@ MAALIKSET ' 05 vko1 loppuviikko @

Eilen Mimmillä oli kolme ihme raivaria. Minusta ihan mitään syytä alkoi raivoamaan ja itkemään. Ei saanut lohduttaa, ei ottaa syliin..paitsi jollain tiettynä hetkenä ja jos silloin en osanut tulkita oikein, huuto ja loukkaus oli kahta kovempi. Olin kyllä aika ihmeissäni, toivottavasti niitä ei tänään tule enää.



Mimmi heräsi hienosti vasta klo 7.30, mutta Moona sitten taas seiskalta. Kumma juttu tuokin, Moona tähän asti nukkui lähes aina melkein kasiin asti. Onneksi Moonan kanssa pystyy köllöttelemään, Mimmi haluaa heti alakertaan kaakaolle. =)



Tänään menenkin kouvolaan yhteen liikuntakeskukseen body pumppiin. En ole siellä koskaan käynyt, enkä kyseisessä jumpassa, mutta se on hyvin ennen painonvartioita..Mieheni exä pyysi mukaan, niin kivempi mennä kaverin kanssa uuten paikkaan kun ihan yksin. Näin kuitenkin painajaista ko. jumpasta..miulla oli joku karsee jumppabody päällä näitten kilojen kera,huoh.;)



Tämä viikko on jotenkin kyllä mennyt tosi hitaasti, sais kyllä mennä verkkaammin. Joulun aika meni sitten taas ihan liian vauhdilla.



Huomenna mennään ystävälle kylään ja jos tullaan ajoissa pois, Mimmin kummi vie meidät tallille katsomaan heppoja..sekä jos Mimmi uskaltaa pääsee hepan selkään. Loppiainen menee tässä kotona, ehkä tulee vieraita. Heilläkin on leonberginkoira, joka on ½v vanha.



Nyt alkaa pikku kakkonen, meen katsomaan sitä..



Mukavaa päivää kaikille!!



Tuulia+tytskät

Koetan tänään onnistua lähettämään viestin vain yhteen kertaan... ;-)



Nasulina: laitoin s-postiosoitteeni sulle sähköpostiin. Toivottavasti tulee perille.



Meillä viime yö oli rauhaton. Ilmeisesti Saana reagoi hoidon aloittamiseen loman jälkeen. Joskus aiemmin oli vaihe, että kaikki maanantai-tiistaiyöt oli rauhattomia, kun neiti siis oli ollut ekan päivän viikonlopun jälkeen hoidossa (siis viihtyy tosi hyvin, mutta on tietysti erilaista kuin kotona). Nyt toivon, että viime yö oli vain poikkeus - ei jaksais enää noita yövalvomisia (ja tsemppiä kaikille niille, jotka vielä valvoskelevat...).



Meillä Saana saa päivittäin kaikenlaisia raivareita, jos ei hommat suju. Heittäytyy maahan huutamaan täyttä kurkkua, ei saa ottaa syliin jne. Parhaiten raivarit loppuu, kun saa huomion suunnattua muualle. Isäntä on tässä parempi, minä vain antaisin neidin huutaa... Ja sitä sitten kyllä kestäisi, meinaan huutamista...



Hitsi, että on kurja olo. Suutahdin miehelle tuossa aamusella, kun tuntui siltä, että mun työntekoa ei meidän perheessä arvosteta yhtään. Meillä kun mies saa palkkaa aika lailla enemmän kuin minä, niin minusta se sitten näkyy hänen suhtautumisessaan minun työhöni. Ja mies väittää, ettei näy. No, tänään tuli taas esiin kohta, jossa tuntui, että saa pyydellä omaa työntekoaan anteeksi, ja kiehahdin sitten siitä... No, oli vielä niin kiire, ettei ehtinyt puhua asiaa halki, joten lähdimme sitten suuttuneina eri suuntiin. Mies on vielä menossa tänään lentokoneella päivänmittaiselle työmatkalle, ja minähän olen tietysti ihan varma siitä, että nyt tapahtuu joku lento-onnettomuus, kun ei olla sovittu...



No joo. Se siitä. Nyt menen hakemaan kahvia ja käymään aamukierrokseni alaisteni luona...



Terhi&muksut

Voi kun jo odotan niitä valoisempia aamuja. Miten voikin nukuttaa _niin_ paljon aina aamuisin. Ja illalla sit piristyn kun pitäis nukkumaan käydä.

