**SYYS-04-MAMMAT, TIISTAITA**

Pääsinpäs taas pinoon. Eilen ei yhtäkkiä netti toiminutkaan. Soittelin nettitukeen mutta ei mitään saatu aikaiseksi. Illalla mies sitten teki jotain ja nyt toimii. Joten kuten. Koko ajan tuuletin huutaa täysillä ja vähän kyllä tökkii mutta josko jotain sais kirjoitettua.



Helli kyseli hotellista. Scandic avaa yli 200 huoneen hotellin tänne maaliskuussa.



Tuli sitten pikku tauko tipattomaan tammikuuhun lauantaina Kokkolassa. Nyt taas jatkuu herkuton elämä. Synttärit oli kivat ja sankari tuotiin tilaisuuteen side silmillä, eli oli täysin yllätetty! Sunnuntaina oli ihana tulla kotiin kun junalla oli vastassa iloinen poika joka huusi heti " Telve äiti" ja juoksi suoraan syliin halaamaan ja pussaamaan! Parani olo heti:) Ei nyt enää viiden aikaan muuten ollu huono olo mutta väsytti ja kun luin heiluvassa junassa lehteä, tuli huono olo.



Mies oli ollut tehokkaana kotona ja ottanut jouluvalot pois ja kuusestakin koristeet. Sisällä tuo puu on vieläkin kun en ole viitsinyt viedä pois ennen kuin on aikaa siivota sitten kunnolla. Niin, mies oli ottanut myös ulkovalon pois, sellaisen muovisen havuköynnöksen, joka oli takapihan terassin kaiteella. Se nyt olis mun mielestä saanut olla vielä mutta menköön.



Viime yö oli ihan surkeuden huippu! Enpä muista milloin olis näin huonosti nukuttu. Onni nukahti vasta 22 jälkeen ja heräs 23.30 ekan kerran itkeen kovasti. Sitten monta kertaa yöllä ja klo 7 ja sitten 7.20 heräs. En käsitä mikä nyt sitten oli hätänä.



Nyt katsoo Tomi Traktoria, että pääsin tänne. Pitää kohta lähteä. Vien Onnin veljen luo hoitoon kun menen itse kuulemaan klo 12 magneettikuvien tuloksia.



Tuosta TT:stä on tullut kyllä ongelma. Vaikkei Onni sitä saa edes päivittäin katsoa ja silloinkin kun saa, annan katsoa yleensä 2-3 jaksoa viidestä. Mutta silti joka aamu ensimmäisenä kun saa silmät auki se kysyy onko Matti herännyt (siinä on sen niminen ukkeli). Ja tarkoittaa tuolla kysymyksellä että voitaisko katsoa Tomi Traktoria... Rasittavaa. Tänään sitten annoin periksi kun oli ensin syöty ja tehty kaikki aamutoimet, mm. pudotettu löysä kakka vaipasta lattialle ja Onni oli astunut sen päälle. Jeps mikä aamu.



Herkuttomuus tosiaan jatkuu. Sunnuntaina olis krapulan jälkimainingeissa ollut maailman ihaninta vetää junassa säkillinen karkkia mutta en ostanut. KOtiin kun tultiin ja mies meni kauppaan, pyysin tuomaan karkkia vaikka lakossa olenkin. Se toi ja viimein Onni sai omin päin pussin auki ja tarjosi, suorastaan tyrkytti mulle. EN OTTANUT! Tuolla se pussi on kirjahyllyssä auki koskemattomana edelleen.



Mutta nyt alan kikkailemaan tän lähetyksen kanssa. Joku tätä riivaa kun koko ajan teksi tulee vähän jälkijunassa kun kirjoitan.



Sorge oma napa.



T-P

Mä jäin sit sairaslomalle vika päiviksi. OIs pitänyt älytä jo viimeviikolla kun se joululomainen vatsatauti vei voimat täysin,aatttelin et teen kevennetysti,mutta eilen tajusin et tarviin edes muutaman lepopäivän ennen kuin vilhon hoito loppuuu,kun oma syke pompottaa 120,niin ei oo enää hoitamaan toisten asioita.

