Lue keskustelun säännöt.
Olenko maailman paskin äiti jos muutan kauas lapsista?
10.04.2015 |
Tilanne on se, että olen sinnitellyt jo 10 vuotta paikkakunnalla jonne en halunnut missään vaiheessa muuttaa. Entinen narsisitmieheni painosti muuttamaan. Mulla ei ole täällä ketään, ei kavereita, ei sukulaisia eikä työtä.
Lapset on kirjoilla miehen luona, eli olen tavallaan etävanhempi vaikka lapset onkin mun luona joka toinen viikko. Mies saa kaikki etuudet, lapsilisät ja verohelpotukset jne. Mulla ei ole mitään tulevaisuutta täällä, sinnitelen päivästä toimeen todella pienituloisena.
Jos muuttaisin pois täältä niin voisin saada jopa töitäkin, ja ennenkaikkea mun mielenterveys säilyisi joka on jo muutaman vuoden ollut todella heikoilla.
Sitten näkisin lapsia vain koulun loma-aikoina :( Olisko heille kuitenkin tervejärkinen iloinen äiti parempi vaihtoehto kuin nyt? Vaikka nähdäänkin joka toinen viikko niin masentunut äiti vailla tulevaisuutta ei ole varmaan parasta sekään?
Exä ei muuta täältä ikinä eikä anna lasten muuttaa niin kauan kuin ovat alaikäisiä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: a) Miksi olet mennyt naimisiin narsistin kanssa? b) Miksi teit KOLME lasta narsistin kanssa, kyllä siinä vaiheessa varmaan jo huomaa että toisessa on jotain vikaa? c) Miksi olet antanut kaikki lapsesi narsistille? Kyllähän oikeus määrää AINA ensisijaisesti lapset äidilleen, miksi siis annoit periksi ja luovutit lapset asumaan isän luo joka ei edes ole terve? d) Tiedätkö millaista on kasvaa aikuiseksi narsisti-isän kanssa? Ja sitten se todellinen ketjuun liittyvä kysymys: MIKSI ihmeessä hylkäisit lapsesi ja muuttaisit pois? Masentunut tai ei, niin kyllä omista lapsista pitää huolehtia. On kyllä paskan äidin merkki, että häipyy kuvioista ja jättää lapset narsisti-isälle. Anteeksi, mutta jonkun on sanottava sulle totuus. Lapsesi tulevat muuten syyttämään sinua koko loppuikäsi, että hylkäsit ne. Ryhdistäydy, hoida itseäsi jaterveyttäsi, ja pysy lasten elämässä. Ei se ole mikään äiti, joka näkee lapsia vain lomilla! Haloo!
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:28"]
Kirjoitat, että muutettuasi "näkisit lapsia vain kouluaikoina", ja se harmittaa sinua.
Minusta näkökulma on vähän väärä: muutettuasi lapset näkisivät sinua vain kouluaikoina. Ainakin 7-vuotiaalle tyttärellesi se olisi epäilemättä kova paikka.
Sinulla ei myöskään ilmeisesti ole tiedossa työpaikkaa jossain muualla. Mietit vain, että saattaisit saada muualla töitä. Todennäköisesti siis ainakin alkuun olisit työttömänä siellä uudellakin paikkakunnalla. Siellä olisit kuitenkin sitten aivan tyhjän panttina, koska sinulla ei olisi luonasi edes niitä lapsia joka toinen viikko, kuten nyt.
Vaikka vaikutat surulliselta ja masentuneelta, minusta sinun pitäisi kuitenkin jaksaa ajatella ensi sijassa lastesi parasta. Mieti, miten he ottaisivat vastaan tiedon siitä, että muutat kauas pois, ja tee päätöksesi vasta sen jälkeen. Voimia vaikeaan tilanteeseesi!
[/quote]
Kiitos kommentista vaikkakin aika turhaa tarttua tuohon sanamuotoon, kun tässä nimenomaan kyselen kuinka paska äiti olisin, eli tottakai lähtökohta on juurikin se, että kuinka paljon lapset tulisivat kärsimään.
Olen todella masentunut, en varmaankaan osaa valita edes sanojani oikein tässä mielentilassa.Olen todellakin miettinyt kuinka he tulisivat reagoimaan ja kuinka surulliselta se heistä tuntuisi. Tiedän ilman muuta että äiti on äiti eikä sitä voi mikään korvata (niinkuin ei isääkään), mutta jos äiti on tämmöinen riepu aivan hajalla kuin minä...
En meinaa jaksaa tätä yksinäisyyttä enää. Mun omat siskot on mun parhaita kavereita aina olleet ja muukin suku. Sekin on kurjaa lasten kannalta kun heidät on erotettu kaikista sukulaisista, niin isän kuin äidinkin täällä hevon korvessa. Joo tiedän että monet on yksinäisiä ja tietenkään tuo ei asiaa ratkaise, mutta mä olen niin väsynyt siihen että se olen aina minä joka joustaa ja luopuu kaikesta...