***Maalikset -05 uuteen viikkoon***

Ei tarvi ulkoilusta tänäänkään haaveilla. Ajattelin jos tuossa Mimmin kanssa lähdettäisiin käymään kirpparilla. Iltapäivällä jos saisi järkättyä jonkuin kyläpaikan tai vieraita meille. Päivällä menen salille ja venytysjumppaan.



Moona taas heräsi kukonlaulun aikaan herättäen siskon. Otin Moonan omalle paikalleni ja itse siirryin Mimmin viereen. Näin ollen saimme sitten nukuttua jopa klo 8 asti. Olipas kivaa. Tosin niskat jumissa.



Mimmi on ihan tohkeissaan, kun sanoin, että haluisitko äidin kanssa kirpputorille. Mitähän äiti heltyy tytölle ostamaan ;)



Sengi; Millasta asuntoa etsitte? Onneksi olkoon talokaupoista!!! Menikö kuinka nopeasti kaupaksi?



Paino..miulla selkeesti on lähtenyt taas tippumaan, kun aloin syömään 18 pisteellä. Hyvä niin. Miulla olisi mahdollisuus syödä töissä, mutta silloin mie syön ihan liikaa, joten raahaan omat eväät. Näin pysyy hyvin hallinnassa syöminen. Kyllähän ne naiset siellä kattoi hieman pitkään, kun lounas oli kolme päivää kalkkunanakkeja ja salaattia. ;) Kahvilla appelsiini tai mandariini ..kun toiset otti keksiä tai suklaata.



Pitää mennä pesemään tukka, tämä on edelleen sitä joka aamuista..jospa joskus sitten ei tarvisi hiuksia pestä joka ikinen aamu. Onhan tähän jo tottunut.



Tuulia

kirjoitetaan tähän, kun kalamami kerkesi ensin.



mie tuun myöhemmin, lähen käymään yhessä päiväkodissa. soittivat sijaisuutta.



Tuulia

Hurjaa kun nää viikot menee äkkiä ja varsinkin viikonloput!



Me oltiin lauantaina miehen kanssa huonekaluostoksilla koko päivä. Ei kyllä ostettu mitään vielä mutta löydettiin kyllä kaikkea kivaa. Löydettiin keittiöön ruokapöytä ja tuolit, työhuoneeseen vuodesohva, eteiseen liukuovikomero jne. Oli ihan rentouttavaa olla kerrankin liikkeellä ilman lapsia vaikka juostiinkin kaupasta toiseen tukka putkella. Mamma ja pappa oli pärjänny hienosti lasten kanssa. Henri oli niin onnellinen kun oli saanut paljon huomiota ja olikin ollut tosi kiltisti : ) Ja Eeli nyt on tyytyväinen missä vaan, on niin aurinkoinen ja iloinen vauva!



Eilen meillä oli taas esittely. Sanoin aamulla miehelle, et ei jaksais enää edes siivota kun ei tänne kuitenkaan ketään tule mutta täällä olikin käynyt 6 pariskuntaa ja kaksi niitä oli jutellut, et tulis tällä viikolla uudelleen yksityisnäytölle. Kuullostaa jo paljon paremmalta kuin viimeaikaiset näytöt, joissa on käynyt 0 tai 1 katsoja... Jos tää vielä jokus menisi kaupaksi...



Käytiin myös eilen tontilla. Siellä oli edistytty valtavasti. Oli jo parketit lattiassa ja keittiö oli asennettu ja sisäovet, tosin ne oli väärät ja saavat vaihtaa ne. Mutta rupesi näyttämään jo talolta. Harmittaa vain kun taas katselin meiän olohuonetta. Mä itse sanoin tehosteseinälle väärän paikan ja nyt mä sit saan aina katsella sitä väärässä paikassa. Ja samoin Eelin huoneessa, olis pitänyt laittaa raitaseinä toiselle seinälle ku nyt osa jää kaapin taakse. Tällaisia pieniä harmistuksen aiheita. Sit jo mietittiin, et otettiinko kuitenkin liian tumma keittiö? Olisiko pitänyt ottaa Kirsikanväriset tasot eikä pähkinät. Kyllä se siis nyt nätiltä näytti mutta rupeaako jossain vaiheessa tökkimään? No, eihän mikään ole ikuista, tyylit muuttuu!



Henrin kanssa meillä on mennyt nyt paljon paremmin. Olen itse pysynyt rauhallisena ja nyt se rupeaa tuottamaan tulosta, hän oikeasti uskoo jopa kun komennan häntä ja korjaa ylös lattialle viskaamansa tavarat ym.

