Kysymys teille, jotka ette ole masentuneita

En ole masentunut, joten yritän vastata sinulle.

Elämässä on mielestäni paljon hyvää, hyviä asioita on lintu joka laulaa, sade joka ropisee, kävely metsässä. Lapsen nauru, mielekäs harrastus, rakastava mies. Usko siihen, että jonain päivänä olen vanha ja raihnainen ja silti olen jollekin tärkeä. 

Haluan kertoa läheisilleni, että välitän. Haluan lasteni tietävän, että teen heidän puolestaan mitä vain. Haluan mieheni tuntevan, että olen vain hänen nyt ja aina. Muistan soittaa ystävilleni, sisaruksislleni ja isovanhemmille ainakin kerran vuodessa, vaikka he eivät muistakaan tai ehdikään omilta kiireiltään.

Silti joskus tulee hetkiä, että olen väsynyt, kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Perheen ja työn yhdistäminen tuntuu välillä niin raskaalta. Silti jaksan, ponnistelen, menen lenkille ja itken miehelle. Raivoan ja lopulta hän lohduttaa. 

Toivon sinulle voimia, positiivisia ajatuksia ja hyvää joulunaikaa.

Varmasti on parempi olla koskaan syntymättä kuin syntyä, mutta kun täällä kerran ollaan, miksei sitten nauttia olostaan? Kun parannut masennuksesta, saat käyttöösi voimavaroja, jotka nyt kuluvat murehtimiseen ja ahdistumiseen. Tavallsesta elämästä saa tarvittaessa hyvinkin helppoa ja mukavaa, mutta useimmat haluavat tehdä siitä vaikeaa mm. hankkimalla lapsia ja muita velvoitteita. Kannattaa miettiä, millainen elämä itselle sopii. Vaihtoehtoja on!

Olen käynyt läpi pahat, vuosien masennukset itsetuhoisine ajatuksineen. Tällä hetkellä en ole yhtään masentunut. Elämä ei silti ole mitenkään hienoa ja onnellista, kuten masentuneena luuli, että olisi jos olisi ns. normaali. On suruja, on murheita, tyhjyyden tunnetta ja merkityksettömyyttä ja eksentiaalista kriisiä. Jaksan paljon, teen paljon koska en ole masentunut, mutta jotekin elämä silti on melko merkityksetöntä.

Olen onnellinen.asennekysymys pitkälle.joskus kaikki menee päin persettä mutta se on hetkellistä.ei saa luovuttaa,luusereiden hommaa.löydä elämän punainen lanka joku asia minkä haluat oppia,uskalla elää ja nauti siitä,ja vielä jos olet perusterve niin sinulla on kaikki mahdollisuudet.syöpä on vienyt läheltä pari ystävää,se pysäyttää.tajuaa että kaikki on rajallista ja elämä on lahja.

En ole koskaan ollut masentunut. En tiedä miltä se tuntuu. Toki suurien vastoinkäymisten yhteydessä olen tuntenut ahdistusta ja pahaa oloa, mutta olen tiennyt, ettei se kestä ikuisesti. Takana on paljon ikäviä asioita; hyvän ystävän kuolema syöpään, isän vankilatuomio ihan yllättäen, avioero jne. Kuitenkin, näen tulevaisuuden valoisana.

Hyviä asioita on elämässä paljon: lapset, perhe, ystävät, kiva työ, oma terveys jne.

Ihan mistä vaan voi nauttia ja olla iloinen: hyvästä ruoasta, koskettavasta leffasta, uusista vaatteista jne.

Elämässäni mikään ei vaadi erityisiä ponnisteluja. Toki en useinkaan viitsi imuroida tai en saa aikaiseksi jotakin ihan laiskuuttani, mutta arki sujuu ja elämä muutenkin.

