Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt, ahdistunut ja umpikujassa.
18.12.2014 |
Pakko vain purkaa tänne tuntojani, ei sen kummempaa. Puoliso meni jo nukkumaan, eikä hän kuitenkaan edes tajuaisi... Noniin, nyt lähtee.
Olen vasta 22 vuotias, ja tuntuu että olisin umpikujassa kaiken, niin sairauteni kuin puolisoni kanssa. Sairastuin tämän vuoden alussa masennukseen, joka laukesi pahaksi kusipäisen kesätyöpomon takia. Siitä asti olen ollut saamaton, ja kaiken kanssa on ollut painittava jotta saisi jotain aikaan. Lisäksi huono työkokemus pahensi ihmispelkoani entisestään. Mielessäni olivat itsetuhoiset ajatukset, jotka kaikeksi onneksi hävisivät kun hain apua. Nyt minulla on siis lääkitys, ja voin jatkaa terapiaani jos niin päätän.
Sitten tämä puolisoni... Olen ollut 5 vuotta hänen kanssaan, ja hän on luonteeltaan... No ihan omaa laatuaan. Hän on pääosin kiltti minua kohtaan, mutta ei ole luonteeltaan kovin empaattinen. Hän on kasvanut lapsuutensa ikävissä oloissa, eikä ole tämän takia oppinut kovin suurta empaattisuutta. Hänen mielestään olen laiska ja saamaton, ja kotihommien PITÄÄ tulla tehdyksi. Kun hänkin jaksaa työssä vaikka ahdistaa. Hyvä hänelle. Lisäksi, kun nyt olen syksystä asti ollut työtön, oma rahatilanteeni on ollut huono ja olen joutunut lainaamaan häneltä rahaa. Meillä siis ei ole yhteiset rahat, ja puoliso on HYVIN tarkka rahoistaan...muistuttelee koko ajan kuinka paljon olen velkaa, ja sanoo että menisit töihin ja mitäs ostelet niin kalliilla. Siis velkani hänelle koostuu lähinnä omasta osuudestani ruokaostoissa ja taloustarvikkeissa (maksamme siis KAIKEN puoliksi, raha tilanteesta riippumatta). Hänellä siis ei ole rahasta pulaa niin, ettei voisi lainata tai odottaa että saan kaiken maksettua takaisin...
Anteeksi sekava vuodatus, ahdistaa vain ihan saamaristi... Tuntuu että en jaksa painia rahatilanteen ja hankalan miehen kanssa. Tiedän että mies välittää minusta, mutta tämmöiset ikävät tilanteet saavat masentuneen pääni miettimään että välittääkö hän sittenkään... Eniten huolettaa se, että itsetuhoiset ajatukset ovat hiipineet takaisin lääkityksestä huolimatta. Olen leikitellyt ja hakenut lohtua ajatuksella, että vedän itseni kiikkuun kun mies on töissä. Löytäisi minut sitten niin ja helpottuisi, enpä olisi ainakaan tuhlaamassa hänen rahojaan tai häiritsemässä muuten.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Lähde kun vielä voit. Mies pahentaa oireitasi ja on varmasti yksi syy masennuksesi puhkeamiseen. Tarvitset lempeän ja jämäkänluotettavan miehen, ei tuollaista antipaattista saituria. Valitsit hänet nuorena, mutta olet varmasti kasvanut noista ajoista.
Sen puoleen, yhdessä voi jatkaa erillisistä asunnoista käsin jos haluaa, ja jos vahvempi ihminen ei tunge mestaroimaan vaan kunnioittaa erillisyyttä.
Hakeudu heti huomenna sinua hoitavan tahon piiriin, selitä tilanteesi ja pyydä apua.
Kiitos kaikille vastanneille, helpotti jo paljon että sain avautua! Vahvempina hetkinä osaan käsitellä tuota miestä, mutta nyt vain väsytti jotenkin...
Ajattelin hakeutua taas terapiaan tammikuussa niin saan pään pysymään kasassa!
Vielä kerran, kiitos vastanneille, ja lämmintä joulua teille kaikille!
Lopeta miehen käsittely, se on turhaa. Olen kokenut samoja asioita samassa iässä. Masennukseni tosin hellitti jo aiemmin, kun keskityin lapseemme ja kotiimme. Avoliitto oli silti ahdistava kokemus -mieheni oli moniongelmainen-, ja välimme paranivat erottuamme huomattavasti.
Hyvää joulua ja jatkoa sinullekin.terv.#4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onpa miehesi aivan mahdoton. Hän vaatii sinua tekemään oman osuutesi masennuksestasi huolimatta, ja leikkii vielä varsinaista työn sankaria: kun hänkin jaksaa, niin myös sinun on jaksettava! Hän on myös täysin piittaamaton siitä tosiasiasta, että puolisot ovat lain mukaan elatusvelvollisia toisiaan kohtaan ja vaatii sinua maksamaan velaksi elämiskustannuksia, joihin sinulla ei ole varaa, mutta hänelläpä on.
Ei ihmekään, että masennuksesi on pahentunut tuollaisessa höykytyksessä.
Sinä pärjäisit taloudellisestikin paremmin, jos muuttaisit omillesi. Saisit työttömyystuen/työmarkkinatuen lisäksi (?) Kelan asumistukea ja toimeentulotukea sosiaalitoimistolta. Ja henkinen taakkasi häviäisi kokonaan, kun pääsisit mokomasta orjapiiskurista eroon. Ehdotankin, että hankit oman asunnon, ja sitten, jos vielä ihan oikeasti haluat olla tekemisissä moisen pissapään kanssa, voisit ehkä tapailla häntä. Uskon kuitenkin, että sinun vointisi kärsisi hänen satunnaisista tapaamisistakin.
Kokemuksesta voin kertoa, ettei tuollainen käytös muutu yhtään tuon paremmaksi. Olin naimisissa vähän samantyyppisen miehen kanssa. Myös hän leikki työnsankaria ja oli melkoinen orjapiiskuri. Hänen mielestään masennus on joko vain teeskentelyä tai heikkojen ihmisten vaiva. Ja niskasta olisi minunkin pitänyt ottaa itseäni ja hoitaa työn lisäksi lapset ja kodin. Hän ei osallistunut kotitöihin millään. Lopulta minun oli uskottava, että heitän henkeni, ellen lähde pois.
Kauhea äijä! Lähde kun vielä voit. Onko ihme jos masentuu?
Tsemppiä sulle!