Nukkuminen on sen sijaan hieman ongelma. Oli mm. lauantaina nukkunut pienet päikkärit mamman ja pappan luona ja illalla nukahti sitten klo 22.30. Eilen nukahti autoon vartiksi ja nukahti sit klo 22. Saisi hieman aiemminkin nukahtaa mutta heti menee unet sekaisin jos vähänkään nukkuu päivällä. ´



Nyt Henri vihdoin pääsi ylös sängystä ja haluaa katsoa Nasu-elokuvaa : ) Lupasin sen hälle jo eilen mut se vaan unohtui.



Tulipa omanapaista tekstiä. Tulen vastailemaan myöhemmin gallupeihin ym. jos niitä keksitte. Nyt pitää antaa lapsille syötävää ja sit puolenpäivän aikaan tuleekin mun kaveri vauvansa kanssa käymään. Kivaa!



Kalamami, Henri ja Eeli

No niin, sain nyt kahdeksi viikoksi töitä. Pienten puolella, ihanaa. Mahdollista on että on pitempikin sijaisuus, mutta selvinnee sitten myöhemmin.



Viikonloppu meni hujauksessa. Me päästiin miehen kanssa yhdessä sinne synttäreille ja olikin tosi hauskaa. Pisteillä pysyin, vaikka olimmekin ihan juhlimasssa. Silti, kun ruoka on ollut erillaista ja juomat, niin on paljon turvonneempi olo. Saas nähdä miten keskiviikon punnituksen käy. Nyt vaan jatketaan mihin jäätiin.



Meillä vaikutaa ihan samalla lailla nuo päikkärit. Eiköhän nyt ehkä Mimmi mene paremmin unille, kun hoidossa tulee pitkiä päiviä ja aikaisia aamuja. Mie köllättelin eilen Mimmin vieressä, kun hän taas heräsi painajaiseen..olin sitten nukahtanut ja klo 5.15 tulin vasta omaan sänkyyn =)



Moona täyttää tänään 1½vuotta..silleen ne lapset vaan salakavalasti kasvaa ja tosiaan kohta on maaliskuisilla 3v synttärit ja Moonakin jo kesällä 2vuotta. Niisk..mein vauvat tosiaan.



KALAMAMI, kyllä se teidän asunto menee kaupaksi. Nythän oli jo noin monta katsojaa..asioilla on tapana järjestyä, niinhän sanotaan.



Mie lähden kohta salille. En ole käynyt ainakaan 10vuoteen, mutta nyt ajattelin mennä tutustumaan. Luulin, että miulla on tässä päivisin aikaa kuntoilla ;)



Nyt lounaan tekoon.



Tuulia

se on taas uusi viikko. Meillä on kotipäivä Kaisan kanssa ja käytiin aamusella kirjastossa. Ei tuo keli oikein houkuta pidempään ulkoiluun. Lisäksi väriteltiin sormiväreillä melkoisia taideteoksia.. Iltapäivällä treffataan naapureiden kanssa, kun tuskin silloinkaan viitsittäis ulos mennä.



Viikonloppuna ei puuhattu kummempia. Lähinnä kotioloissa pörrättiin, eikä silloinkaan viitsitty paljon ulkoilla. Eilen uhmattiin säätä, kun ei sitä koko aikaa voi sisätiloissakaan kököttää. Missä talvi viipyy?



Mä odottelen soittoa työasioista - perhosia vatsassa. Toisaalta on kyllä syytäkin tehdä jotain päätöksiä, kun tämä loputon (oma) jahkailu alkaa jo ärsyttää itseäkin. Mut kun mä en tiedä, mitä haluan.. Kunpa joku muu päättäis mun puolesta.



Mielessä ei kummempia. Kaisa on päikkäreillä, tarvii ne edelleen, kun herää niin aikaisin aamuisin. Illalla menee kiltisti nukkumaan 20.30 aikoihin ja yleensä nukahtaa viimeistään ysiin mennessä. Taidan torkahtaa itsekin puhelua odotellessa.



Kuulumisiin,

kua ja Kaisa

Taas on uusi viikko alkanut. Viikonloput menee aina yhdessä hujauksessa. Töissä taas vähän takkuaa. Yksi avainihminen miettii irtisanoutumista, ja sekös ottaa kaaliin... Toivotaan, ettei lähde meiltä, ei jaksaisi taas kouluttaa uutta ihmistä hommiin... Meillä kun on vaihtuvuus aika iso (paljon nuoria ihmisiä, ts. äitiyslomia ja opintovapaita riittää), niin saa tosiaan olla kouluttelemassa uusia vähän väliä.



