lapset olemme oppineet potalle reilusti alle yksivuotiaina ja myös (satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta) pysyneet kuivina. Potalle ei ole pakotettu, mutta se on vain ollut itsestäänselvyys, ettei vaippoja pitkään käytetä. Äitini mielipide oli, että on vanhempien laiskuutta/osaamattomuutta, jos iso lapsi vielä käyttää vaippoja (ellei ole lääketieteellistä syytä). En vielä tiedä allekirjoitanko tuon väitteen, mutta kyllä aion potalle opettamisen aloittaa ennen yhtä vuotta. En ymmärrä mitä haittaa voi olla siitä, jos lapsi esim. unien jälkeen istutetaan potalle ja kehutaan jos tulee tulosta. Siis ilman pakottamista.

Ap:n tilanne kuulosta niin tutulta! Meillä on esikoispoika nyt 3v2kk ja samanlaisen tilanteen kanssa painimme viime keväänä kuin tekin nyt.



Historia tuon potatuksen kanssa oli myös hyvin pitkälle samanlainen. Minäkin kuuliaisena esikoisen äitinä aloitin pojan kanssa pottaharjoittelut heti, kun hän oppi istumaan (n. 8-kuukautisena). Istutin häntä potalla aamuin, illoin ja aina ruokien jälkeen. Poika tottui jo pienenä rutiiniin eikä esimerkiksi mitään pottapelkoa tms. esiintynyt koskaan. Se hyöty minusta aikaisella opettamisella oli.



Poika oli toisen ikävuotensa pph:lla hoidossa ja siellä oltiin vielä vaipoissa, mutta kakat tulivat pääsääntöisesti pottaan ja suurin osa pissoistakin. Juuri ennen 2-vuotissynttäreitä monesti hain pojan hoidosta sama kuiva vaippa päällä, minkä olin aamulla hänelle laittanut. Sitten perheeseemme syntyi pojan synttäreiden aikaan pikkusisko ja poika jäi meidän kanssa kotiin. Potalla käytiin toki edelleen vanhaan tapaan, mutta kakat rupesivat ilmestymään housuihin taas ja kakkasipa poika mielenosoituksellisesti muutaman kerran eteisen matollekin, kun karkasi potalta.



Muistan vieläkin kuin eilisen päivän sen ensimmäisen puoli vuotta, kun kotona oli vastasyntynyt hoidettavana ja pojan kanssa taisteltiin pottailun kanssa. Välillä meni ihan entiseen malliin, mutta myönnän minäkin pitäneeni poikaa pari kertaa väkipakolla potalla ja toruneeni tiukasti, kun kakat tulivat housuun tai lattialle. Tiedän, että tein väärin, mutta poika venytti pinnaani tosissaan... Yritin sinnikkäästi silti, kerättiin tarroja ja taputettiin porukalla onnistumisille. Sitten pojan ollessa n. 2v5kk hän yhden kerran meni kakalle täysin oma-aloitteisesti minun huomaamattani ja huuteli sieltä pyyhkimään. Voi sitä onnen päivää! Samaisella viikolla KAIKKI aiemmat kakat olivat tulleet vaippoihin ja tulivat sen satunnaisen onnistumisen jälkeenkin! Tuosta kuitenkin tiesin, että pojalla tuo housuun kakkaaminen johtui pääsääntöisesti huomion hausta ja uhmasta - tiesi että saa " vääränlaisella" toiminnallaan äidin pinnan kiristymään... Niinpä päätinkin jättää seuraavalla viikolla " laakista" vaipan kokonaan pois. Koko ajan kyselin onko hätä ja tällaisella kyselyllä saatiin yleensä " saaliit" oikeaan paikkaan. Tottakai ensimmäisellä viikolla ja sitä seuraavallakin jouduin vielä pesemään useasti kakkaisia tai pissaisia housuja ja satunnaisesti lattioitakin, mutta homma toimi! Parin viikon päästä uskallettiin jo lähteä pidemmälle ajomatkallekin ilman vaippaa. Sen jälkeen ei meidän poika ole vaippaa tarvinnut. Kohta tuosta muutoksesta on 9 kuukautta aikaa ja pissavahinko saattaa tulla n. kerran kuukaudessa öisin, päivisin pojalle ei ole enää puoleen vuoteen käynyt vahinkoja.



