Mitäs mieltä olette tästä?

Todistaako se, ettei jostain ole todisteita, sen ettei sitä ole olemassa?

Joskus aikoinaan uskottiin ettei ole olemassa mitään muuta kuin maapallo (joka sekin oli litteä), aurinko ja kuu. Mistään muusta ei ollut todisteita ja näin ollen niitä ei ollut olemassa, nykyään kuitenkin tiedämme että on olemassa muitakin planeettoja, tähtiä, aurinkokuntia, galakseja jne.

Edelleen tutkijat löytävät jatkuvasti uusia eläin- ja kasvilajeja joista ei ollut mitään todisteita 10 vuotta sitten.

Voidaanko siis tosiaan nyt uskoa ettei ole olemassa sellaisia asioita joista meillä ei tänä päivänä ole havaintoja tai muita todisteita? Mielestäni se olisi aika naiivia. Elokuvia katsellessa ja kirjosja lueskellessa tulee joskus mieleen että mitäs jos onkin olemassa vaikka taikuutta? Joukkoomme soluttautuneita avaruusolioita? lohikäärmeitä? tonttuja? Erilaisia elämäämme vaikuttavia voimia? Jumalia?

En väitä että mitään noista on olemassa. Olen ihan tavallinen koulutettu nainen enkä kulje kotona foliohattu päässä mutta tuli vaan tällainen mieleen. Onko se typerää ajatella että noita juttuja ei ole olemassa kun kerran kukaan ei ole koskaan nähnyt niitä? Vai pitäisikö vaan tukeutua ajatukseen että vain se mitä on pystytty tieteellisesti todistamaan, on olemassa? Käykö tässä niin että JOS tällä pallolla on vielä elämää 500 vuoden kuluttua, meille naureskellaan kun olimme niin tietämättömiä ja kaavoihimme kangistuneita?