No, se siitä. Viikonloppuna vähän repsahdin enkä ihan pysynyt pisteissä... Onneksi ei mennyt paljon yli, ja tänään olen ollut ekstrakiltisti ja jumpannutkin jo, joten ehkä tästä selvitään ilman isompia vaurioita... ;-) Tosin totesin miehelle, että pakko niitä repsahduspäiviäkin on välillä tulla, kun tämä meikäläisen laihdutus kuitenkin kestää useamman kuukauden, joten pakko aina silloin tällöin sallia itsellen herkuttelu. Kunhan sitten pysyy aisoissa eikä ala herkutella jatkuvasti...



Lapsille ei kuulu uutta. Nuutti vähän viikonloppuna kolhi leukaansa, kun pyöri ympäri (siis itsensä ympäri) ja kaatui siinä sitten takkasettiä (siis hiilihanko ym.) päin. Onneksi on vain pintanaarmu, sellaista asfaltti-ihottuman näköistä.



Nukkumaanmenosta sen verran, että meillä Saana nukahtaa kohtuukiltisti. Jos on nukkunut hoidossa pitkät päikkärit, saattaa kyllä kukkua. Nykyään on kuitenkin sängyssä hiljaa, ts. hereilläolo ei häiritse. Sen sijaan Nuutin ei pitäisi antaa nukkua päikkäreitä ollenkaan, kun sitten nukkumaanmeno venyy aina kymmeneen. Mutta nukahtaa hoidossa aina alle 10 minuutin, joten yleensä nukkuu. Viikonloppuna nukahtaakin kiltisti, kun ei nuku päikkäreitä.



Mitähän vielä... Ei muuta kuin Tuulialle toivotukset, että sijaisuus olisi pitempikin. Ja Kualle onnea työkuvioihin! Ja Kalamamille talokauppoihin!



Nyt laitan lapsille vähän välipalaa.



Terhi&muksut

oikein jouduin etsimään pinoa.. Työasiat edelleen rempallaan, mutta tällä viikolla mä LUPAAN saada edes jotain selvyyttä juttuun. Keikkaa otin tosin lisää vastaan, kun ne on nopeasti hoidettavia juttuja.



Kaisa meni tosi mielellään tarhaan eilisen vapaapäivän jälkeen. Vaikka kysyikin aamulla, että onko meillä joskus uusi vapaapäivä? Kun lupasin olevan, neiti oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Kuten minäkin. Jos talous antaisi myöden, näin voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Mutta mutta, tilavasti asuminen pääkaupunkiseudulla vaatii kahden aikuisen tulot.



Vetkuttelu aiheuttaa meillä taas turhaa pinnan kiristymistä. Kun minnekään ei voi lähteä ilman tuhannen uhkailua. Grr. Muuten elo on leppoisaa. Mies on innoissaan uusista töistään ja mulla olo on tasapainoinen. Viime syksy oli näin jälkikäteen tarkasteltuna ihan hirveä. Jotenkin sitä oli niin tokkurassa, ettei sitä todellista tilannetta edes tajunnut silloin. Onneksi..



Mä tästä taidan lähteä hakemaan miestä töistä ja Kaisaa tarhasta.

Mukavaa tiistaita kaikille!



kua ja Kaisa

Olen yrittänyt viime päivinä saada kerääntyneitä keskeneräisten hommien kasoja matalammiksi. Olen mm. nähnyt vilaukselta pyykkikorin pohjan ja saanut kerääntyneet valokuvat laitetuksi albumeihin. Tänään käytiin neuvolalääkärissä pienen kanssa, hyvin oli kasvanut, kutakuinkin samaa tahtia kuin isosisko. 7,5 kg ja 63 cm.

lääkäri suositteli kokeilemaan uutta rasvaa (Ceralan plus), joka sai jo kertakäytöllä ihmeitä aikaan pojan näkkärinahassa.



Loppuviikolle on suunniteilla mummolareissu.