Mutta kuten jo moni muukin on kommentoinut, lapset ovat todellakin yksilöitä. Meillä poika ei antanut minkäänlaista vinkkiä hädästään ensimmäisten kahden elinvuotensa aikana - pottaonnistumiset olivat ahkeran potattamisen tulosta. Sen takia olenkin ollut kuin puulla päähän lyöty, kun meidän kuopustyttö (nyt 1v2kk) sanoi n. kuukausi sitten ensimmäisen kerran " kakka" vessassa ja veti pottaa komeron takaa esiin. Siinä sitten riisuttiin vaippa pois ja tyttö teki heti isot kakat pottaan. Nyt viimeisen kuukauden aikana kakat ovat tulleet pääsääntöisesti pottaan ja monesti juuri tytön aloitteesta. Hän joko sanoo " kakka" ja katsoo haastavasti silmiin, hakee potan vessasta tai sitten näen hänen ilmeestään jo hyvissä ajoin, mikä on homman nimi. Tällaista " vessaviestintää" en huomannut esikoisen kohdalla ollenkaan. Lisäksi aamuisin, jos jaksan nousta sängystä heti samaan aikaan tytön kanssa, menemme heti vessaan. Kerron jo matkalla, että nyt mennään aamupisulle. Vessassa riisutaan rauhassa yökkäri ja kuiva vaippa pois, iso pissa tulee välittömästi, kun istuu potalle. Olen ällikällä lyöty ja säännöllisemmät pottaharjoittelut (ei edelleenkään olla niin säännöllisiä kuin esikoisen kanssa) aloitettiin tytön kanssa vasta 1-vuotiaana. Olen tossa jo miettinyt, josko uskaltaisin repäistä keväällä ja kokeilla karusti vaipattomuutta tytön kanssa...



Sori, kun tuli pitkä sepustus, mutta luulen, että sait jotain vertaistukea, sillä meidän tilanne oli niin lähellä teidän omaanne!



Tsemppiä!



t. Jogu ja kullannuput (3v2kk ja 1v2kk)



P.s. Vielä kommentti ympäristön painostuksesta. Meillä poika aloitti kerhon juuri viime keväänä, kun pottatuska oli itselläni kovimmillaan. Siellä sitten joku iloinen äiti ihmetteli silmät pyöreinä ja kovaan ääneen: " Onko teidän poikanne vielä vaipoissa? Meidän tyttö jätti vaipat jo 2-vuotiaana." Varmaan savu nousi tämän mamman päästä silloin... Tuon kyselijän puolustukseksi on sanottuva, että hän luuli erityisen pitkää poikaamme jo nelivuotiaaksi, mutta silti kommentti harmitti tosissaan. Monesti me äidit olemme pahimpia toistemme arvostelijoita :(.

Aloitimme pottaan tutustumisen pojan ollessa noin 7kk vanha eli opittuaan kunnolla istumaan. Ajatuksen päähäni antoi (lto) äitini, joka on opettanut minut ja veljeni kuivaksi 1,4kk-1,8kk. Pistin pojan potulle mm. aamuisin, ruokailujen ja päiväunien jälkeen ja tulosta alkoi tapahtua ja pottailusta tuli rutiinia ei pakottamista. 11kk kohdalla kävelemään oppiminen aiheutti muutaman kerran sen, että potaltahan pääsee karkaamaan, mutta jatkoimme tapaa rutiininomaisesti kuitenkaan pakottamatta. Nyt pojan ollessa 1½vuotias pottuilu sujuu vaivattomasti, kotona ollaan ilman vaippaa paitsi öisin. Laitan vaipan myös kaupungille tai kylään mennessä, koska pidätyskyky ei kuitenkaan ole täydellistä ja kaikkialla ei ole pottaa. Pyttyyn ei vielä uskalleta luottaa...

Tsemppiä ja kärsivällisyyttähän tämä vaatii!

Mä en usko siihen että jos pistää lapsen ajoissa potalle siitä olisi jotain haittaa, ei ainakaan näin meillä ole käynyt!!!

Tyttömme meni ensi kertaa potalle 9kk iässä ja istui potalla mielellään, hän kakkasi heti joka päivä pottaan. Eikö jokainen pottaan tullut kakka ole jo ilon asia? Lapsellekkin varmasti mieluisempi kuin vaippaan tullut kakka. Eihän sen takia niin pientä laiteta potalle että heti kuivaksi oppisi...

Meidän tytöltä jäi päivävaippa pois 1,5 vuotiaana ja yö vaippa pois 2-vuotiaana.

Ikinä ei olla potalle pakotettu ja pottailussa yleensä mennään takapakkia pari kertaa kun aloittaa ajoissa niin on myös aikaa pitää pottailu lakkoja!!!



Mutta näin meillä, kaikki toki tyylillään!!!

Meillä ainakin kävi niin, että lapsi alkoi itse sanomaan 1v8kk pissa ja halusi potalle. Sen jälkeen ei kauheesti enää vahinkoja käynyt ja ulkoiluvaipastakin luovuttiin kun tuli riittävän lämmin puskapissille. Yövaipasta luovuttiin myös, mutta kun alkoi nukkumaan syvempää unta joskus 2v4kk paikkeilla eikä herännyt yöllä potalle, otettiin taas yövaippa käyttöön kun sattui muutama vahinko. Nyt ikää on 2v9kk ja ollaan oltu ilman yövaippaa taas jonkun aikaa, ilman vahinkoja nyt.