Välillä vituttaa ja turhauttaa asiat kuten parisuhde tai työ, mutta se on väliaikaista. Jos asiat menevät poskelleen mietin vaan että shit happens ja siirryn eteenpäin. Minulla on hyvä itsetunto, arvostan itseäni ja pidän itsestäni. Osaan nauraa itselleni enkä ota itseäni liian vakavasti.

N37

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 23:32"]

kaikki on rajallista ja elämä on lahja.

[/quote]

Jos elämä olisi lahja, se olisi sellainen harkitsematon ja omituinen, jopa piiloaggressiivinen lahja anopilta. -4

Elämässä on vaikka kuinka hirveästi kaikkea hyvää. Itselläni ei ole oikeastaan mitään syytä olla onneton. Kaikki on hyvin, olen järjestänyt asiani niin. Toki myös hyvällä tuurilla on osansa pelissä. Mieti mistä nautit ja mitä haluat ja ala toteuttaa näitä!

Itse ahdistun vain läheisteni pahasta olosta. Minulla on paljon läheisiä, jotka ovat masentuneita jopa itsemurhavaaraan asti.

Oman itseni kanssa pärjään aina, vaikka olisi mitä vastuksia. Minulle voi vittuilla, eikä tunnu paljon missään.

Lopputulos, taistelen pärjäämisen kanssa. Olen huolissani niin monesta ja joskus toivoisin olevani aivan yksinäinen.

Olen parantunut vaikeimman mahdollisen elinsiirron (sukulaiselta selkäydintä) avulla syövästä, joka kuuluu kymmenen tappavimman syövän joukkoon.

Puolet allogeenisen siirron saaneista potilaista kuolee viiden vuoden sisällä. Saamastani siirrosta on nyt mennyt kaksi ja puoli vuotta.

Minulla oli/on erittäin huono ennuste, koska veriarvoni olivat surkeat. Sairastan käänteishyljintäoireita, jotka hankaloittavat elämääni ja turvottavat minua pahasti. Olen erittäin heikko ja uupunut. Nukun katkonaisesti, parin tunnin pätkissä. 

Toivon edelleen, että pääsen jossain vaiheessa eroon käänteishyljintäoireista (mm. maksa, munaiset, silmät) ja minulle löytyy uusi työpaikka. Minut irtisanottiin sairauteni vuoksi. Olen ollut kolme vuotta sairauslomalla.

Menetin puolen vuoden sisällä kaksi lähiomaistani.

Kieltäydyn masentumasta, koska en kestäisi masentuneena kaikkia näitä tapahtumia ja oireita. Liikun sen verran kuin jaksan, syön mahdollisimman terveellisesti, luen paljon, tapaan ystäviäni voidessani paremmin jne.

Pidän surullisena sitä, kuinka monet suomalaiset syövät psyykelääkkeitä. Toivoisin, että löydettäisiin jokin toinen, parempi ja inhimillisempi tapa henkisesti sairaiden ihmisten hoitoon.

Tavallinen elämä ei vaadi ponnisteluja. Vaikeisiin tavoitteisiin pääsy vaatii työtä enemmän eikä sekään maailmaa kaada, jos sinne ei pääse.

Myös pienetkin asiat tekevät onnelliseksi. En kieriskele ikävissä asioissa. Elämässä on enemmän hyvää kuin pahaa, olen valinnut niin. Voin ympäröidä itseni hyvillä asioilla ja tehdä hyviä asioita. Pyrin kehittämään itseäni ja näen potentiaalin ja mahdollisuudet. Elämässä on niin paljon erilaisia polkuja, joita voi kokeilla. 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 23:43"]

Pidän surullisena sitä, kuinka monet suomalaiset syövät psyykelääkkeitä. Toivoisin, että löydettäisiin jokin toinen, parempi ja inhimillisempi tapa henkisesti sairaiden ihmisten hoitoon.