Taas kuuluu vaativa kutsu--->

Piti ruveta nostamaan pinoa oikealle sivulle, vaikka mitään asiaa ei olekaan ;-)



Töissä oli tänään ihan ok päivä, se eilen mainitsemani avainhenkilö ei onneksi lähde, joten helpotuksen huokaus on suuri. Mutta itseä taas kehtuuttaa... Eli täälläkin vähän odottava tunnelma, kun ei oikein tiedä, miten nää työasiat järjestyy. Kaikenlaista ajatusta pyörii päässä, mutta ei mitään valmista... No, ehkä se tästä.



Laiharihommiin kuuluu hyvää, eli olen ollut taas ihan kiltisti. Huomenna on punnitus, sitten näkee, paljonko on lähtenyt. Olen kyllä poikennut vaa' alla pariin kertaan, joten tiedän, että alaspäin on tultu ihan kohtuullisesti, eli sinänsä menee ihan hyvin. Ajattelin tässä vielä pari-kolme viikkoa puristaa ihan kunnolla, sitten pitää varmaan ottaa vähän hitaampi pudotustahti (0,5-1 kg / vko) eli antaa itselleen myös " lepopäiviä" , jotta jaksaa oikeasti tehdä pysyviä elämänmuutoksia ruokailutapojen suhteen.



No, sellaista tänne. Lapsille ei ihmeempää. Saana tuittuaa joka asiasta, Nuutin kanssa onkin ihanan helppoa. Mutta onneksi tämän kakkosen tuittuilut osaa ottaa enemmän huumorilla kuin tuon ykkösen... Nyt muksut ovat sängyssä, toivottavasti kohta unten mailla...



Ja nyt lopetan. Hyvät yöt!



Terhi, Saana ja Nuutti

Minäkin täältä pinoon, vaikkei mitään asiaa silleen ookkaan...



Tänään taas noustu kuudelta koko poppoo ylös.Juuson kans ei vielä ole tullut känkkisaamuja, että ois joutunut vihasena taistelemaan lähtemistä.Mies vei Juuson ja minä sitten hain.Onneksi saatiin viime lauantaina toinen auto,ni helpottaapa kummasti arkea!



Eilen kun menin Juusoa hoidosta hakemaan,niin eräs nainen oli sillä aikaa peruuttanut automme etukeulaan...pieni lommo siihen tuli ja kun on jotain muovia tms,ni koko etukeula menee vaihtoon.Miehen veli on onneksi autokorjaaja ni sinne viedään ja vastapuoli on luvannut maksaa korjauskulut.



Meillä on taas alkanut nämä nukkumaanmeni taistelut...Eilen ja tänään saanut taas herraa palauttaa petiin useita kertoja.Eilen illalla sit hermo petti ja tuli huudettua mut tänään vain kylmähermoisesti palautin sänkyyn.Nyt taitaa jo olla unten mailla.Onneksi huomen aamulla saadaan nukkua pitempään,minä menen iltavuoroon.



Mutta nyt taidan itsekin kömpiä sänkyyn,jos sieltä käsin kattos vähän telkkaria.



Suohomppeli81 ja Juuso

Ei ketään vielä tänään... Huhhuh, toivottavasti nyt illalla vilkastuu!



Minä olen ollut etäpäivällä. Siskoni kävi hakemassa vauvanvaatteita, kun hänellä alkaa olla kohta äitiysloma edessä. Ihanaa saada tavaroita pois tuolta varastosta, saa sitten järjestää sen paremmin, kun kaikki vauvakama on haettu... Vaikka onhan se haikeata. Totesin siskolle, että meillä niitä vauvakamoja ei enää tarvita, ts. että laittaa kiertoon vaan... Ja kyllähän se vähän pisti sydämeen. Mutta kyllä se on nyt päätetty, että meille ei pikkukolmosta tule (ellei nyt ihan suuria ihmeitä tapahdu) - on tämä elämä niin helppoa kahden jo vähän isomman lapsen kanssa, ei enää jaksaisi aloittaa alusta...



Tämän aamun punnitus toi viime viikon painonpudotukseksi 2,5 kg - yhteensä on lähtenyt 5,4 kg kahdessa viikossa. Ihan mukavasti, ts. nyt on joulukilot ja vähän ylikin pois. Nyt muutama viikko, niin on saatu pois viime kevään jälkeen lihotut kilot... Sitten yritetäänkin päästä mittoihin, jotka minulla oli n. vuosi Nuutin syntymän jälkeen edellisen kunnon paikkarikuurin jälkeen. Tosin nyt yritän kyllä tosiaan muuttaa ihan pysyvästi elintapoja, ettei enää tarvitsisi näin isoihin painonpudotuksiin lähteä.