Ystäväperheissäkin on käynyt niin, että lasta on saanut potattaa piiiiitkään ilman sen kuivempaa tulosta, mutta kun lapsi on ollut valmis ja itse kiinnostunut asiasta kuivaksi on tultu käytännössä muutamassa päivässä.

En minäkään usko aikaisen potatuksen aloittamisen viivästyttävän itse kuivaksioppimisprosessia.. Mutta mitä siitä vaikka viivästyttäisikin? Lapset ovat kuitenkin yksilöitä eikä niiltä yleensä enää murrosiässä saa vaippoja vaihtaa.



Meidän 1,5v tekee kakat kotona ja päiväkodissa pääsääntöisesti pottaan (sanoo " kakka" ja hakee potan), näin on tehnyt jo melkein puoli vuotta. Potalla taas on istunut siitä lähtien kun oppi istumaan, kirja kädessä ja hauskaa on! (Minunkin suuri nautintoni on lukea vessassa, joten ajattelin opettaa tämän jalon taidon myös lapselleni.. Tulevia vessa-on-varattu-riitoja tietty ennaltaehkäisee, että huushollissa on kaksi vessaa.. ;)



Isin luona lapsi ei juuri käy potalla (ei itse halua), mummolassa puolestaan käy. Vieraissa paikoissa, joissa ei ole pottaa, käy pöntöllä niin että pidetään kainaloista kiinni (siis silloin kun itse haluaa pöntölle).



Ei meillä ole missään vaiheessa ollut kiirettä erityisesti " potattaa" häntä tai opettaa tosi pian kuivaksi. Sen sijaan kakan siivoaminen potasta ja pyllyn peseminen sen jälkeen on minusta noin 80 kertaa mukavampaa kuin kakkavaipan korjaaminen, joten olen kovasti tyytyväinen asiain tilaan..



Potalla käydään kun lapsi haluaa, ja aina kun tulee jotain niin kehutaan kovasti. Vaipanvaihdon yhteydessä myös aina kysytään, onko asiaa potalle. Jos ei ole, lapsi sanoo ei ja silloin ei potalle mennä.



Uskon, että hän oppii kuivaksi aikanaan ja siihen asti saa käyttää vaippoja. Tietty jos rupeaa uhmaikäisempänä venkoilemaan asian kanssa ja tahallaan tekemään jotain töllön töitä niin sitten pitää harkita uudelleen, miten toimia.



Mutta sitä en kyllä ymmärrä, miksi potan esille ottaminen lapsen kanssa aiemmin eikä myöhemmin voisi olla jotenkin haitallista lapsen kehitykselle?

No, on se hienoa kuulla että te melkein kaikki olette saaneet lapsenne potalle jo paljon ennen 2,5v.n ikää. On se sitten näköjään mahdollista ja te jotka tuskailette alle 2v. lastenne kanssa, jotka vastustavat, niin relatkaa vähän, ette voi kuvitellakaan miltä tuntuu kun on jo 2,5v joka tekee kaiken vaippaan (se on se teidän kauhuskenaario tällä hetkellä). Olin itse jo ihan hajalla vuosi sitten ja tilanne ei ole muuttunut miksikään vuodessa. Mietinkin nyt, että tässä pattitilanteessa oikeaa aikaa ei enää olekaan ja jotenkin tämä pitää vain viedä läpi (kiitos erityisesti siitä kommentista että eikö 3v. ole jo liian vanha vaippaan... joo kyllä munkin mielestä on, mutta minkäs teet).

En ymmärrä miten tämä voikin olla näin hirveetä. Jos pidän ilman vaippaa niin pissa tulee ihan mihin sattuu ja tyttö ei välitä vaikka olisi märät housut. Palkitseminen ei auta jne. Potan vieressä pahimmassa tapauksessa on pidätelty pissaa ja sitten pissattu lattialle.

Olen todella huonosti hoitanut tämän asian - miten olenkin onnistunut - ja harmittaa ihan vietävästi.

Silloin 1-vuotiaana tyttö kakkasi pottaan päivittäin mutta yhtäkkiä tuli täydellinen lakko ilman mitään syytä joka on jatkunut tähän päivään asti ja kestää tod.näk. kouluikään.

Tuntien itsepäistä tytärtäni en jaksa uskoa että jonain kauniina päivänä yhtäkkiä haluaisi mennä potalle. Eli en usko enää vapaaehtoisuuteen. Mitenköhän entisaikoina on opittu ennekuin tätä lasten ehdoilla mentaliteettia on alettu viljelemään? Epäilen että painostettu on.

Huh, tulipas tilitettyä...