Teinkö väärin kun tarjosin apua?
Kävin tässä yhtenä päivänä kaupungilla. Vaatekaupassa oli äitinsä kanssa muutaman vuoden ikäinen napero, joka järjesti oikein kunnon kiukkuhuutokohtauksen. Mikään ei ollut hyvin, vaikka äiti yritti puhua järkeä. Lopuksi äiti ehdotti lapselle, että tämä olisi sen aikaa paikallaan, että hän saisi käytyä kassalla ja maksettua ostoksensa. Huuto jatkui...
Tässä vaiheessa poistuin itse kaupasta. Kävelin muutaman minuutin kuluttua taas kaupan ohi ja nyt parivaljakko oli kaupan ulkopuolella, jossa äidin " järkeä puhuminen" jatkui. Sen enempää asiaa miettimättä kävelin heidän luokseen ja kysyin, josko voisin auttaa eli esimerkiksi odottaa tytön kanssa ulkopuolella, kunnes äiti saisi maksettua ostoksensa. Äiti hämmentyi ja totesi vain, että ehkä heidän pitää tästä vain lähteä ja jatkaa matkaa. Sanoin ok, ja lähdin minäkin.
Jälkeenpäin olen miettinyt kovasti, teinkö tyhmästi, kun tarjosin apua. Oma lapseni on vielä vauva, joten kai ajatukseni vain oli, että parin vuoden päästä olen itse todennäköisesti samanlaisessa " pikku kriisitilanteessa" . Mitä mieltä olette, olisiko vain pitänyt kävellä ohi? Saako apua tarjota?
Kommentit (5)
lasta kaupan ulkopuolelle jonkun vieraan ihmisen kans. Mut jos joku tulis kysyyn kyseises tilantees kaupan sispuolella ja itellä näköyhteys ni ehkä eri asia
...niin hyvaatarkoittava kuin tarjouksesi varmasti olikin. Jotain muuta apua jossa lasta ei jattaisi nakoetaisyyden ulkopuolelle olisin varmasti valmis ottamaan.
Avun tarjoaminen tuossa tilanteessa taitaa todellakin olla aika harvinaista. Yleensä toisten asioihin ei puututa. Itse kyllä ilahtuisin. On nimittäin kokemusta kauppareissusta kiukuttelevan lapsen kanssa. Saattaa olla, että lapsi jopa unohtaisi kiukkunsa, kun joku vieras ihminen tulisi juttelemaan. Yleensähän ihmiset vain " mulkoilevat osaaottavasti" .
Mutta tottakai, jos henkilö vaikuttaisi avuliaalta ja terveenoloiselta, niin kiittäisin kohteliaasti ja ehdottaisin, että voisiko hän tulla kauppaan _sisälle_ pitämään lapselle seuraa hetkeksi. Ja ehkäpä tarjoutuisin itse tarjoamaan lähikuppilassa siitä hyvästä kaffet?! Nyt mammat ja iskätkin vuorovaikutustaitoja treenaamaan ja samalla uusiin ihmisiin tutustumaan, niin se arkikin saattaa olla mukavampaa (ja siinä samalla ne mussukatkin oppivat katsomalla sivusta mallia). : )
Itse tunnustan tyttäreni viime kesänä jättäneeni (eli ikää tuolloin 2+v.) meidän vakikaupan pihalle kahden kukkakojun myyjättären vahdittavaksi siksi aikaa, kun nurkan takaa nostin automaatista rahaa, jotta heiltä voimme tytölle mieluisen kukan ostaa. Samat neidit/rouvathan siinä olivat jo useamman viikon hymyilleet ja jutustelleet mukavia, kun katselimme kukkia ja seisoivat loppukesänkin, joten ei mitään hätää, kun heilläkään ei siinä muita asiakkaita pörrännyt. - Ja ihan itse pyysin heitä lasta vahtimaan, kun tiesin että tyttärenikin osaa olla nätisti moisessa tilanteessa ja odottaa, kun äiti hakee rahaa jolla ostaa sen kukan jonka hän valitsee (ja lisäksi tyttäreni osaa nostaa niin maan kovan porunkin tarvittaessa ja tulla peräänkin, jos joku paniikki iskee päälle).
- Tiina -
Itse olisin monet kerrat ollut kiitollinen moisesta avusta : ). Pari kertaa ystävälliset ihmiset ovatkin oma-aloitteisesti auttaneet, ruvenneet jutustelemaan lapselle mukavia etc. Ja suuri kiitos heille, koska se onkin pelastanut tilanteen ja ruokakaupassa meidän kohdallemme jumittanut kassa pitkine jonoineen on päässyt jälleen liikkeeseen..
Tuo avun tarjoaminen saati konkreetisesti kysyen on tosin NIIN harvinaista , että monella mammalla saattaa mennä pasmat sekaisin ; ).
- Tiina -