Pieni ikäero ja hillitön sisarkateus, kohtalotovereita?
Meillä on tyttö 1v8kk ja uusi vauva 3 kk, ja alan olla aika neuvoton esikoisen raivokohtausten edessä.. alku meni hyvin ja tyttö ei ole koskaan vauvaa yrittänyt vahingoittaa mistä olen kiitollinen mutta nyt tuntuu että koko ajan mennään pahempaan suuntaan. Imettää en saisi ollenkaan ja jos esim vieraat haluaa katsoa vauvaa niin tyttö tulee viereen itkemään. KAikessa on lyhyt pinna ja tuntuu että elämä on pelkkää jatkuvaa taistelua ja lapsen raivon sietämistä.
Tiedän että uhma ja uuden vauvan tuloon reagointi on hyvä juttu jne mutta voimat on pian kyllä lopussa. Yritän koko ajan keksiä meille yhteistä tekemistä mikä olis vaan meidän, muskaria ja jumppaa yms mutta sielläkin joudutaan välillä eteiseen jäähtymään ettei muiden laulut ja leikit häiriintyis huudon takia. Isä on tytölle tärkeä ja auttaa parhaansa mukaan mutta on pitkät päivät tietysti töissä. Päivisin olen välillä tosi aseeton ja katson jo tosi montaa juttua sormien välistä kun en jaksa tapella.
Kuulostaako tutulta kenestäkään?
Meillä lapsilla ikäeroa 1v8kk, nyt nuorempi on jo 10kk. Meilläkin oli alkuun juuri tuollaista, kun kuvailit. Kyllä meinasi minullakin hermot mennä. Mutta niin sitä vaan on tähän asti ainakin selvitty, eikä se pahin vaihe kestänyt kuin oisko ollut 3-4kk (tai jotain sinne päin). Nyt on vaan tullut uusia kuvioita kun toinenkin on alkanut enemmän leikkimään ja liikkumaan. Nykyään esikoinen vie leluja kädestä, pukkii nurin, menee päälle makoileen, " halii" niin kovaa, että toinen alkaa itkemään jne jne Onneksi sentään nykyään osaavat jo pitkät tovit leikkiä ja kikatella keskenään, ja sitä on kyllä hauska katella. Edelleen tosin, jos esim. vieraita tulee, niin esikoinen " pitää" huomata ensin tai sitten pistää ranttaliksi. Toisaalta, kun vauva kasvaa, niin eihän sitä enää sillälailla mennäkään ihastelemaan ja katsomaan.
Meillä esikoisen kanssa pärjäämistä helpotti se, kun hän sai esim.imetyksen aikana tehdä jotain " isojen" juttuja, joihin vauva ei voinut tulla, kuten piirtää, askarrella, muovailla...tai sitten luin samalla kirjaa isommalle.
Kait se on aika normaalia kuitenkin, että esikoinen uuteen vauvaan reagoi. Useimmilla tutuilla on ainakin tullut esikoisen kanssa jotain " ongelmia" kun on tullut sisarus.
Mutta eipä tästä tainnut nyt muuta apua olla kuin kohtalotoveruutta. Kyllä se pahin vaihe menee varmasti teilläkin pian ohi, kun vauva kasvaa ja oppii leikkimään enemmän. Jaksamista sinulle! Tiedän, ettei ole helppoa...