Vakituinen mutta tylsähkö työ vai mielenkiintoisempi ja epävarmempi, apua?

Olen kouluttautunut kilpaillulle alalle, jolla on nyt huonosti töitä. Olen aina onnistunut rääpimään itselleni jotain, ja teen nyt projektitöitä tosi kivaan työpaikkaan, jossa on hieman boheemi ilmapiiri, mutta ihanat työkaverit ja tosi mielenkiintoisia töitä. Minua stressaa vain se, että käytännön asiat hoidetaan usein tosi hutiloiden, enkä siedä sitä, että hallinnolliset asiat aina jumittavat ja mitään paperia ei tahdo saada helposti jne.

Nyt olisi tarjolla saman alan vakituinen työ. Toimitusjohtaja olisi minusta kiinnostunut, palkka ok ja käytännön asiat sujuisivat hyvin. Porukkakin vaikuttaa mukavalta. Itse työ olisi paljon kuivempaa ja tylsempää kuin nykyinen. Nykytyö on sellainen, että vakituisetkin työntekijät saavat tosi paljoun joustoja ja liukumia duuniinsa. Uudessa paikassa mahdollisuuksia tähän ei ole.

Meillä on 2-vuotias lapsi. Miehelläni vakityö ja hyvä palkka. Olen tähän asti ollut ihan tyytyväinen pätkätöihin, koska pärjäämme hyvin, ja lasta ei ole pakko pitää pitkiä päiviä tarhassa, en leipäännyt ja koe olevani oravanpyörässä jne. Vielä vuosi sitten ajatus vakityöstä oli minulle itse asiassa vähän kauhistus.

Nyt on iskenyt joku 3-kympin kriisi. Tuntuu, että kaikki kyselevöt koko ajan, eikö mulla ole vakityötä. Koen monenlaista painetta aikuistua ja ottaa vastaan tuo vakituinen, melko hyvin palkattu, mutta sitovampi ja tylsempi työ. Toisaalta se myös pidentäisi lapsen tarhapäiviä ja vähentäisi esim. loma-aikojen joustoja, etätyömahdollisuuksia lapsen sairastaessa jne.

Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Olen ihan sekaisin enkä enää tiedä, mitä haluan ja mitkä ovat motiivini. Mikä on arvokasta. Vakituinen oman alan työ, vapaus, perhe, jaksaminen....olen ihan pyörällä päästäni ja kaipaan apua ja tukea.