[/quote]

Kuules, nämä "henkisesti sairaat ihmiset" ovat käyneet läpi PALJON rankempia kokemuksia kuin sinä. Masenns ei ole aina sairaus, vaan luonnollinen reaktio vaikeille traumoille. Sulla on asiat hyvin verrattuna omaan elämäänni. Nauti siitä, mutta ällä  viisastele tai esitä ylemmyydentuntoista ja alentuvaa paskiastai. Siihen sulla ei ole varaa.

Kannattaa muistaa, että "ponnistelu" voi tarkoittaa eri ihmisille ihan eri asioita. Kun on tarpeeksi masentunut, suihkussa käyminen voi olla isompi ponnistus kuin parempivointisena rankka työviikko. Eli ei kannata kuunnella ihmisiä, jotka sanovat, että kyllä he ponnistelevat koko ajan ja se on sen arvoista, koska he puhuvat luultavasti ihan eri asiasta.

Olen ollut joskus paljon masentuneempi kuin nyt.
En syö lääkkeitä.
Olen selvittänyt ahdistuksen syitä.
Nautin rauhasta ja siitä terveydestä mitä on jäljellä.
Hyviä asioita on ollut ja on vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:19"]

Onko elämässä oikeasti jotain hyvää? Voittaako se hyvän määrä kaiken pahan? Voiko ihminen olla onnellinen? Oletko sinä? Jaksatko vaan "helposti" tehdä kaiken vai vaatiiko tavallinen elämä (itsestä huolehtiminen, kodista huolehtiminen, työnteko) paljon ponnisteluja? Mietin tässä, voinko koskaan olla onnellinen vai pitäiskö vaan lähteä.

[/quote]

On elämässä paljon hyvää. Hyvä voittaa pahan silloin kun niin haluaa uskoa. Kun kiinnittää huomion niihin hyviin asioihin ja yrittää painaa pahat asiat taka-alalle sen sijaa, että jäisi liikaa miettimään niitä ja vellomaan niissä. Onnellisuus on mielestäni taito. Täytyy osata olla onnellinen siitä mitä on, siitä mitä voi vielä saada/saavuttaa ja siitä missä on onnistunut. Kukaan ei ole onnellinen "itsestään", vaan onnellisuuteen täytyy panostaa. Koen olevani onnellinen, vaikka elämäni ei mitään täydellistä olekaan. Jaksan useimmiten tehdä kaikki arkiset askareet helposti. Ne täytyy vain ajatella ns. pakollisena pahana, joiden jälkeen saa palkinnon (siivouksesta siistin kodin, ruoanlaitosta ruokaa, kaupassakäynnistä jääkaapintäytettä jne). Toki voisin jättää kaiken tekemättä, mutta uskon, että juuri tuollaisella "luovuttamisella" luisuu kohti onnettomuutta. Arjen palaset pitää pitää kasassa, niin siinä on jo hyvä lähtökohta onnellisuuden rakentamiselle. Hyviä asioita ja onnea on varmasti vaikeampi löytää lian ja sotkun keskeltä nälän kurniessa ja rästissä olevien asioiden painaessa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:19"]

Onko elämässä oikeasti jotain hyvää? Voittaako se hyvän määrä kaiken pahan? Voiko ihminen olla onnellinen? Oletko sinä? Jaksatko vaan "helposti" tehdä kaiken vai vaatiiko tavallinen elämä (itsestä huolehtiminen, kodista huolehtiminen, työnteko) paljon ponnisteluja? Mietin tässä, voinko koskaan olla onnellinen vai pitäiskö vaan lähteä.

