Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko antaa tätä anteeksi isällenne?
16.02.2007 |
Olin 25, kun tulin raskaaksi ja mieheni oli 28. Kummallakin oli korkeakouluopinnot kesken, mutta meillä oli työpaikat molemmilla. Asuimme vuokralla, mutta taloutemme oli muuten ihan kohtuullisen hyvä. Emme siis eläneet kädestä suuhun tms. Elätimme itsemme, emme tarvinneet rahaa keltään. Parisuhteemme oli vakaa ja olimme olleet yhdessä neljä vuotta. Ei mielenterveysongelmia tms. eli siis olimme normaaleja kunnollisia ihmisiä.
Jouduin sairaalaan alkuraskauden ajaksi, koska voin niin pahoin koko ajan. Olin yhteensä sairaalassa melkein kuukauden. Tänä aikana oli veljeni yo-juhlat enkä tietenkään voinut mennä sinne pahoinvointini takia. Kerroimme sitten vanhemmilleni, että olen raskaana.
Isäni kommentti oli:" No koska se aborttiaika on? Eikö sitä voi tehdä sen pahoinvoinnin takia?" Ja isä siis sanoi tämän ihan tosissaan. Hän oli sitä mieltä, että " lapset ei saa tehdä lapsia" . Hän oli itse 27, kun sai esikoisensa...
Vieläkin tosi paha mieli. Kyllähän nyt isä tykkää ensimmäisestä lapsenlapsestaan, mutta siltikin ottaa päähän...
Kommentit (9)
Luulin pitkään, ettei tätä hetkeä tulisi, mutta tulipa vain. Isäni on nyt niin sairas ja heikko, että herättää jopa minunkin myötätuntoni. Hänestä ei ole enää loukkaamaan ketään. Näin käynee aikanaan myös sinulle, ap. Silloin tajuat, että kannoit kaunaa liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tollasta tarvitse antaa anteeksi. Kannattaa yrittää vaan unohtaa, ja pitää vähän isompaa välimatkaa isääsi. Törkeää ja ajattelematonta!
meidät vihittiin maistaraatissa, ja tilaisuuden jälkeen pidimme pienimuotoiset kakkukahvit sukulaisille, niin eräs sukulaismies sanoi, et on se hyvä että menitte maistraatissa naimisiin, niin on sitten helpompi erota..
Samainen ääliö on sanonut muitakin hienoja lausahduksia, jotka eivät ikinä tule unohtumaan!!!
Miehet eivät ymmärrä tiettyjä asioita, eikä varmasti isäsi TARKOITTANUT pahoittaa mieltäsi. Oletko edes koskaan kertonut, että pahoitit mielesi hänen sanoistaan? Jos et, niin mielestäni on ihan turha märehtiä tuollaisia asioita.
...ja nykyisin tämä minun isoäitini ihmettelee miksi en käy tyttäreni kanssa heillä kylässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä jäisi märehtimäänkään, vaan toteaisin, että nyt lähdettiin eri teille heippa
tyttärensä huonoa olotilaa. Olet takuulla edelleen hänelle se pieni suloinen tyttö joka olit yli 20 vuotta sitten. Hän oli varmaan huolissaan tilastasi koska olithan sairaalassa (eikä miehet välttämättä tajua että raskauspahoinvointi on ihan normaalia, ei mikään sairaus).
Uskon, että isäsi ajatteli VAIN sinua, hän ei osannut ottaa lastasi vielä siinä vaiheessa huomioon. Miehet eivät osaa konkreettisesti välttämättä ajatella vielä kohdussa olevaa lasta.
Yritä antaa isällesi anteeksi, en voi uskoa, että hän olisi tahallaan sinua halunnut loukata. Hän varmasti rakastaa sinua ja lapsenlastaan.
Ja niille jotka neuvovat unohtamaan mutta ei antamaan anteeksi; eikö anteeksi antaminen tarkoita juuri sitä unohtamista ja asian ymmärtämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka hän on loukannut
se ei sisällä unohdusta vaan luottamusta
vakava että raskaus olisi saatava päätökseen. Elä murehdi. Vanhemmille voi olla joskus vaikea hyväksyä että omista lapsista tulee aikuisia. :)