Ens viikolla käyn sit joku päivä postit ym katsomassa. Vilho siis hoidossa vielä 6 pvä yhteensä(2/viikko),mä koitan nyt vaan levätä ja levätä.onneks yöunet on maistunut ja nukuin tänään ysiin.



Haukotus ja venytys!



vähän alkoi huolettaa kun äidin veljen vaimo joka lääkäri kävi viikonloppuna ja kommentoi mun mahasta et toihan on jo laskeutunut.a-p-u-a. En haluu et tää tulee etuajassa,vaikka viikkoja jo tietty on melko hyvin,tarviin henkisesti nyt asettua tänne kotiin ja valmistautua vauvatuloon ja taas uusiin rutiineihin kun poju jää kokonaan kotiin mun kanssa.



Meillä V nukkuu meidän sängyn vieressä,nyt isänsä puolella. Valitettavasti nukutetaan viereen ja siitä siirto omaan sänkyyn,ja viimeaikoina on halunut mut nukuttaan!!

Mä en jaksa nyt millään alkaa opettaan omaan huoneeseen nukutusta,tehdää ehkä niin et siirtyy miehen kanssa sit vauvan tultua yhdessä lastenhuoneeseen ja toivottavatsi mies sit joskun palaa takas,heh tai jos oon energinen niin voihan sitä parin viikon päästä yrittää,epäilen et aikaa tottua omaan huoneeseen kunolla on enää liian vähän.

Yleensä V lähtee tyytyväisenä hoitoon,nyt jäi itkeen et " äiti mukaan" : (,tuntu kyl pahalta,mut tarviin nää lepopäivät nyt todella.





tiivii ja mahavauva 34 rvk ja pikku-V

Luin eilisen pinon,mielessä oli kommentoitavaa,mitähän sitä muistais...



Helli!! voimia uhmiksen kanssa,isolla mahalla on todella rasittavaa taistella uhmiksen kanssa. Meillä V tuntuu yryttää kiljua joka välissä et " äiti kanna" (autoon,yläkertaan,jne...),isi ei nyt kelpais mihinkään.



Enkelille kanssa voimia arkeen,kyllä se taatusti teilläkin alkaa arki sujua. Mä säästän loput neocatet meidän vauvalle,ihan vaan varalle......mut altistaahantarvii sit kuitenkin halvemmille jos on tarve. Toivottavasti tulis selvyys pian ja saisit olla varma oikeasta ravinnosta minille.



Kukkuuta oon kaivannut kovasti,huhuu!! Miten jakselette??



ayapin kommentti hyvä



jaha......nyt meen oikaseen soffalle



tiivii

Tauti paheni..Kuumetta 37,5,ei paljon mut tekee ihan voimattomaks.Jokapaikkaa särkee ja kurkku on kipee..Typy ei juuri armoa anna,illalla yrtitin sohvalla pötköttää ni neiti tulee päälle rymyämään.

No,Buranana voimin täytyy yrittää!Nyt ei satas ja pääsis ulos,mut sitä ei jaksa.



Tiiviille nyt lepoa!



jatu

Teksti soljahtelee paremmin näköjään, kun välillä lukaisee meidän pinoja. Jälleen on syysmammoista apua. Kiitos. =)



Nukuttajille paljon voimia ja hermoja. Meillä on menossa myös järkyttävä yöunille nukutusshow joka ilta. Tuossa loppusyksyllä oli parempi ja helpompi vaihe, mutta nyt Nöösä kokeilee kaikki mahdolliset venkoilut ja uhmailut. Uhma siis näkyy joka tilanteessa enemmän ja enemmän. Äidin karkkipäivä -kirjassa oli kyllä mainio ajatus liittyen tähän nukutusrumbaan, mutta jaan sen teidän kanssanne jahka kotiin pääsen.



Työjutuistani on kyselty. Tämän vuoden saisin viettää seurakunnassa lapsityönohjaajana. Vastuualueena on lapsi- ja perhetyö, pyhäkoulutyö ja yhteistyö päivähoidon ja paikallisjärjestöjen kanssa. Lapsi- ja perhetyössä olen siis yhdessä papin kanssa vetovastuussa. Teologin hommiakin pääsen sivuamaan ihan kivasti. Melko vapaasti tässä saa toimia ja ideoitaan toteuttaa. Innostunut olo on itsellä.