Sellaista. Huomenna ja perjantaina onkin sitten Helsinki-päivä, joten silloin riittää kiirettä.



Nyt lopettelen. Mukavaa iltaa kaikille!



Terhi&muksut

huh että osaa tuo maalisneiti koetella taas hermoja. Päivällä taistelin tunnin että sain yliväsyneen neidin kestämään sängyssä ja nukkumaan. Ja nyt on sama ralli menossa taas. MITÄ IHMETTÄ tehdään että neiti kestää sängyssä. Päikkärit kyl tarttee kun viimekin yönä nukkui vajaat 9 tuntia. Vai kylmästi vaan päikkärit pois -> yksi ilta huutoa -> kunnon yöunet jne. Hoidossa kyl kaikki muut nukkuu, ikävä jos sit yks ei nuku. Toivotonta.



Toinen ongelma syöminen. Neiti eläis pelkällä makaronilla. Ei kelvannu kinkkukiusaus tänään, ei lihapullat ei mikään..Perunaa tosi harvoin..Keittoja kyl syö ja makkararuokia. Voihan kranttu! Kasvikset ei uppoo.



Kolmas ongelma. Likka on tosi yliherkkä ja arka. Esim. jos tulee pienikin pipi liukumäessä niin ei tohdi mennä sinne moneen viikkoon. Pelkää kaikkia ääniäkin. Ja suihkua. HUOH!



Mutta on kyl tosi aurinkoinen luonteeltaan ja läpsimisetkin on nyt vähentynyt...ja muu sellainen älytön uhma ja mustis siskoa kohtaan.



Vauva taas...helpompaa en olis voinu toivoa. Voisin vaan tuijotella typyä koko päivän, on nii ihana! Oikee hymytyttö =)



Mie lähden Helsinkiin Kiiran ja siskoni tytön (17v) kans perjantaina 8.2 junaillen ja ollaan hotellissa yötä. Siskon tyttö menee hevos showhun, joku apassionata...ostin sen hälle synttärilahjaks. Esikko jää iskän kans kotiin, mennään sit kesällä et maalisneitikin pääsee junaan ja vaikka korkeasaareen.



Ei täl kertaa muuta, sorry muiden juttuja en taas muista yhtään mitä vois kommentoida =(

Kävin eilen kurkkimassa pinoa, mutta en löytänyt kiireessä. Oli vissiin niin alhaalla, hiljaista siis.



Meidän matka meni oikein hyvin. Kohde oli yllättävän kiva ja siisti. Nautittiin lämmöstä ja altaalla lekottelusta. Aleksanteri tosin oli altaassa koko ajan. Oppi uimaan yksin isossa altaassa kellukkeilla. Monena aamuna, kun altaalla ei vielä ollut muita, koettiin ihania hetkiä. Me ja uimavalvoja vain katsottiin reunalta, kun pieni mies uiskenteli yksin isossa altaassa. Oli tosi rauhallista ja ihanaa. Sitten kun altaalla oli muita, hän keskittyi sukeltelemaan ja pomppimaan altaaseen oikein urakalla. Uimavalvojasta tuntui ihmeellisestä, kun pieni mies eteni uimalla n 1 m ilman kellukkeitakin, kun meistä jompi kumpi oli altaassa mukana. Hänellähän on ihan mieletön vimma oppia uimaan. Sukeltamalla uiden hän menee jo pitkiä matkoja; silloin ei tarvitse keskittyä pinnalla pysymiseen, antaa vain mennä.



Katariinakin tykkäsi uimisesta ja ihan vaan kevyissä vaatteissa olemisesta. Valmisruokia hän ei tosin suostunut syömään lainkaan. Olin sen jo etukäteen arvannut, mutta välillä kyllä ruokavalio mietitytti. Onneksi lapsi pärjää viikon miten vain. Ja hänhän on vielä rintamaidolla, joten taispa sitä ottaa aina ylimääräiset huikkoset:)



Mutta nyt on koetettava saada jotain tehtyä, kun lapset nukkuu. Eilen otin pitkästä aikaa itsekin päikkärit, joten nyt hieman ahkeroin. Mukavaa viikonjatkoa kaikille! Onnea talokaupoille, työasioihin yms. huolenasioihin.



t: Tuula ja nukkuvat lapset

Pikku hiljaa yritän pakkailla kamoja viikonlopuksi, lievä kaaos vaan, kun homma aina keskeytyy johonkin.