TEL: kiitos osoitteesta, laitoinkin vastausmeiliä, kuvia tulee sit kun pääsen kotiin :) Kertakaikkisen suloisia lapsosia kaikilla meillä, ihanan pitkiä hiuksia jo joillain neideillä! Kiva saada myös teistä mammoista kuvia. Miullakin oli joistain teistä ihan toisenlainen mielikuva, esim. Kuan oli ajatellut ihan vaaleaksi ;)

Eilen oli ihanaa kun mieskin oli illalla kotona. Hiukkasen helpompaa esim. ruoan tekeminen kun toinen viihdyttää neitiä. Eilenkin sen ruoan ois pitäny olla just eikä melkein, likalla oli huutava nälkä. Annoin sit banaanin ennen ruokaa ja silti vetäs ison lautasellisen soppaa :) Ihme juttu muuten, oon huomannut että Noora ei tykkää jauhelihasta oikein missään muodossa. Kana ja makkara kelpaa, kokoliha ei myöskään.



Kiitos kaikille palapelivastauksista! Oon miettiny että onkohan neiti jotenkin liian levotona tms. kun kirjojen luku tai palapelin teko ei kiinnosta. Vai eikö vain osaa....? Eikös tässä iässä jo pitäis osata? Muutenkin on ihmeellinen vaeltelija, ei malta oikein leikkiä. Palikoita tykkää laitella purkkiin mutta vain pyöreitä ja tähden muotoisia :) Piirtäminen on hänestä myös mukavaa.

Lisäksi mietin sitä kun tietää kyllä mikä on kissa, koira tms. mutta ei näytä niitä kirjasta. Siis jos kysyn missä kissa niin ei näytä sitä. Sitä vastoin saattaa tulla kirjan kanssa minun luokse ja näyttää kissa tai puu (nalle puh :)) ja siis sanookin jotain että poika, tyttö tms. Mutta ei näytä jos minä kysyn niitä. Huoh, tajusikohan kukaan mitään. Kaikkea minäkin murehdin mutta mietin jo esim. 2v neuvolaa että siellä varmaan kysytään että näytä missä kukka tms.

Noora hoki toissailtana koko ajan että " isi tullee" . Ressukka odotti siis iskää kotiin. Sanoja ja ymmärrystä siis tuntuu olevan ihan kivasti.

G: Jokos joku maaliskuinen tajuaa värien päälle? Meillä niistä ei ole tuon taivaallisen hajuakaan. Yritän pallomeren palloilla aina esittää että punainen pallo tai vihreä pallo. Mites itse pukeminen? Meillä onnistuu hatun, sukkien ja rukkasten laitto. Takin saa itse pois päältä ja paitaa yrittää laittaa päälle tai vetää housuja jalkaan. Vielä ei kuitenkaan saisi millään itse vaatteita päälle oikein.

Nyt jatkan töitä, heippa hei!

Vastailen heti Nasulinan galluppeihin... Meillä ei värien päälle ymmärretä mitään. Tänään sanoin, että nyt laitetaankin punainen paita päälle, johon neiti, että EIIIIII punaista. Sitten kun puin punaista paitaa, sanoi, että " laitetaan nätti paita päälle" ... Pukeminen (ja varsinkin riisuminen) on kova juttu, mutta vähän hankalaa vielä. Jalat menee housuissa välillä samaan punttiin, välillä onnistuu muuten, mutta sitten vaippa kinnaa pepussa vastaan... Paidasta saa kädet hihoihin, mutta ei ymmärrä, mikä aukko on mikä, eli voi yrittää laittaa ensin pään läpi pääntiestä (ts. paita menisi nurinpäin). Hattu, sukat ja kengät menevät hyvin, hanskat eivät ollenkaan. Hanskojen kanssa palaa meikäläisenkin hermot, kun neiti pitää peukalonsa tiukasti muiden sormien kanssa yhdessä, eli en saa peukaloa oikeaan kohtaan millään ;-)



Ja sitten vielä palapeleistä yms. Ei kai tämänikäisen tarvitse vielä mitään osata - lapset kehittyvät niin eri tahtiin. Enkä muista, että 2-vuotisneuvolassa ihan hirveästi vielä vaadittaisiin (en ihan tarkkaan muista, mitä tutkittiin esikoiselta, mutta muistelisin, että jos ei neuvolassa jotain osannut, kysyttiin vanhemmalta, hoituuko homma kotona jne.). Eli ei kannata stressata...



Nyt taas töitä!



Terhi

tulikos kenellekään ne meijän joulukuvat? kone herjaa jotai, mutten ymmärrä mitä..ainakin kalamamille ei mennyt?