Keilinin tauti kuulosti hurjalta. Onneksi voit jo paremmin. Haleja.



Ihana lukea syystaaperoista, jotka on suloisia isosiskoja ja -veljiä.



Lila: Kiitos, että jaoit mietteitäsi äitisi sairaudesta. Annoit rohkeutta minulle. Kiitos! Tällä hetkellä itse olen päässyt eroon suuresta ahdistuksesta, vihasta ja kapinasta ja asian kanssa alkaa pääsemään pikku hiljaa sinuiksi. Äidin sairastumisen myötä tuli kunnolla eteen se, että hänkin saattaa olla piankin muualla kuin vierellä. Äidillä on kyllä jo muutamia vuosia ollut itsemurha-ajatuksia (liittyen hänen koviin kokemuksiinsa) ja hautajaisista on puhuttu, mutta nyt vasta se jotenkin iski tajuntaan kunnolla. Paljon voimia sinulle, Lila. Haleja!



Enkeli: Mukavaa, että Nea alkaa olla paremmassa kunnossa. Jaksua arkeen ja allergiataistoon. Kädet on täällä ristissä puolestanne.



Sairastupiin paranemista.



Kaikille loppumetreillä oleville jaksua odotukseen!



Jup, mentävä on. Smuik! =)



-Mimmuli

Pojalla alkoi yöllä vatsatauti.Aamuyö ja aamu siivottu oksennuksia.Tää tästä vielä puuttuikin..No, vieläkin pahempaa jos tauti tulee myös mulle ja miehelle. Miehen kanssa yön tunteina mietittiin että tätähän tässä on edessä kun poika valvoi...Mitenköhän sitä jaksaa.Yöllä kyllä oli ihan pirteenä,aamulla jotain ihan muuta.



Tiivii,lepäilet vaan ihan hyvällä omalla tunnolla!Pojallakin piti olla tänään ja huomenna tarhapäivä mutta eipä sit ollut.Oisin kyllä lepoa kaivannut.Nyt poika haluaa vaan olla sylissä mut kun ei meinaa millään sinne enää kunnolla mahtua.Onneks reilu tunti sitten nukahti.



Pelottaa että jos pitkä tauti ja mun synnytys käynnistyy niin miten pojan hoitokuviot.



Helli

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9278562&p=2&mpage=2&tmode…



Lukemassa oon syystaapero rätisee täytyy mennä

Piti päjäyttää pinoon mutta kakkonen ei suostukaan nyt olee itsekseen..

Joten palaan



Ramika

Eikö Tepsu ehtinyt koko päivänä :)



Mulla vinksahti jalka (onneksi ei pää). Nivelsiteet varmaan venähti. Eka ajattelin, ettei käynyt kuinkaan, mutta nyt on sitten turvonnut ja kipiä. Pitääköhän käysä näyttämässä huomenna? Melkosta konkkaamista.



Voi Helli kurjaa, oksennustautia. Se on aina yhtä kamalaa.



Mun piti lähteä kaverin kanssa kävelylle. En tietenkään voi, joten mennään käymään siiderillä lähikuppilassa :) Ihan hyvä vaihtis.



Mimmulille halauksia. Ymmärrän sinua niin paljon. Kiva, että elämässäsi on myös tapahtunut mukavia asioita ja työpaikka on kiva. Nähdään pian.



Yritin tänään varata hotellia, en onnistunut ;). Mutta jo nyt odotan innolla työmatkaan ja kahta hotellityötä Tampereella. Ymmärätte varmaan miksi?





Nyt pöperöä pöytään.



PL

taas sataa vettä ja parvekelasit vaan paukkuu ku tuulee niin kovin.



Kurjaa Helli tuo oksennustauti, toivottavasti menee nopeaan ohi eikä tartu teihin vanhempiin.



Tiivii, lepäile kaikessa rauhassa vielä kun voit!