Tylsää, ettei Nasulinan esikko halua nukkua päikkäreitä. Ihan yhdeksän tuntia ei taida tuon ikäiselle vielä riittää vuorokaudessa. Meidän tyttö on ottanut vissiin kahdet päikkärit tänä vuonna, mutta nukkuu yöllä noin 12 tuntia. Epäilemättä nukkuisi päivälläkin, jos herättäisin varemmin, mutta tällä hetkellä kumpikin lapsi herää itsestään siinä yhdeksän tietämillä aamulla, näin mäkin saan pitkät aamu-unet:-D



Maalislapsi on ruvennut lukemaan satuja itse kirjoista. Siinä on pokassa pitämistä, kun tarinoissa ei ole päätä eikä häntää, alku ja loppu ovat aina johdonmukaisia kuitenkin tyyliin :" Oli kerran ukko, jolla oli paljon lapsia ja Suomen kartta tippui alas ja äiti oli vihainen, keitetään puuroa ja sitten ei saa mennä ulos, kuinkas sitten kävikään."

Muutenkin pulinaa riittää niin, että iltasadun lukukin rupeaa olemaan paljolti sitä, kun tyttö selittää omaa tarinaansa.



Eipä tänne kummempia, hyvää viikonloppua!

korvapuustit

Tytöllä on samaa ruokapöytäuhmaa ilmassa, hokee koko ruuanvalmistusajan, ettei tahdo syödä mitään, ja mankuu kuitenkin koko ajan paloja sivusta" anna kurkkua, anna porkkanaa.." jne. Pakko olla tiukkana makupalojen kanssa, muuten ruokapöydässä ei tipu mikään alas. Välillä jää ateria väliin, jos ei kerran palakaan mene suuhun, mutta kyllä sitten jossain vaiheessa taas maistuu. En ole jaksanut suurempaa huolta asiasta kantaa, kun on ollut tähän asti tosi hyvä syömään, eikä missään tapauksessa ole liian laiha, että siksi pitäisi tuputtaa väkisin.



sama

Nostetaan pinoa...



Meidän maalisneidillä on samoja oireita kuin Nasulinankin neitosella. Ruoka ei kelpaa, kaikki on pahaa. Tai vaikka olisi hyvääkin, sitä vain nypitään. Ja kurkut ym. kelpais ruokaa laittaessa kyllä. Mutta en jaksa stressata, kun ei tuo meidänkään neiti mikään nälkäkurki ole.



Meillä Saana ei kotona nuku päiväunia. Hoidossa nukkuu, ja hoitoillat onkin yhtä taistelua. Päikkäripäivinä yöunet jää sinne n. 9-10 tuntiin, ilman päikkäreitä nukkuu 12 tuntia. Ja kotipäivinä ei ole illalla edes mikään hirveän kiukkuinen, ts. pärjää hyvin ilmankin päikkäreitä. Meillä vaan lasten hoitaja on sellainen, että haluaa kaikkien nukkuvan ja antaa nukkua, enkä edes jaksa taistella hänen kanssaan, kun lapset vaihtavat kesäloman jälkeen todnäk tarhaan... Niinpä yritetään tässä sinnitellä sitä, että sängystä kuuluu huutelu sinne lähemmäs kymmentä...



Meilläkin pipit ovat ihan ylikauheita... tosin joskus ottaa hyvinkin reippaasti. Mutta mitä pienempi pipi, sen pahempi huuto...



Esikoinen vänkää, kun haluaisi 10 Pokémon-julistetta seinälleen... Kielsin, lupasin laittaa vain yhden. Ei jaksaisi vängätä, mutta pakko kai se on perustella jotenkin loppuun. Nuutille käyvät jo järkiperustelut, mutta saa kyllä käyttää kaiken mielikuvituksensa, että saa pitävästi perusteltua asiat ;-) No, nyt hiljeni onneksi...



Jahas. Jospa raapustaisi pari työhakemusta vielä...



Terhi&vihdoin hiljaiset muksut

Ei mitään asiaa, mutta tulinpa raapustamaan muutaman sanasen. Kerrankin Kaisa olisi nukkunut aamulla, niinpä mä heräsin tietty itse aikaiseen. Mies vei Kaisan tarhaan ja mä olen saanut jo tehtyä puolet päivän töistä. Mietin pitäiskö mennä matkamessuille ihan messuvieraana??



