2v8kk ja puuttuvat konsonantit
Hei! Olen tässä pohdiskellut, pitääkö em. ikäisen puhetta ruveta jossain vaiheessa hellävaraisesti " korjaamaan" . Tilanne on se, että poika on nykyisin erittäin kova juttelemaan ja puhuu pitkiä lauseita. Ongelma on lähinnä se, että poika jättää edelleen lähes poikkeuksetta jokaisesta konsonantilla alkavasta sanasta alkukirjaimen pois. Puhe on siis tyyliin " äiti ule un aassa eittimään = äiti tule mun kanssa leikkimään" . Perässä toistaa kyllä joskus sanat oikeinkin, mutta lauseissa ja useimmiten yksittäistenkin sanojen kohdalla eka kirjain vain putoaa jonnekin...
En ole ollut hanakasti puuttumassa puheeseen, mutta pitäisikö niin jossain vaiheessa tehdä? Monesti tulee kyllä toistettua lause pojan perässä, kun samalla varmistelen, että olen ymmärtänyt oikein - vaatii nimittäin joskus mielikuvitusta ;) Kirjaimista puuttuvat edelleen r ja k, siitä en tosin ole huolissani, kun ikääkin on noin vähän. R:n jättää vain sanasta pois, k:n tilalla tulee useimmiten t.
Lähipiirissä samanikäiset ovat valtaosin tyttöjä ja heillä tuo verbaalinen puoli tuntuu olevan paremmin hallussa kuin tällä meidän pienellä toiminnan miehellä.
Kommentit (5)
aliicia, myös meillä poika kyllä huomaa, jos jätän itse ekan kirjaimen pois eli ei kelpaa hänellekään ruuaksi ana tai ala :) Elän toivossa, että alkukirjaimet alkaisivat pikkuhiljaa tulla, P jo monesti tulee. Enää ei ajeta iipaa autoaa, vaan on jo kunnon piipaa.
Muidenkin kokemuksia ja kannanottoja lukisin edelleen mieluusti!
jolla vähän samantyyppisiä vaikeuksia puhumisen suhteen.
" Pätkii" sanoja ja jättää kokonaisia tavujakin pois sanojen aluista.
Vierailla vaikeaa ymmärtää ja välillä tutummillakin=).
Korvaa sanoja " omilla sanoillaan" .
Jokin aika sitten alkoi turhautua kun ei tullut ymmärretyksi aina ja heti.
Puheterapiassa ollaan käyty nyt pari kertaa.
Siellä harjoitellaan kielen ja suun lihaksia " jumppaamalla" ja puhaltamalla esim höyhentä.
Pieniä harjoituksia leikin ohella muutenkin.
Jos lapsi itse on tilanteeseen tyytyväinen, ehkä eivät vielä puheterapiaan anna lähetettä. Tai tietysti riippuu paikkakuntanne käytännöstä.
Joskus voi varmaan riittää vanhempien huolestuminenkin?
Jos asia vaivaa kovasti, pyytäkää lähete, jos sitä ei teille muuten tarjota. Terapeutti osaa kertoa, tarvitaanko pientä apua, vai odotellaanko kun kasvaa.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille! Kyllä ne lapset yleensä jossain vaiheessa oppivat puhumaan...
Terveydenhoitaja laittoi heti 3-vuotisneuvolasta lähetteen puheterapiaan, kun ei ymmärtänyt meidän pojan puhetta. Poika on nyt 3v 5kk ja kahden viikon päästä mennään ensimmäistä kertaa puheterapiaan, katsotaan sitten miten jatkojen kanssa. Meillä on ilmeisesti sikäli hyvä juttu, että poika on sellaisessa päiväkodissa, jossa tehdään paljon näitä suunjumppajuttuja.
Meiläkin tosiaan poika itse turhautui kun me vanhemmat emme välillä ymmärtäneet mitä hän sanoi.
Meillä pojan puhe kehittyi näin: 2v4-5kk oli pelkkiä tavuja, useimmiten sanojen lopputavuja. Puhui kyllä kovasti, mutta ei verbejä ja tosiaan vain sanojen viimeinen tavu: heppa oli pa, lehmä mä jne. S tuli hyvin, samoin L, V ja F (ne ovat kuulemma vaikeimpia äänteitä muodostaa R:n lisäksi).
Olin itse hirveän huolissani ja soitin puheterapeutille, jonne sitten päästiin viime keväänä käymään. Hän ei ollut ollenkaan huolissaan. Sanoi, että yleensä kolmivuotiaaksi katsotaan, ja jos kolmevee-neuvolassa ei vieras ymmärrä puhetta, niin sitten vasta mietitään jatkoa. Tuon käynnin jälkeen poika alkoi kuitenkin käyttää melkeinpä heti myös verbejä ja muodostaa kaksisanaisia lauseita, ja lisäsi jopa sen puuttuvan etutavun. Mutta noita konsonantteja puuttuu samalla lailla kuin alkuperäisellä kysyjällä: joissain sanoissa käyttää oikein, jos sana alkaa konsonantilla: koira, tyttö, täti. Sanan keskellä kaksois-k muuttuu helposti t:ksi mikki-> mitti. S-kirjaimen osaa hienosti, mutta ei käytä sitä ensimmäisenä kirjaimena jos sana alkaa s-llä: setä-> etä, sisko ->isko. Nyt täytti juuri 3-v ja puhe on kuitenkin kehittynyt valtavasti viimeisen puolen vuoden aikana. Kyselee, rakentaa pitkiäkin lauseita, käyttää verbejä, selittää asioita.
Mutta vaikka kaikki ei tule täydellisesti, häntä kuitenkin vieraatkin ihmiset ymmärtävät hyvin.
Tämä aiheutti meillä ihmetystä varsinkin, kun esikoinen, tyttö, oli kielellisesti jopa ikäisiään edellä, puhui jo 1,5 -vuotiaana selvästi, ja s:t ja r:t tulivat heti oikein.
Leikimme silloin tällöin " sanasana-leikkiä" , jonka tuo isosisko keksi ajanvietteeksi automatkoille pienempänä: minun piti keksiä joku kaksiosainen tai 4-tavuinen sana tai yhdyssana, jonka lapsi halusi toistaa perässä. Nyt isosisko tai minä leikimme sitä pojan kanssa, ja se on hänestä hauskaa, samoin kuin riimittely ja loruilu.
Uskon, että nuo puuttuvat kirjaimet tulevat piakkoin.
Ja samoin kävi meillä kuin mitä muutama kirjoitti: jos lausuin pojan sanoman samalla lailla kuin hän itse sanoi (vaikka Mitti Hiiri), hän alkoi nauraa, ja sanoi että ei kun mitti hiiri. Ymmärsi siis eron siinä mikä on oikein sanottu.
Meillä 2v9kk poika ja olen pitkään odotellut koska ekat kirjaimet tulevat sanoihin. Poika puhuu myös pitkiä lauseita ja r kirjaimenkin osaa sanoa. Osasi heti kun alkoi puhua, mutta nuo ekat kirjaimet puuttuu. Kana on ana, samoin kuin hana on ja ana. Itse ymmärrämme pojan puhetta, mut vieraammat ei aina.
Tytön kanssa ei tälläista ogelmaa ollut. Itse välillä olen sanonut esim. Onko ruokana anaa, nii poika korjaa eikun anaa... Ymmärtää kyllä itse että sanoo väärin.
Laittaakohan 3-vuotis neuvolasta jo puheterapiaa tuon takia?