NASULINA, laitan ne siulle niin voitko lähettää kaikille..miulla saattaa olla jossain joku virhe. oon ihan kädetön näitten juttujen kanssa;)



yritän paremmalla ajalla tulla kirjoittelemaan..nyt kiemurteleva monsku sylissä..



tuulia

Tuulia: Mie voin pienentää kuvasi ja lähettää uudelleen. Kalamamilla on kaiketi aika vähän tilaa s-postissa (siis vaikka se olisikin tyhjä) ja hänelle ei voi lähettää kun max yhden ison kuvan. Ällös huolehdi, hoidan asian :)

Kuvia voi pienentää ainakin näin:

- aukaisen linkin josta kuva tulee esiin

- valitsen ylälaidasta " kuva" ja siitä valitsen " muuta kokoa"

- sen jälkeen tulee sivuun valikko josta valitsen esim. " valmiiksi määritelty leveys ja korkeus....ja siitä vaikka " web pieni"

Tätä ainakin ajattelin itse koklata, katsotaan miten menee. Eilen sain lähetettyä Kalamamille edellisiä kuvia, yhden kerrallaan. Ei ole ainakaan vielä tullut mitään " herjaviestiä" .

Luulisin että kuvat ovat muille menneet, siulle on tullut vaan se viesti mikä ilmottaa että kalamamin sähköpostiin viestisi ei ole mahtunut.



Pienenä vinkkinä mainittakoon että miulla on käytössä myös gmail ja sinne mahtuu toooodella paljon viestejä!!! Miul on siellä vaikka mitä kuvia yms. ja käytetty kapasiteetti on jotain 2 prosenttia! :)

Galluppeihin ensin.



TELen tyyliin meilläkin tuo pukeminen. Pukee kyllä jopa haalarit, mutta joskus housuissa jalat tuppaa menemään samaan lahkeeseen tai pikkuhousujen tai paidan kanssa reiät sekoittuvat. Muuten pukee itse hyvin ja osaa nostaa housut jopa pepun yli, mutta luulen sen olevan helpompaa housuilla kuin vaipoilla (ja vaippoja meillä ei käytössä).



Väreistä ei hajuakaan. Kirjasta nyt saattaa joskus näyttää pyydettyjä juttuja, joskus ihan omia juttujaan. Ei osaa vain puhua kovin hyvin ja lähinnä tulee joitain vähäisiä sanoja. Eli eiköhän 2v neuvolassa puututa vielä tuohon myöhäiseen puhumiseen, näin meillä oli esikoisellakin (nyt tuo esikoinen on ekaluokkalainen ja kaikki äidinkielessä hyvin hallussa, eikä matkan varrella ole ollut mitään puhevikoja tai lukihäiriöitä yms.), vaan oppi vain puhumaan myöhään.



Meillä tuo maaliskuinen tyttö tuntuu enemmän puuhaavaan kaikkea ja liikkuvan paljon, mielummin vaikka pukee ja riisuu vaatteita kymmeniä kertoja, kuin istuu paikallaan tekemässä palapeliä. Keskittyy kyllä omiin leikkeihinsä, mutta ei paikallaan ollen/istuen. Maaliskuisemme kommunikointi on aika teatraalista ja enemmän hänestä lähtöisin kuin että tekisi meidän pyyntöjen mukaan. On selkeästi enemmän esikoisen oloinen ikiliikkuja, kun kakkonen on sellainen rauhallinen paikallaan pysyjä ja tykännyt aina enemmän palapeleistä, lukemisesta ja puhumisesta (siis ihan rasittavuuksiin asti selittää kaikkea), kun esikoinen välillä vieläkin valittaa että ei jaksa kuunnella kavereiden jatkuvaa puhumista.



Meillä ainakin nuo kaksi ensimmäistä lasta olleet IHAN erilaisia ja oppimisessakin eroja, siinä kun esikoinen ei 2v:na vielä pahemmin puhunut, kakkonen puhui jo kokoinaisia lauseita selkeästi artikuloiden. Kun esikoinen ei 2v:na pahemmin syönyt itse saatikka edes istunut pöydässä paikallaan, kakkonen istui kuin tatti ja pitkään ja söi ainoastaan itse ja sama pukemisessa. Esikoisella on aina riittänyt vauhtia ja tyyli on " meni jo" , kun kakkonen on suurimmaksi osaksi " perässävedettävää" tyyppiä. Eli tämän kolmannen osalta tuskin enää ihan pahimpia variaatioita tulee esiin. Ja jokainen lapsi meillä on aikasen normaaleja kuitenkin, ei mitenkään silmiinpistävän poikkeavia muista, mutta ihmeen erilaisia jopa samoista vanhemmista.



Tosin tätä kolmatta lastamme kutsun meidän " maanantaikappaleeksi" . Tämä johtuu useammasta pikkuviasta millä hänet on siunattu. Isommilla lapsilla meillä ei ole mitään, mutta tällä maaliskuisella löytyy mansikkaluomi vielä luomesta (jonka vuoksi näöntarkatuksia tarvitaan, kun luomi menee hitusen näkökentän eteen), kuumekouristuksia ja vauvana oli vielä kireä kielijänne (jonka vaikutusta puheenkehitykseen sitten odotellaan). Kaikki pieniä juttuja, mutta kummasti kasaantunut tälle kolmannelle.

