3v10kk kiusaa yhä kovasti 1,2v " vauvaa" ... vinkkejä?
Esikoisemme sai kovasti aikoinaan huomiota oltuaan yksin suvun pienin. Hän olikin melko mustasukkainen, kun kuopus reilu vuosi sitten tyttömme syntyi. Kiusanteko ei ole kovin " raakaa" , mutta haluaisin sen pois kokonaan.
Heti kun äidin silmä välttää, poika tahallaan tönäisee ohimennessään tytön kumoon, haroo tämän hiuksia, ottaa lelun pois, menee päälle makaamaan tms. niin, että tyttö parahtaa tuon tuostakin itkemään, vaikka haluaisi olla kaveria pojan kanssa. Poika taas yrittää kaikin keinoin tuoda esiin, kumpi on " pomo" . Muutoin poika on suht kiltti, mitä nyt normaalia uhmistelua, mutta tytön kiusaamisen takia tulee monta kertaa päivässä jäähy ja moitetta äidiltä, mikä ei tietenkään paranna pojan mustasukkaisuutta.
Tytön nukkuessa yritän aina huomioida poikaa extrasti, luetaan jotain, jutellaan lenkillä vaunutellessa kaikkea yms. Leikitään kaikki yhdessäkin. Olen sanonut pojalle monasti asiasta, mutta hän vain sanoo ettei tiedä miksi kiusaa tai ettei tykkää pikkusiskosta.
Ymmärrän, että poikaa rasittaa se, ettei " vauvasta" ole vielä niin raisuihin leikkeihin kuin hän haluaisi, mutta osaavat (jonkin aikaa) välillä leikkiä sovussakin ja hihkua kontatessaan ympäriinsä tai lykätessään kärryjä yms., mitä tyttökin jo osaa. Ja tokihan huomaa heti, että pojalla on siskoaan ikävä, jos on jokusen tunnin poissa tai ollaan johonkin lähdössä, niin huolehtii, että sisko kanssa mukaan :)
Mutta onko konsteja, joilla tuon monasti päivässä jatkuva kiusaamisen saisi loppumaan? Tarroja meillä jo saa hyvästä käytöksestä ja niistä sitten palkinnon n. 10 pv välein, mutta siitä keinosta on jo alkanut mennä teho :/
Vinkit tervetulleita!
-pupsu
Kommentit (2)
Minulla kaksi tyttöä 3v ja 1v3kk. Tönimistä, lelujen käsistä viemistä, nahistelua ja välillä läpsimistä. Ja menoa riittää!!!
Kuulostaa siis kovasti tutulta. Meillä pienempi jo kovasti haluaisi leikkiä " isojen tyttöjen " leikkejä siskon kanssa. Motoriikka ei ihan vielä riitä muumitalo ja nukkekotileikkeihin samalla lailla kun siskolla. Isompi saa juuri kaikki tavarat paikoilleen ja sitten pienempi kaataa kaikki pahaa tarkoittamattaan. Sota on silloin valmis! Samaa nukkea pitäisi aina hoitaa ja nukuttaa samaan sänkyyn jne. Lempileikkejä meillä myös sellainen, että pienempi tarttuu isomman paidanselkämykseen ja sitten juostaan ja lujaa! Arvatkaa vaan onko ruhjeita ja mustelmia? Muutenkin painitaan, pyöritään ja pienempi tekee kuperkeikkojakin isomman perässä. Melko fyysisiä on vielä yhteisleikit. Taaperokärryn, potkuauton ja nukenrattaiden kanssa juostaan sellaista vauhtia että hermot meinaa mennä.
Toisaalta pussaillaan ja halitaan. Isompi lohduttelee ja molempi kysyy heti herättyään tai kotiintultuaan missä toinen on jos ei heti ovella näy. Isommalle tytölle tuli kova hätä kun mummi leikillään sanoi vievänsä pienemmän mukanaan kotiinsa.
Kaikesta nahistelusta ja riehumisesta huolimatta on ihanaa seurata sisarus-suhteen muodostumista! Ja minä myös peräänkuulutan tuota kahdenkeskeistä aikaa. Sitä vain saisi olla enemmänkin...
Minsku kera tyttöjen
Ja toisin päin, tyttö on isompi ja poika pienempi. Ihan samanlaista. Tosin nyt olen huomannut, että viimeisen kuukauden mittaan pienempi on alkanut samaa tahtia pärjätä paremmin tytön kanssa, ja samalla kun yhteisleikit lisääntyy, tuo varsinainen kiusanteko jää vähemmälle. Ehkä se menee itsekseen ohi ja osa kuuluu vaan asiaan, että vaikka mitä tekis, niin täysin ei voi mustasukkaisuudelta välttyä. Ja tietysti ei ole sallittua mikään vahingonteko ja kiusanteko.
Ja tietysti samat keinot, että säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat tai ainakin vaikka ei rutiinit kellontarkkoja oliskana, niin täytyy huolehtia että eivät ole kovin väsyjä ja nälkäisiä koskaan silti, tällöin tuo pahin riehuminen alkaa. Ja kummallekin pitää olla yksilöllistä huomiota tarpeeksi... pienempi vaatii yhä enempi myös kasvaessaan, pikkuvauva-aikana on riittänyt isomman erityishuomioiminen pelkästään... nyt pienempikin on tarkka omasta huomion saannistaan joka otteessa.