[/quote]

On elämässä paljon hyvää. Hyvä voittaa pahan silloin kun niin haluaa uskoa. Kun kiinnittää huomion niihin hyviin asioihin ja yrittää painaa pahat asiat taka-alalle sen sijaa, että jäisi liikaa miettimään niitä ja vellomaan niissä. Onnellisuus on mielestäni taito. Täytyy osata olla onnellinen siitä mitä on, siitä mitä voi vielä saada/saavuttaa ja siitä missä on onnistunut. Kukaan ei ole onnellinen "itsestään", vaan onnellisuuteen täytyy panostaa. Koen olevani onnellinen, vaikka elämäni ei mitään täydellistä olekaan. Jaksan useimmiten tehdä kaikki arkiset askareet helposti. Ne täytyy vain ajatella ns. pakollisena pahana, joiden jälkeen saa palkinnon (siivouksesta siistin kodin, ruoanlaitosta ruokaa, kaupassakäynnistä jääkaapintäytettä jne). Toki voisin jättää kaiken tekemättä, mutta uskon, että juuri tuollaisella "luovuttamisella" luisuu kohti onnettomuutta. Arjen palaset pitää pitää kasassa, niin siinä on jo hyvä lähtökohta onnellisuuden rakentamiselle. Hyviä asioita ja onnea on varmasti vaikeampi löytää lian ja sotkun keskeltä nälän kurniessa ja rästissä olevien asioiden painaessa mieltä.
[/quote]

Näin on. Mä oon huomannut että onnea vaan tulee eikä silti kaikki ole hyvin.
Se on vaan harmoniaa. Mielen tasapainoa.
Ei sitä nurinaa ja negatiivisuutta.

Masentuneelle ja traumatisoituneelle ihmiselle masennus EI ole oma valinta. On uskomattoman törkeää ajattelemattomuutta ja tietämättömyyttä väittää, että joku tahallaan olisi masentunut ja kieltäytyisi näkemästä elämän iloisia ja positiivisia asioita ja että masennus johtuisi "negatiivisuudessa vellomisesta".

ajattelemisen arvoinen asia: 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 00:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 23:43"]

Pidän surullisena sitä, kuinka monet suomalaiset syövät psyykelääkkeitä. Toivoisin, että löydettäisiin jokin toinen, parempi ja inhimillisempi tapa henkisesti sairaiden ihmisten hoitoon.

[/quote]

Kuules, nämä "henkisesti sairaat ihmiset" ovat käyneet läpi PALJON rankempia kokemuksia kuin sinä. Masenns ei ole aina sairaus, vaan luonnollinen reaktio vaikeille traumoille. Sulla on asiat hyvin verrattuna omaan elämäänni. Nauti siitä, mutta ällä  viisastele tai esitä ylemmyydentuntoista ja alentuvaa paskiastai. Siihen sulla ei ole varaa.

[/quote]

Ei tuo edellinen kirjoittaja mielestäni esittänyt ylemmyydentuntoista paskiaista. Sinulle nyt on vaikea vastata yhtään mitään, kun tunnut ottavan asiat herkästi henkilökohtaisena loukkauksena. Jos siitä nyt positiivista yrittää löytää, niin ainakin jaksat taistella. Vaikka hakkaatkin syyttömiä. Sinulla on varmaan syysi.

Koeta sinäkin pärjätä.

Onko elämässä oikeasti jotain hyvää? Joo, isoja ja pieniä asioita

Voittaako se hyvän määrä kaiken pahan? Yleisesti ottaen joo, toki on vaikeita kausia ja joillain ihmisillä hurjan paljon vastoinkäymisiä

Voiko ihminen olla onnellinen? Oletko sinä? Voi, ja etupäässä olen

Jaksatko vaan "helposti" tehdä kaiken vai vaatiiko tavallinen elämä (itsestä huolehtiminen, kodista huolehtiminen, työnteko) paljon ponnisteluja? Riippuu päivästä, olen kyllä ihan rehellisesti laiska

Et kysnyt minulta, koska minä olen masentunut (joskin epätyypillisesti, sanoo lääkäri). Mun elämäsä on paljon hyviä asoita, joista tunnen iloa ja onnea, se ilo ei vaan kanna vaikeiden aikojen yli. Elämä ja työnteko vaatii todela paljon ponnisteuja, mutta itse asasa se ponnistelu on sitä, mistä nautin. Ponnisteluttomasta osasta en osaa nauttia ja se vie vomia,  jos ei voi edes ponnistella paremman eteen.