Täällä ollaan oltu nettipimennossa. Kone oli vähän sökönä ei siis päässy kattoon sähköpostejakaan. Mutta kuvat oli tullut mut en saanus siis avattua kun kone tilttas. No nyt veljeni toi uuden pömpelin tohon ja vei vanhan pois jossa meni myös kaikki kuvat:( Mutta veljeni sanoi että saa ne sieltä onneksi pois että ei häviä ja saan sitten takaisin. Nyt pitäis kaapeista etsiä tulostimen ja kameran ohjelmat kun täytyy sit uudestaan asentaa ne tähän koneeseen.



Meilläkään Emilia ei vielä väreistä ymmärrä ja kuvien osoittaminenkin on vähän vielä hakusessa.



Nyt en muista mitä muuta oli. Mutta ihania lapsia on muillakin nyt katsomaan sähköpostia.



T.Satu ja Emilia

Meilläkään maalisneiti ei väreistä vielä tajua. Tuli mieleen kun olin ennen kangaskaupassa töissä, silloin kun teletapit tuli (about 8v sitten) kerran pieni tyttö tuli äitinsä kanssa ostoksille ja tyttö halusi välttämättä laa-laan väristä (=keltaista) kangasta. Monikaan myyjistä ei tietty tienny mitä väriä haettiin. Loppujen lopuksi kuitenkin hauskaa oli kaikilla.

Palapelit on meillä edelleen suosiossa. Nuppipelit on pikkuhiljaa jääneet ja tavallisia tekee autettuna.

Pukeminen on myös IN. Ja riisuminen etenkin. Housut,sukat,hatut ja haalarit(vetskarit myös) onnistuu hyvin. Raivari tulee jos yrittää auttaa.

Pitäsköhän tota idolsia alkaa seurata?!?

Sama pää..jne

Meilläkään neiti ei syö jauhelihaa. Olen varmaan kertonut ennenkin. Paras on lihaperunasoselaatikon syömistekniikka: lusikallinen suuhun ja imeskellään muussit massuun ja jauhelihat sylkästään ulos. Tosi kätevää;) ? kun yksi lapsi ei syö lasten " perusruokaa" jauhelihaa. kokoliha kyllä kelpaisi. Joku kulinaristi vissiin tulossa.

Kirjoista osoittelee asioita itsenäisesti ja pyydettäessä jos hyvä hetki sattuu (lue: ei ole EN tuulella)

Hänelle myös kelpaa kokoliha. Mutta jauheliha ei uppoa. Esim. makaronilaatikosta onkii jauhelihat pois ja syö makaronit yksi kerrallaan- ja hommassahan ei kestä... Joo tosiaan kiva kun yksi lapsi ei syö jauhelihaa, tai paljon muitakaan lihoja kuten kinkkuja. Muutenkin tuntuu että meillä kahdella ensimmäisellä on ihan eri maku ruokien suhteen, kun toinen syö, niin toinen ei (esim. jopa muiden lasten herkut kuten hampurilaisateria jakautuu niin että toinen suostuu syömään vain hampurilaisen ja toinen ranskalaiset). Eli kun teen ruokaa, niin varmasti on taattu että perheestä löytyy vähintään joku joka ei tykkää, valitettavan usein useampikin. Eli Sengille terkut tämän asian suhteen.



Tämä siis pieneksi jatkoksi pikaisesti näin aamulla tähän väliin. Jatkan myöhemmin muuten.

Minäkin sain maalisten kuvat. On kyllä söpöjä lapsia! Ja hurjasti ovat kasvaneet, siis kun katsoo kuvia niistä lapsista , joita kesällä tapaamisessa näin. Mulla olis muuten niitä kesätapaamiskuvia täällä koneella. Haluaako joku niitä nähdä vielä? Eivät ole laadullisesti mitään häävejä, mutta näkee niistä nyt jotain.



