Olenko maailman paskin äiti jos muutan kauas lapsista?

Nuorin lapsi 7-vuotias tyttö ja muut jo isoja teinejä.

Nyt jos jään vielä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi odottamaan nuorimmaisen kasvamista niin sitten voin unohtaa työhaaveet loppuelämäksi.

-Ap

Lähde vaan.

Sinuna muuttaisin.

Lähde vaan. Pidät muuten yhteyttä lapsiin. Ja jos nyt et ihan toiselle puolelle maapalloo muuta niin tulee muitakin tilaisuuksia tavata heitä kuin loma-ajat.

Minä, minä, minä

Eikähän se kerronjotakin,että ovat jo nyt isänsä hoidossa ja sä olet etävanhempi..

kyllä sä aika paskamisen tempun teet jos näet niitä 2x vuoteen.

Kukahan se oikea narsisti tuossakin on? Minä sitä minä tätä, viis lapsista. Ja ihan jätit sitten lapsesi persoonallisuushäiriöstä kärsivän isän kanssa asumaan? Niinhän itse sanot, mies on narsisti. Vaikka olenkin satavarma, että miehen narsismidiagnoosi on ihan omatekemäsi... Kaikkien exäthän ovat nykyään narsisteja. Vastaus kysymykseesi on kyllä. Sinä olet Paska äiti.

Ei sua siellä mikään pidättele. Muuta johonkin isoon kaupunkiin, niin saat varmasti jotain töitä tai opiskelupaikan. Turha pilata elämäänsä vain kuluttamalla aikaa.

Oletko puhunut teinien kanssa asiasta? Mitä mieltä he ovat? He ovat jos sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi puhua. Mieten he voivat isänsä luona ja mitä tuumivat isästään?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:57"]Ei sua siellä mikään pidättele. Muuta johonkin isoon kaupunkiin, niin saat varmasti jotain töitä tai opiskelupaikan. Turha pilata elämäänsä vain kuluttamalla aikaa.
[/quote] Nämä ovat aivan selvästi velojen kommentteja... Kun niitä lapsia tekee, niistä on vastuu. Silloin elämässä ei tehdä ratkaisuja sen mukaan mitä itse eniten haluaa, vaan lasten hyvinvointi otetaan aina huomioon ensin. Tämä niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Itseään ehtii toteuttaa myöhemminkin. Minulle tämä on itsestäänselvyys mutta valitettavasti ei näköjään läheskään kaikille vanhemmille...

Turha tässä ketjussa on kenenkään kommentoida, joka ei ole elänyt narsistin kanssa. Mulla on siitä onnekas tilanne että mun lapsen isää (joka on narsisti) ei tällä hetkellä kiinnosta lapsensa ollenkaan, mutta sinä päivänä kun se kiinnostuu lapsensa asioista, se saa ihan helposti lapsen huoltajuuden. Te ette näköjään ole olleet narsistin kanssa tekemisissä. Ja ap et ole huono äiti. Mä en ole voinut olla lapsen isän kanssa tekemisissä lapsen syntymän jälkeen ja jos asuisin sen lähellä, tulisin jo viikossa hulluksi. Ymmärrän sua ihan hyvin. Etkä ole narsisti, helvetti!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:02"]

Oletko puhunut teinien kanssa asiasta? Mitä mieltä he ovat? He ovat jos sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi puhua. Mieten he voivat isänsä luona ja mitä tuumivat isästään?

[/quote]

Teinejä ei haittaa ja viihtyvät kyllä isänsä luona. Nuorin tyttö haluaisi asua mun kanssa, mutta kun yksi teineistä sanoi oikeudessa että asuu mielummin lapsuudenkodissaan eli isän luona, niin olettivat että kaikki lapset haluavat niin. Mua ei kuultu lainkaan kun sanoin että nuorin haluaisi asua mun kanssa. Se tässä nyt onkin se pulma, tuo nuorin...

Mietin sellaista jos ajan kanssa isä suostuisi nuorimmaisen muuttoon mun kanssa muualle, mutta se ei ole todellakaan varmaan. Mun pitäisi muuttaa ensin ja hommata hyvä lakimies. 

Tottakai muutat työn perässä. Lapset pääsevät jo itsekin lomilla ja viikonloppuina luoksesi kun muutat bussiyhteyden päähän.

Aasiassa monet äidit eivät näe lastaa vuosiin kun lähtevät hankkimaan perheelle elantoa. Sinä sentään voit soittaa joka päivä halutessasi ja näette kuitenkin usein.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:06"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:02"]

Oletko puhunut teinien kanssa asiasta? Mitä mieltä he ovat? He ovat jos sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi puhua. Mieten he voivat isänsä luona ja mitä tuumivat isästään?