Työkuviot selkenevät, eiköhän sitä kohta taas pakerreta täysillä. Laitoin eilen yhden hakemuksen ja jo illalla soi puhelin.. Päätin unohtaa alan vaihdon, kun en ole edelleenkään löytänyt yhtään sellaista paikkaa, joka olisi minua kiinnostanut. Mietitään sitä sitten joskus toiste.



Mulla on tänään taloyhtiön hallituksen vuosisyömingit. Lisäksi viikonlopun suunnitelmiin kuuluu Sea Lifessa käyminen ja perinteinen uimahallireissu. Tällä kertaa ajattelin itse uida matkaa ja mies saa polskia Kaisan kanssa lastenaltaassa. Mä en jaksa hölmöillä siellä, joten mä palelen ihan kauheasti, kun vaan möllötän paikoillani.



Kaisa tykkää uimisesta tosi paljon, mutta ei suostu käyttämään kellukkeita eikä ylipäänsä tulemaan syvälle. Omien jalkojen täytyy aina yltää pohjaan. Käsipohjaa likka kyllä vetelee vaikka minkälaisia matkoja, eikä haittaa vaikka pää menee veden alle.



Korvapuustin tytön sadut kuulostavat hauskoilta:) Kaisakin kertoo satuja, mutta ne on enemmän lainauksia luetuista kirjoista kuin itse keksittyjä. Kaisa jää lukemaan iltaisin sänkyyn ja huoneesta kuuluukin ihan kauhea pölpötys, kun neiti lukee kovaan ääneen kirjojaan.



Tulipa tekstiä, vaikkei mitään asiaa ollutkaan. Nyt muihin puuhiin!

Hauskaa viikonloppua kaikille.



kua ja Kaisa

Tulin nostamaan pinoa kun se oli tippunut jo aika alas. Ja samalla ihmettelen, missä on Tuulia???? Tiedän, et Tuulia meni töihin mutta yleensä hän on silti tullut kuulumisia kertomaan. Nyt jo kuulumisia kaipaillaan ja pikkuisen olen huolestunutkin. Tulehan ilmoittautumaan : )



Mä otin taas miehen kanssa yhteen kunnolla. Meillä se ainoa kunnon riidanaihe on oma aika. Mies kävi ennen kaksi kertaa viikossa salilla ja mä kaksi kertaa jumpassa. Se meni ihan hyvin ja ehdittiin olemaan sit aika paljon myös koko perhe yhdessä. Nyt mies päätti rueta käymään kolme kertaa viikossa salilla ja sen lisäks on nyt tehnyt ylitöitä parina viikkona ja tällä viikolla oli vielä joku parturireissukin. Eli on siis joka päivä ollut poissa aamusta vähintää kuuteen asti ja eilen tuli vasta puoli yhdeksältä. Mä sitten olen yksin täällä lasten kanssa. Kaipaisin hieman hänen apuaan varsinkin nyt kun pari viime yötä on olleet tosi raskaita. Eeli on herännyt itkemään puolen tunnin välein ja mä olen sit joka kerta noussut laittamaan tuttia suuhen ja rauhoittelemaan. Aika katkonaista on siis ollut oma nukkuminen. Tänään onneksi molemmat pojat nukkui yhdeksään asti niin sain minäkin edes vähän nukkua. Mut tosiaan kaipaisin mäkin jotain muuta elämää kuin koti ja lapset mutta missä välissä sitä omaa elämää ehtis viettää? Nyt on hetken hiljaisuus kun Henri katsoo Nasu-elokuvaa telkkarista ja Eeli nukkuu.



Anteeksi, että puran tuntojani teille mut harmittaa vaan kun mies ei voi yhtään joustaa. Ja sit mennään vielä täysin hänen salikaverinsa aikataulujen mukaan. Tänäänkin heiän piti mennä heti kolmelta salille mut menevätkin vasta neljän jälkeen kun toiselle ei sovi aiemmin. Ei siinä muuta mut olin jo ajatellut et mies tulisi edes puoli kuudelta kotiin mut meneekin puoli seitsemään. Sit mä lähden ostamaan perheelle ruokaa ja sit illalla myöhään teen sitä kun saan ensin tarvikkeet kaupasta. Siinä se ilta meneekin sit taas. Oonkohan mä vaan masentunut vai mitä tää on mut harmittaa ja kiukuttaa niin älyttömästi?!?



Ja ensi viikolla alkaa vielä lopputyön teko ja se ei ainakaan helpota tätä meiän tilannetta. No se siitä. Väistyn syrjään valittamasta. Tulkaahan muut ertomaan jotain iloisempia asioita!



