Uusi miesystävä - ei kiinnostunut vai huono ilmaisemaan itseään?

Tilanne on lyhykäisyydessään tämä. Ollaan tapailtu todella tiiviisti kuukauden verran ja vietettiin esim. koko pääsiäinen yhdessä. Yhdessäolo on ollut vaivatonta ja on käyty leffassa, ulkona syömässä, urheilemassa jne. Juttu luistaa, joskaan mies ei ole mikään suupaltti ja minä olen meistä selkeästi se sosiaalisempi.

Minua vaivaa, ettei mies koskaan soita tai laita viestiä ekana. Jos lähetän viestin, hän vastaa alle minuutissa. Jos ehdotan tapaamista, se sopii hänelle aina. Kuitenkin tulee olo, että joko hän on täysin aloitekyvytön tai vaihtoehtoisesti häntä ei kiinnosta tarpeeksi. Tällä viikolla olen lasteni kanssa, mutta lauantaina lapset ovatkin lähdossä päiväksi kaverinsa perheen kanssa heidän mökilleen. Soitin miehelle, että minulla on sattumalta aikaa lauantaina, jos hän kerkeää nähdä tai tehdä jotain yhdessä. Vastaus oli suunilleen OK, soitellaan.  Eilen illalla teki mieli kysyä, mitä hänelle kuuluu ja näin teinkin. Mies vastasi kysymykseeni "kukkuluuruu". Kymmenen minuutin päästä kysyi mitä mulle kuuluu. En tiedä miksi, mutta tuli jotenkin ärsyyntynyt olo.

Mies on seurustellut 8 vuotta exänsä kanssa ja eronnut  1,5v sitten. Hän elää hyvin kurinalaista elämää (treenaa, urheilee tosissaan, erikoiset työajat jne) ja rakastaa rutiineja. Hän rakastaa leffojen katselua, mikä mun mielestä on passivoivaa ja kuluneen kuukauden aikana olen katsonut enemmän leffoja kuin varmaan kymmeneen vuoteen yhteensä. Leffojen aikana ei saa puhua, jos on mielenkiintoinen kohtaus meneillään. Tuntuu, että mies miettii mielessään aikataulut ja tekemiset tosi tarkkaan ja noudattaa noita sisäisiä aikataulujaan ja mun on paras vaan sopeutua niihin, jos haluan nähdä. Mistään ei voi joustaa. Ehdotin pääsiäisenä aamiaista jossain brunssipaikassa, mutta selvisikin, että mies oli ajatellut siivota ja niin sitä sitten syötiin munakasta ja sitten siivottiin. Ja sitten lähdettiin lenkille jne.

Mies ei ikinä ehdota, että hei tuutko mun luo vaan sanoo aina, että "tuu vaikka mun luo, jos haluat". Pari kertaa olen kysynytkin, että no haluatko sinä..? on aina halunnut kyllä. Illalla mennään nukkumaan niin kysyy, että haluatko tulla kainaloon. Tulee tunne, että hän tekee asioita siksi koska niin "pitää" tehdä vai onko vaan epävarma mitä minä haluan?

Lähinnä miksi tänne avaudun on tämä minulle ennestään täysin tuntematon ihmistyyppi. Ex tempore ei voi tehdä mitään, ollaan aina miehen luona yötä ja vietetään aikaa muutenkin ja kaikki tuntuu menevän miehen pillin mukaan. Kannattaako juosta jo pakoon..? Mies ei ole mikään paatunut romantikko tai kova viljelemään kohteliaisuuksia. Kuitenkin jo miltei 40v eli ihan aikuinen.

Onko kellään menneisyydessään tai jopa kotonaan vastaavaa? Mä en osaa lukea yhtään tätä ihmistä ja tunnen itseni jotenkin hölmöksi ja ei huvita ottaa yhteyttä, etten vaikuttaisi liian ripustautuvalta tai tungettelevalta. Tuntuu typerältä kuitenkin, ettei voi kerran päivässä laittaa mitään viestiä, ettei toinen vaan jotenkin ärsyynny ja vastaa taas jotain hemmetin kukkuluuruu tyylistä. Muuten on raitis, tosi fiksu, kunnollinen ja rehellinen. Tuntuu kuitenkin, että kuukausi on liian lyhyt aika alkaa penäämään, että mikä tämä suhteen laatu oikein on.