Synnytyskertomusta lupailin joskus, tässä tällainen pikainen sepustus. Laskettu aika oli siis 22.12, mitään merkkejä ei synnytyksestä ollu ennen ku illalla rupes tulemaan limaista ja veristä vuotoa. Leivottiin pipareita ja joulutorttuja, mietittiin et laitettaisko kinkku vielä uuniin. Ei laitettu kun ajateltiin et lauantaina päivällä on sitten aikaa... Väsytti ihan hirveästi mut en saanu mentyä nukkumaan ajoissa. Lopulta puolen yön jälkeen torkahdin ja heräsin 20min päästä Idan itkuun. Neiti oli tosi rauhaton ja päätin et saa tulla meidän sänkyyn. Idalle iski jokin pikainen vatsatauti, oksensi meidän sänkyyn oikeen kunnolla. Petivaatteet sitten pesuun ja uudestaan nukkumista yrittämään. Samalla alkoivat supistukset, heti alkuun olivat säännöllisiä ja väli reilu 5min. Nousin sitten ylös ja laittelin pyykkiä ym. Aamuyöstä soittelin TYKSiin et kannattaako jo tulla. Kahdeksan jälkeen aamulla mun isä tuli Idaa hoitamaan ja me lähdettiin miehen kanssa sairaalaan. Ensin piti tietty käydä tankkaamassa auto ja sit kaupassa hakemassa eväitä, ei suinkaan viime tippaan jätetty näitä. Supistukset tuli yhä säännöllisesti, olisin voinu olla vielä kotona mut en jaksanu enää touhuta Idan kanssa ja valvottu yökin tietty rupes jo tuntumaan. Sairaalaan tultaessa olin kahdelle sormelle auki, kätilön mielestä synnytys oli käynnistymässä joten päästiin saliin. Aamupäivä oli pelkkää odottelua, kätilö kävi kolme kertaa ottamassa käyriä. Vauvan sydänäänet tahto laskea aina supistuksen tullessa mutta ei siitäkään mitään toimenpiteitä seurannu. Kahdelta vaihtu vuoro ja uusi kätilö teki sisätutkimuksen: 4cm auki. Pyysin epiduraalia, ja pian lääkäri tulikin laittamaan puudutetta. Epiduraalin laitto ei meinannu onnistua, lääkäri sorkki ja sorkki, nikamat vaan rutisi kun herra lääkäri yritti saada piikkiä oikeaan kohtaan. Lopulta kuitenkin onnistui, ja pian puudute alkoi vaikuttamaan. Pari tuntia oli aika leppoisaa, sitten puudutteen teho alkoi heiketä. Tunnin verran kävelin käytävällä, katottiin miehen kanssa simpsoneita ym. Klo 18.15 mies päätti lähteä kauppaan hakemaan lisää syötävää ja lukemista. Mä palasin meidän huoneeseen ja pyysin kätilön paikalle. Kätilö totes että melkein 10cm auki, hiukan reunaa tuntuu mutta hän vois " työntää sen pois" . Sanoin et ei vielä ku mies oli edelleen siellä kaupassa! Lopulta mies palas kaupasta eväiden kanssa, kello oli n. 18.40. Viittä vaille seitsemän rupes tuntumaan ponnistamisen tarvetta ja kätilö tuli paikalle tasan seitsemältä, jolloin ponnistusvaihe katottiin alkaneeksi. Pari minuuttia meni sängyn säätämisessö oikealle korkeudelle, sitten kokeilin ponnistaa kerran ja tunsin miten vauva laskeutu alemmaksi. Seuraavalla ponnistuksella synty pää, ja heti perään " luiskahti" loputkin vauvasta ulos. Kello oli 19.10 kun meidän suloinen 10 pisteen poikamme syntyi mitoin 3040g/50cm ja pipo 34cm, päivä oli siis 23.12. Mulla oli tosi hyvä olo heti synnytyksen jälkeen, yhtään tikkiä ei tarvittu enkä menettäny vertakaan oikeastaan yhtään. Poika oli ihan isänsä näköinen mutta tummahiuksinen. Kaikki olisi ollut muuten loistavasti, mutta sain kovan päänsäryn joka johtu ilmeisesti siitä, et epiduraalin laitto oli niin hankalaa. Makuultaan oli hyvä, mut heti kun nousin istumaan, iski niin hirveä kipu et näky vaan tähtiä. Yö meni jotenkuten, ylös en pystyny nousemaan lainkaan. Aamulla mulle laitettiin veripaikka, joka sitten helpotti oloa, ja pikkuhiljaa päänsärky väisty... Tuo päänsärky oli kaikkein kamalinta, synnytys ei ollut siihen verrattuna mitään. Veripaikan laitto ei myöskään ollut mikään nautinto, siinä kun ruiskutettiin 20ml mun omaa verta tuonne jonnekin selkänikamien väliin . Nämä lääketieteen termit ei ole mulla hallussa, joten en osaa tarkemmin sitä selittää...