Minä olen tänään etäpäivällä, joten työtahti on leppoisampi. Pitäisi saada kommentoitua yksi käsikirjoitus - saa nähdä, saanko tänään valmista vai pitääkö jatkaa vielä viikonloppuna. Rupeaa tuo kalenteri täyttymään kaikenlaisista palavereista uhkaavasti, joten nämä etäpäivät pitää tosissaan hyödyntää noiden käsikirjoitusten lukemiseen. No, kiinnostaa varmaan kiviäkin... :-)



Ruokailuista oli puhetta. Minä tässä revin hiuksiani, kun Saana ei illalla nykyään söisi mitään. Leikkii vaan ruualla, ja jos yrittää auttaa, tulee hirveä raivari. Sitten on yöllä nälkä ja haluaa maitoa... Täytynee koettaa aikaistaa neidin iltaruokaa, jospa sitten menisi paremmin - eli ei anna välipalaa hoidosta tullessa, vaan heti sitten ruokaa. Katsotaan... Meillä kun sovittiin hoitotädin kanssa, että helmikuun alussa koetettaisiin luopua unipullosta, eli jätettäisiin tuttipullo pois kokonaan (ei enää muuten käytössä, mutta nukkumaan mennessä juo). Siksi ei enää viitsisi yölläkään maitoa antaa...



Muuten meillä on vähän samaa kuin Sengillä ja Insinööriäidillä, eli yksi tykkää yhdestä ruoasta, toinen toisesta. Saana ei söisi kokolihaa ollenkaan, kana juuri ja juuri menee. Jauheliha sen sijaan menisi kyllä. Nuutti tykkää kalasta, Saana taas ei. Yhteistä on se, että einekset maistuisivat paremmin kuin äidin tekemä ruoka... Nuutti söisi maksalaatikkoa joka päivä, Saana taas lihaperunasoselaatikkoa. Kohottaa meikäläisen itsetuntoa... Kiva vakuutella lapsille, että kyllä tämä äidinkin tekemä ruoka on ihan hyvää... Meillä ei onneksi ruokaa mene hukkaan, kun on tuo koira, joka syö kaiken muun paitsi salaatin :-)



No semmottis. Nyt menen tekemään niitä hommia, että saisi pitää viikonlopun vapaata...



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Terhi&hoidossa olevat muksut

monsku sylissä siis pienet kirjaimet.



meillä on taaaaaaaaaaaas surua. mieheni koira, jäi eilen junan alle. tämä koira on, siis oli mieheni vanhemmilla, kun ei tullut juttuun meijän vanhimman leon kanssa. Lähellä menee junarata, ja tuntemattomasta syystä seikkaili sitten siellä-mitään tunnistettavia osia ei ollut, mutta koira hävinnyt ja radalla oli jonkin eläimen jäännöksiä..Suru on kova. Mietin kuinka Mimmi ymmärtäisi, että hänen rakas koiraystävä juoksentelee nyt sateenkaaren päällä. Me sanotaan, että koira on poissa, kun seuraavan kerran mennään mummolaan.



En päässyt eilen jumppaan, kun auto hajosi keskelle risteystä viiden ruuhka aikaa. Vi**u että otti päähän. Kymmeneen minuuttiin kukaan ei tullut auttamaan. Kaikki vaan kiersi ja tööttäsi. Ihan kuin mie muuten vaan olin siinä kaikkien tiellä hätävilkut päällä. No, onneksi sitten yksi herrasmies tuli työntämään auton jalkakäytävälle. . . Meidän autossa on kostealla ilmalla häikkää ja nyt kun pidemmän aikaa ollut näin märkää taisi sitten tiltata kokonaan.



Painonvartioissa sitä käytiin. Mitään ihmeellistä siellä ei ollut. Tiedänhän minä miten syödä oikein. Lähinnä kun siellä pitää käyä vaa' alla niin se on se mistä maksan. Kallista, siis ihan sika kallista syödä terveellisesti.Tuplana maksaa kun ns. tavallinen joku ruoka-aines.



VÄRIT: Mimmi joskus tunnistaa punanisen ja keltaisen. Säkällä varmaan. Kyllä me ne aina käydään läpi kirjasta. Kirjoista osaa kyllä kissat,koirat, kaikki minkä kysyy näyttää. Eiköhän Nasulinan Nooralla ole nyt liikkuminen niin ihanaa ja vauhdikasta, ettei tälläiset vielä kiinnosta. Kyllä sekin aika tulee, usko pois!!! =)



JAUHELIHAA ei meilläkään syödä. Me vanhemmatkaan ei oikein olla lihan ystäviä, joskus kokolihaa.Enemmin syödään kanaa.



PUHE: Mimmillä keitystä on tapahtunut, muttei vielä puhu. Kuitenkin oma pouhe on muuttunut enemmin oikean puheen kaltaiseksi.



Nyt Mimmi roikkuu puntissa, kotityöt kutsuu..



Surullinen Tuulia

...olipa kurjia uutisia! Lemmikin menettäminen ottaa koville! Jaksuja teille!