[/quote]

Teinejä ei haittaa ja viihtyvät kyllä isänsä luona. Nuorin tyttö haluaisi asua mun kanssa, mutta kun yksi teineistä sanoi oikeudessa että asuu mielummin lapsuudenkodissaan eli isän luona, niin olettivat että kaikki lapset haluavat niin. Mua ei kuultu lainkaan kun sanoin että nuorin haluaisi asua mun kanssa. Se tässä nyt onkin se pulma, tuo nuorin...

Mietin sellaista jos ajan kanssa isä suostuisi nuorimmaisen muuttoon mun kanssa muualle, mutta se ei ole todellakaan varmaan. Mun pitäisi muuttaa ensin ja hommata hyvä lakimies. 
[/quote] Tämä jo kertoo siitä että miehesi EI ole narsisti. On ilmeisesti hyvä isä lapsilleen, ja se tuskin oikealta narsistilta onnistuisi. Exä on ollut sinulle ilkeä (tai vihainen), niin hän on heti narsisti... Hohhoijaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:04"]Turha tässä ketjussa on kenenkään kommentoida, joka ei ole elänyt narsistin kanssa. Mulla on siitä onnekas tilanne että mun lapsen isää (joka on narsisti) ei tällä hetkellä kiinnosta lapsensa ollenkaan, mutta sinä päivänä kun se kiinnostuu lapsensa asioista, se saa ihan helposti lapsen huoltajuuden. Te ette näköjään ole olleet narsistin kanssa tekemisissä. Ja ap et ole huono äiti. Mä en ole voinut olla lapsen isän kanssa tekemisissä lapsen syntymän jälkeen ja jos asuisin sen lähellä, tulisin jo viikossa hulluksi. Ymmärrän sua ihan hyvin. Etkä ole narsisti, helvetti!
[/quote] Kukas sinun exäsi on diagnosoinut? Anna kun arvaan.... Sinä?

Minkä ikäinen sä ap olet? mikä sun koulutus on? saisitko muualta töitä?

:( Harmi, ettei nuorinta kuunnella. Mutta kun hän on kaksitoista viiden vuoden päästä, sulla olisi jo kaikki järjestyksessä jossain isossa kaupungissa, ja hän muuttaa sinun luokse? Mutta ihme ettei 7-vuotiasta kuunnella... Ja vielä tyttö, varmaan äidintyttö. 

Ensinnäkin tuolle häirikölle joka jaksaa jauhaa narsismista. Mun entinen mies on maailman paras manipuloimaan ihmisiä, niinkuin kaikki narsistit. Hän on myös manipuloinut teinejä mua vastaan, siinä kuitenkaan onnistumatta muilta osin kuin siltä osin ettei teinit viitsi kääntyä isäänsä vastaan esim. oikeudessa kun tietävät mitä siitä seuraisi. 

Entinen mieheni hakkasi mua ja teki kaikenlaista ikävää, siitä huolimatta olen antanut hänelle anteeksi ja toivonkin nimenomaan että hänellä ja lapsilla olisi oikein hyvät suhteet, koska kaikesta huolimatta hän on heidän oma isä. Joten nyt voit lopettaa sen länkyttämisen aiheesta. 

Olen jo 42-vuotias ja koulutuksena datanomi, ennen tänne muuttoa työkokemusta nimekkäissä yrityksissä. Työ olisi ihana asia niin voisi suunnitella tulevaisuutta edes vähän, ja sitäpaitsi on todella kurjaa olla kaukana omista vanhenevista vanhemmista, suvusta ja ystävistä. Olen jaksanut näinkin kauan, mutta mä en tiedä kuinka kauan vielä mä jaksan kun voin todella huonosti täällä.

-Ap

Vähän ohis, mutta 12-vuotias saa lain mukaan itse päättää kummalla vanhemmalla asuu.

Kirjoitat, että muutettuasi "näkisit lapsia vain kouluaikoina", ja se harmittaa sinua.

Minusta näkökulma on vähän väärä: muutettuasi lapset näkisivät sinua vain kouluaikoina. Ainakin 7-vuotiaalle tyttärellesi se olisi epäilemättä kova paikka.

Sinulla ei myöskään ilmeisesti ole tiedossa työpaikkaa jossain muualla. Mietit vain, että saattaisit saada muualla töitä. Todennäköisesti siis ainakin alkuun olisit työttömänä siellä uudellakin paikkakunnalla. Siellä olisit kuitenkin sitten aivan tyhjän panttina, koska sinulla ei olisi luonasi edes niitä lapsia joka toinen viikko, kuten nyt.

Vaikka vaikutat surulliselta ja masentuneelta, minusta sinun pitäisi kuitenkin jaksaa ajatella ensi sijassa lastesi parasta. Mieti, miten he ottaisivat vastaan tiedon siitä, että muutat kauas pois, ja tee päätöksesi vasta sen jälkeen. Voimia vaikeaan tilanteeseesi!