Että sellainen synnytys, ekan vaiheen kestoksi on merkattu komeat 17h, eli ei todellakaan mikään syöksysynnytys :) no en sellaista odottanutkaan, koska taas lähti synnytys käynti ensimmäisistä kunnon supistuksista, näin oli myös Idan kohdalla, silloin 1.vaihe kesti 20h...



Ida tarvii seuraa, mies lähtee pelaamaan sählyä ja tonttupoika nukkuu...

Petra, Ida ja poika 2,5vko

Tänään tuli hädin tuskin tunnit täyteen ja jäi aikaa tosi paljon. Täällä Mikkelissä ei vaan kauheasti ole mitään. Alennusmyynnitkin aika surkeat, paitsi Benettonilta ostin lapsille paitoja ja sukkiksia puoleen hintaan. Olen illan löllinyt hotellihuoneessa. Ihan hyvää tekee kyllä sekin. Työkaveri ei ole kovin innokas lähtemään ravintolaan syömään tms. joten itseksemme hotellihuoneissamme ollaan. Mulle sopii sekin ja parempi olla syömättäkään kauhean tukevasti.



Voimia kaikille tarvitseville!



Allin postia odotan:)



T: Ynis

Juu, en tosiaan ehtinyt koko päivänä! ;)



Ollaan ulkoiltu nelisen tuntia, iltapäivällä typy oikein innostui könyämään pihalla. Kun lunta ei ole, niin voihan noita kallioitakin laskea. Reimatecin kestävyys koetuksella. Äsken vilkaisin ilmatieteenlaitoksen sivuja, ja lunta lupailivat loppuviikolla. Siinä tulee kyllä typylle siinä mielessä pettymyksiä, ettei pulkassa pääse istumaan kun ei meistä kumpikaan pysty pulkkaa vetämään.



Mutta niinhän se on, kuten Ayap niin viisaasti kävi eilen sanomassa, että kyllä meidän vanhempien tehtävä on opettaa kestämään pettymyksiä, odottamista, epäitsekkyyttä. Minäkin oon kyllä sellainen curling-äiti, että tuollaiset järkinaisen kommentit ovat hyvin tervetulleita.



Yniksellekin kiitokset siitä taannoisesta suruhymiö-kiellosta! Itse murehdin tuota pottailua siinä vaiheessa paljonkin, nyt olen päättänyt olla stressaamatta vaikka vahvasti näyttää siltä, että kohta on kaksi vaippaikäistä meillä. Ja helppoahan tuo puistoilu on vaippoja käyttävän kanssa :D



Venna huutelee sängystään, että " oottekste olohuoneessa, isi ja äiti?" . Ihan iloisena hakee kontaktia, mutta kun ois se nukkuma-aika jo... Ihan hyvin sujuu tuo yksin nukahtamisen opettelu, pari kertaa pitää palauttaa sänkyynsä mutta siinä se. Kestää kyllä tunnin illassa, mutta nyt sen tunnin voi jo itse viettää vaikka netissä.



Kiitos, Tomera, synnytyskertomuksesta. Vai noin pitkällä vielä kauppareissulle :)



Nyt kuuluu makkarista: " isin ja äitin sänkyyn nannen ja pupun ja nannepuhin kanssa" ...



Tiiviille levollisia lepopäiviä! Hyvä että jäit sairauslomalle, eipä tässä tilassa enää mahdottomia jaksa ja ajatukset kääntyy niin " sisäänpäin" . Mullakin enää kolme viikkoa oikeaan äitiyslomaan. Niin ja maha tuntuu mullakin jo laskeutuneen, eri mallinen on kuin Vennaa odottaessa. Tiukasti rt:ssä vauveli mutta akselin ympäri vielä kieppuu, potkusuunta vaihtuu koko ajan.



Hellin perheen mahataudit hus pois!!



- tea H31+5