Ja noi autohommat on kans kivoja. Meidän edellisessä autossa (ihan uusi vielä) oli ongelmia vaihdelaatikon kanssa (automaatti), se välillä heitti vaihteen pois päältä, eikä antanut pistää uudelleen päälle. Teki sen mulle 2 kertaa ruuhka-aikana keskellä Helsinkiä... Mies väitti, että mä teen jotain väärin, mutta sitten kerran onneksi teki saman hänellekin ;-) No, auto oli vähän maanantaikappale, ja onneksi nyt on toinen auto... Mutta on tosi kiva yrittää naama punaisena saada autoa liikkeelle, kun muut vilkuttelee valoja, tööttäilee jne...



No joo. Jos menis syömään.



Terhi

Viimeksi kerroin toisesta raskaudestani ja oliskos se Tuulia, joka kysyi voinnistani, enkä ole sen perästä kerennyt koneelle. Olen voinut aika huon osti tämän alkuraskauden ja väsyttää kamalasti. Hemoglobiini oli jo nyt laskenut alas ja verenpaine on myös alhainen, mikä aiheuttaa huimausta välillä. En tosin tiedä johtuuko se raskaudesta vai mistä.



Värit: Meillä ei oikein värejä vielä tunnisteta, vaikka opetankin niitä alvariinsa.



Ruoka: Ässä on aika hyvä ruokainen, mutta meillä ei kokoliha mene alas (paitsi sisäfile). Jauheliha maistuu hyvin ja kanakin menee. Makaroni, spagetti ja riisi menevät paremmin alas kuin peruna. Selkeätä lempiruokaa ei pojalla mielestäni ole. Kalaruuat kuuluvat yleensä herkkuruokiin ja myös kurkku ja tomaatti.



Puhe: Ässä puhuu jo kovasti. Sanavarasto on jo melko laaja ja kahden, kolmen sanan lauseita osaa sanoa. Kirjasta osoittelee kuvia ja myös nimeää niitä pyydettäessä. Ässä tykkää lukea hirmuisesti. Kirjat kuuluvat siis meillä jokapäiväiseen toimintaan.



Kiitoksia kaikille raskaudesta onnitelleille ja voimia Tuulialle koiran menetyksen johdosta.



Vuokko, Ässä ja pikkuinen

Ekaksi gallupit, kun vielä muistan :D



Helmi syö lihaa, kaikenlaista. Kokoliha ei ole kovin suosikki, mutta syö kuitenkin. Kala on ollut välillä ongelma, mutta kunhan sen maustaa niin ettei maistu kalalle, niin johan uppoaa. Yleisestikin, jos ruoka ei maistu, vähän Tabascoa tms sekaan, niin johan alkaa mennä :)



Puheesta: Onkohan meillä ainut maaliskuinen, joka puhuu? Helmi höpöttää lähes koko ajan ja lähes yksinomaan tunnistettavilla sanoilla. Siis saattaa toistaa jonkun lauseen useita kertoja kunnes sen sanat menee oikein (tai lähes oikein). Se siis selittää kaikkea mitä tekee ja muut tekee. Huvittavaa, mutta välillä myös melkoisen rasittavaa :) Sanavarasto on laaja ja lähes normaali keskustelu onnistuu. Osaa myös yhdistää asioita pelottavan hyvin. Enää ei voi huijata niinkun ennen :P



Palapeleistä: Nuppipalapelit menee ulkomuistista jo helposti. Muunlaisia ei ole ollutkaan. Tarvis varmaan hankkia, kun seuraava mikä löytyy on kai 1000 palan ja ehkä vielä liian haastava :D



Muuten meillä menee ihan kivasti. Meillähän oli kaksi pentueellista kissoja, joista toinen pentue on nyt myyty ja luovutettu. Toinen (2 pentua) on vielä täällä helmikuun loppuun asti. Hälinää on siis riittänyt. Elmeri on oppinut ryömimään mittarimatona ja pyörimään eteenpäin. Kääntyy myös napansa ympäri. Hyppykiikku on ihan pop ja kovasti on hinku eteenpäin. Saas nähdä koska alkaa istua.. Ensimmäiset hampaat on tulossa ja kolme kerralla (ainakin). Eihän tässä muuten mitään, mutta kun ne on alas poskihampaat ja kulmuri.. Huutoa ja unettomia öitä on siis kärsitty viikon verran. Kaikkea, mitä käsiinsä saa, pitää jäystää eikä ihme. Pääsääntöisesti on kuitenkin erittäin iloinen poika, joka hymyilee leveästi ja nauraa ääneen vieraillekin :) Katse on niin intensiivinen, että äiti harkitsee jo haulikon ostoa tyttöjä varten... ;)



Helmillä on alkanut uhma. Saa välillä itkuraivareita, joiden voimakkuus hämmentää sen itsensäkin. Muuten on kyllä varsinainen enkeli, joka auttaa kovasti mamia vauvan hoidossa ja kotiaskareissa.