Kalamami, Henri ja Eeli

minä täällä sähellän..



Eipä uutta sitten viime kerran. Oli hauska lukea KUAN viikonloppusuunnitelmia, kun ovat meillä sattumoisin ihan samat: Matkamessut, Sea Life ja uimahalli.



Matkamessuille mennään, josko saataisiin apuja haaveeseen vuokrata asunto Croatia, Slovenia, Pohjois-Italia akselilta 3 viikoksi kesällä.



Sea Life tuli suunnitelmiin tänään, kun Leo näki lehdessä hain kuvan ja sanoi haluavansa sen. No lupasin, et pääsee ainakin katsomaan sellaista (haaveena myös löytää pieni hai-lelu Leon eläinkokoelmaan ihan lempileluja viimeiset puoli vuotta). Ja edellisen kerran käyty Akvaariumissa, kun Leo oli 8kk Caribialla.



Uimahalliin olis ainakin mulla kova hinku, kun en ole sitten raskausviikkojen 36 jälkeen uskaltanut. Nyt tuntuu et vois mennä, vaikka jälkitarkastus vielä edessä.. Me uidaan miehen kans vuorotellen radalla toisen kelluskellessa lasten altaassa. Mutta kun tuota 6vk:sta ei vielä altaaseen uskalla viedä, tälläkertaa jompikumpi jää kotiin.



Olen raahannut itseni jo pari kertaa viereiselle koululle lähiömme urheiluseuran jumppaan. Oikein sopivaa synnytyksestä ja raskaudesta palautumiselle, mutta eipä oikein taida normikunnossa kunnon hikeen päästä. Toisaalta kyllä pidän tuntien tunnelmasta ja korkeammasta keski-iästä. Tunnen jopa loistavani omilla taidoillani, jotka saavat minut takariviin hienojen kuntosalien korkeatasoisilla tunneilla, joissa kaikki tuntuu ja näyttää ammattilaisilta. Mutta nyt on siis jumpat olleet tarpeeseen, että olen saanut imetyksestä puutuneet hartiat liikkeelle ja itseni hetkeksi irti kotoa. Juoksun kanssa palaan tunnilta, jotta ei tarvis maitopakasteita sulatella, kaveri kun syö iltasella tunnin välein. Onneksi matkaa vain 500m.



Painon puolesta ei kyllä tarvis urheilla. Ollenkaan kerskumatta, olen jo takas alkupainossa, ja se ei tiedä hyvää kun muistan laihtuneeni ainakin 5 kiloa täysimetyksen aikana Leon synnyttyä. Sen mukaan painaisin 50kg kesään mennessä ja silloin ei varmaan jaksaminen ja maidon riittävyys ole enää 172cm pitkällä kohillaan. Olen siis syömäkuurilla. Se taas kostautuu imetyksen loppuessa, koska tähän tottuu. Mikäs sen mukavampaa kun yöllä imetellessä mussuttaa yöpalaa tai joka kahvilla saatava pullaa..



No, tämä on kuitenkin epäilemättä paljon helpompaa, kun niiden ylimääräisten kilojen karistus. Voimia siihen kaikille uudenvuoden lupausten uhreille! Ja hienoja tuloksiakin kuulostaa tulleen jo!



Nyt kai mentävä tirsoille, kun sekä Leo, että vauva unilla. Vauva muuten nukkuu jo yhen 4-5h pätkän yössä, LUXUSTA!



mie ja pojat

.. Kuule tiedän tunteen. Tuosta samasta syystä taisin kiirehtiä työelämään niin varhain Leon synnyttyä (Leo oli alle 1v tarhassa). Vaikka mies on aivan ihana isä ja täysin omistautunut perhe-elämälle, ei se oikein riitä, jos tullaan aina 18 jälkeen töistä, yleensä vielä myöhemmin.

Mun kiukkua lieventää vain se, että 80% sti syyt on töissä. Oma firma vie aikaa ja voimaa. Nyt yritän ajatella enemmän miehenikin kannalta ja vastoin omaa toivetta, jopa ehdottelen hänelle urheilua illalla töistä tullessa, kun tiedän ettei se itse edes kehtaa, kun on lähes nukkuma-aika töistä tullessa.



Silti tuntuu joka iltapäivä pahalta, kun puhelin soi ja tiedän mitä se koskee.. tänään menee vähän myöhempään.



Onneksi en muuten ole mustasukkainen tai vainoharhanen. Tässähän vois jo huolestua!



mie taas