Huimaa, miten nopeasti kehitys on mennyt. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tuo neiti juttelee, pukee ja riisuu itse haalarin, housut ja paidan, syö itse ja juo lasista jne. Ihan kuin iso ihminen :D



Koskas pidetään seuraava tapaaminen lasten kanssa? Meillä ei ole vieläkään uutta isompaa asuntoa, mutta kerhohuone on kyllä käytössä keittiöineen (mm. mikro ja hella + jääkaappi löytyy, tarkastin). Toki meillekin saa tulla jos ei ole kissa-allerginen. Onhan meillä sisällä enemmän tilaa kun kerhohuoneella, mutta askartelemaan en meillä ryhdy :)



Nyt pakkaamaan tavaroita Selloon lähtöä varten.



Atyah, Helmi ja Elmeri

Ou jee, on perjantai. Tosin sateinen sellainen! Ostin maalistytylle välipäivinä toppahaalarin ja vielä ihan normaalihinnalla (kun REMU-haalarit ei ole Cittarissa alessa ja Sokoksesta loppu jo alkusyksystä! Ja muualta niitä ei meidän 100 000 asukkaan kaupungissamme saa...). Niin siis sitä ei valitettavasti ole vielä käytetty kertaakaan! Vanha haalari on kelvannut hyvin, vaikka siitä on kaikki lämpö toppauksista kadonnut. Ei raatti muutenkaan uutta haalaria tonne kuraan laittaa. Voi tsiisus näitä kelejä!! Haluaa -10 pakkasta ja lunta niin maan perusteellisesti! Jos haluaisin keskieurooppalaiset kelit, niin muuttaisin Keski-Eurooppaan!



VUOKOLTA piti kysyä, monesko raskausviikko menossa? meillä pikkukakkosta myös odotellaan rv 18 + 1. Kohta siis puoliväliss, ei meinaa millään uskoa. Paitsi tosta mahan koosta alkaa näkyä, että jotain tässä on tekeillä...



TUULIALLE tsemppiä koirulin menettämisestä, jospa se vielä löytyy?



PALAPELEISTÄ: neiti ei ole niistä niin kauheen kiinnostunut. Ei meillä tosin ole kuin 1 nuppipalapeli. Sellanen toinen tavallinen lastenpalapeli kyllä kiinnostaa, mutta neiti ei osaa vielä sellaista koota. Nuppipalapelissä menee jotkut kohdalleen, mutta ei kaikki palat.



PUHUMISESTA: meillä kans neiti posmottaa kaikenlaista stooria. Osaa mm. kokonaisia lauseita " Missä äiti oikein on?" jne. Helpottaa kyllä elämää, kun toinen osaa ilmaista, mikä mättää. Sijamuodot ja muut kommervenkit tietysti vielä hakusessa!



POTTAILUSTA: joululomalla tapahtui läpimurto, nyt osaa itsekin ilmoittaa ilman vaippaa ollessaan, että olis pisu tulossa. Ollaan tosin oltu vähän laiskoja, nyt pitää muistaa potattaa = takoa, kun rauta on kuumaa! Kakka ehtii yleensä tulla vaippaan ennen kuin hokaamme viedä neidin potalle. Onko kaikki muut maalikset jo suvereeneja pottailijoita?



Nyt tarttee kai lähteä kotiin täältä töistä. Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Parisen riviä jos tässä joutais kirjottelemaan kun Näpsä keskittyy isin kans leikkimään. Seuraavista oli puhetta:



VÄRIT: Näpsä tunnistaa värejä, sininen (=sini) ja punanen (=puna) ja musta on helpoimpia tunnistaa. Keltanen ja vihreä on Näpsästä vaikeita. Tosin nuo sininen, punanen ja mustaki joskus menee väärin, punanen ku taitaa olla tytön lemppari väri ja haluaa usein sanoa sen ihan tahallaan;)



RUOKA: Se maistuu ja on aina maistunut. Lähes kaikki menee. Tomaatti on suurta herkkua ja tietysti kaikki makea. Karkkia ei olla tytölle vielä annettu ja mehuakin sai oikeastaa vaan nyt jouluna kun oltiin oksennustaudissa, se kun oli ainut mikä pimulle maistu. Ai niin, ja rusinat on Näpsästä tosi IN!



POTTAILU: Sujuu hyvin jos ei känkkäränkkä ole valloillaan. Isin kans suostuu pottailemaan oikeastaan aina, äitin kanssa takutaan yleensä jos takutaan. Pottaillaan joku 7 kertaa pvässä.



Ja KALAMAMI: Teen sekä äitiys- että lastenneuvolaa. Tosi mukavaa hommaa on, mutta yllä se vastuu stressaa ainaki näin alussa. Mutta oon ottanut linjan konsultoida lääkäriä ja kollegoita jos pikkasenkaan mikään epäilyttää:) Positiivinen yllätys on ollut se, miten kivasti myös asiakkaat on mut ottanut vaikka nuori ja kokematon oonkin:) Ja Kalamami, hyvin sun raskaus varmasti menee, pianhan sää alat varmaan jo tuntea liikkeitä:)



TUULIALLE pahoittelut koirasta :(



Nyt iltapalahommiin. Moikka!



-miuqu ja näpsä-

Henri tuossa katsoo Ti-Ti Nallea niin saa vähän aikaa rauhassa kirjoitella. Taas meni telkkarin ääreen ja sanoo söpösti titi päälle ja taas äiti heltyi ja antaa pojan kattella videotaan : )



MIUQU: Sähän teet mun unelmatyötä! Olis ihana päästä äitiys- tai lastenneuvolaan. No kunhan se harjoittelukin tuossa alkaa niin pääsee tositoimiin. Vastuu tosiaan on aika iso kun yksin tekee työtä ja vastaanottaa äitejä ja lapsia mutta hyvä kun kollegoilta ja lääkäriltä voi kysyä.



Hampaat: Mä oikein järkytyin kun Atyah kirjoitti et heiän Elmerille on tulossa jo kulmahammas. Kuinka vanha Elmeri on??? Henrillä ei ole vieläkään kulmahampaita!!! Nyt alkaa kyllä jo huolestuttamaan...



TEL: mä haluaisin nähdä kuvia kesätapaamisesta! Mä ite sain aikaiseksi ottaa vain kaksi kuvaa porukoista ja niistäkin kuvista tuli huonoja.



Pottailu: Täällä pottaillaan toooosi laiskasti. Kakka ollaan saatu välillä pottaan mutta pissat Henri tekee lattialle jos ei ole vaippaa. Vaikka olis potta vieressä!



Tuulia: pahoittelut koiran menetyksestä. Kauhea juttu! Mulla on aikoinaan koira kuollut ihan vanhuuttaan ja sekin oli ihan tarpeeksi kamalaa.



Puhe: Meillä asuu varsinainen papukaija. Toistaa melkein kaiken mitä sanotaan mutta ei välttämättä niin innokkaasti oma-aloitteisesti puhu. Uusin sana on " heippa" . On niin söpö kun sanoo sen : )



Nyt meen lepäilemään sohvalle. Oon niin väsynyt kun töissä oli tosi raskas päivä ja suoraan töistä menin vielä tekemään viikon ruokaostokset. Kotiin tultuani tein vielä ruuan. Nyt en tee loppuiltana enää mitää. Onneksi on vapaa viikonloppu!



Kalamami rv 16+3 ja Henri

juuh,kiitos Insinööriäidille ja muille vertaistuesta jauhelihan suhteen. Meillä on kyllä myös havaittavissa että yksi syö yhtä ja toinen toista. Aina löytyy joku jolle ei kunnolla kelpais tarjottu ruoka. Jos ei muuta niin mies marmattaa mausteista ts niiden puutteesta.

POTTAILU: käydään aina vaipanvaihdon yhteydessä potalla ja yl pissa tulee. Kakka tulee täysin vielä vaippaan. Ei osaa itse sanoa hätää. Kaipa se viim. kesällä kuivaksi oppii. Meillä kun tuo esikoistyttö oppi melkein huomaamatta kuivaksi juuri tässä iässä. Keskimmäinen olikin sitte poikkeus toiseen suuntaan. Tulee silloin tällöin vahinkoja vieläkin (5v:llä)............

PUHE: lauseita ei tule. Yksittäisiä sanoja paljon. Kaksi sanaisia joitain, tyyliin " en anna" , " missä pupu" .

Insinööriäidille vielä jatkoa ainupupuista. Meillä tuo 8v nukkuu edelleen KAHDEN punaisen pupun kanssa, joten mallioppiminen on ollut maaliskuisella vahvaa.

Kuusenpurkajaiet olisi huomenna ohjelmassa. Pientä erimielisyyttä kuusen poistamisreitistä on ollut havaittavissa. Mä heittäsin olkkarin erittäin isosta ikkunasta, jonka vieressä kuusi on->neulasia vain olkkarissa. Mies tietty kantais koko huushollin läpi ovesta ulos->neulasia vielä vappunakin nurkissa. Arvatkaa näänkö punaista, mutta silti en muovikuusta huoli. Kuusi on viihtynytkin meillä pitkään. Viime vuosina nopein poisheitto on tapahtunut jo tapanina, kun kaksi kertaa oli kuusi nostettu pystyyn niin kyllästyttiin.

Jaksamista Tuulialle uuden surun keskellä.