Lue keskustelun säännöt.
Ottaa suunnattomasti aivoon pääsykokeiden ryhmhaastattelut
08.01.2015 |
Olen aina pärjännyt ihan hyvin haastatteluissa, joissa ollaan yksin ja opettaja/psykologi kyselee asioita. Siinä mielestäni saa sanottuakin ne omat vahvuudet ja kerrottua itsestään, aiemmista opinnoista, työkokemuksesta jne.
Mutta nykyisin monessa koulussa on nämä typerät ryhmähaastattelut / keskustelut. Siinä kun on monta "päällepäsmäriä" joukossa niin itse ei edes saa suutaan auki vaikka olisi sanottavaa. Ja aina joku toinen ehtii ensin sanomaan juuri sen mitä itse olisi sanonut. Kaiken huipuksi yleensä vielä voidaan antaa joku typerä aihe, esim. keskustelkaapa nyt ryhmässä aiheesta "vanhukset Suomessa". Huooh.
Hyvänä esimerkkinä oli tästä viime keväänä hakemani aikuiskoulutukset. Hain samalle linjalle kahteen eri kaupunkiin. Toisessa oli yksilöhaastattelu, jossa oli 2 opettajaa haastattelemassa. Jäin pisteen päähän koulupaikasta, joka oli tosi hyvin, kun hakijoita oli jotain 200 ja sisälle otettiin vain 20.
Toisessa koulussa sitten oli tämä typerä ryhmähaastattelu ja yllätys yllätys sain siitä hylätyn eli sen haastattelun perusteella minua ei huomioitu tuloksissa ollenkaan vaikka kirjallinen osuus meni hyvin.
Kommentit (10)
Itseasiassa arvijoitsijat huomioivat tasapainoista ryhmätyöskentelyä, esim kuka johtaa puhetta (ei välttämättä äänekkäin vaan se joka antaa muille puheenvuoroja, tuo uusia ehdotuksia, selkeästi hallitsee keskustelua), ketkä näyttävät osaavan asian, pyrkivät puhumaan ja tuomaan uusia näkökulmia, sekä ketkä ovat hermostuneen oloisia. Päällepäsmärit ovat tietenkin eniten esillä ja tietysti saavat siitä etua, mutta parhaiten pärjäävät ne rauhalliset jotka antavat muillekin tilaa ja osaavat keskustella ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden ryhmähaastattelujen tarkoitus on selvittää, kuinka hakijat osaavat toimia ryhmässä. Lähes kaikissa töissä vaaditaan ryhmätyötaitoja.
Eivät ne päällepäsmärit saa välttämättä parhaita pisteitä...eivätkä ujoimmat huonoimpia....
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 16:20"]Itseasiassa arvijoitsijat huomioivat tasapainoista ryhmätyöskentelyä, esim kuka johtaa puhetta (ei välttämättä äänekkäin vaan se joka antaa muille puheenvuoroja, tuo uusia ehdotuksia, selkeästi hallitsee keskustelua), ketkä näyttävät osaavan asian, pyrkivät puhumaan ja tuomaan uusia näkökulmia, sekä ketkä ovat hermostuneen oloisia. Päällepäsmärit ovat tietenkin eniten esillä ja tietysti saavat siitä etua, mutta parhaiten pärjäävät ne rauhalliset jotka antavat muillekin tilaa ja osaavat keskustella ryhmässä.
[/quote]
Jep, huvittavaa lukea näitä nyyhkytyksiä kun "vaan päällepäsmärit pärjää ryhmähaastatteluissa". Hohhoi, itse otin tasapainoisen neuvottelijan roolin ja pääsin sisälle (n.5% pääsi). Ihan normaalit sosiaaliset taidot riittää. Ryhmässä oli yksi todella rasittava hölöttäjä, joka oli käynyt kokeessa jo kaksi kertaa...yllättäen ei kolmannellakaan päässyt...
Minäkään en pidä ryhmähaastatteluista, sillä en osaa erottua todellakaan edukseni sellaisissa..
Mutta tiedän niiden olevan juurikin sitä varten, että huomataan ihmisen ryhmäkäyttäytymistä. Ei siellä mitata desibeleinä, kuka puhuu koviten. Täytyy olla ryhmähenkinen ja osata toimia osana ryhmää. Ääripäät ovat näissä kaikista heikoimmilla.
Hei minä taas pärjäsin hyvin ryhmähaastattelussa. Pointti on ryhmäyttää se oma ryhmä jo ennen haastattelua. Kokoa tuleva ryhmä juttelemaan ennen kuin teidän ryhmän vuoro on mennä haastatteluun. Kysy kaikkien nimet ja paina ne mieleen (pieni ryhmä, hleppo homma). Esittele itsesi, rupattele mukavia. Yritä saada muut rentoutumaan ja kertomaan itsestään. Te olette siinä ryhmä, ette kilpaile toisianne vastaan vaan toimitte ryhmänä toisianne tukien. Jos saat tyypit nauramaan ja kertomaan edes maailman surkeimman vitsintyngän, niin siinä on jo puolet haastattelusta voitettu ennen kuin haastattelu on edes alkanut.
Me toimimme ryhmänä niin, että minä kuljetin sitä ryhmän keskustelua huolehtimalla, että kaikki saivat puheenvuoron, ja välillä tein lyhyen yhteenvedon siitä, mitä oli sanottu. Koska olimme jutelleet jo ennen haastattelua, sitä kontaktipintaa oli jonkin verran. Johdattelin niitä hiljaisempia esimerkiksi kysymällä, että miten Maija, sullahan oli tätä taustaa henkilökohtaisena avustajana, eikö niin, tuleeko sieltä mieleen oman kokemuksen perusteella jotain aiheeseen liittyvää. Jne. Tietenkin sillä lailla kunnioittavasti, ettei ihmiselle tule tunnetta, että häntä holhotaan, vaan että hänellä on tunne että se mitä hän sanoo on muiden mielestä aidosti kiinnostavaa.
Meidän ryhmästämme kaikki pääsivät sisään, saimme kaikki selkeästi keskivertoa korkeammat pisteet. Uskon että tällä oli iso merkitys että saatiin hyvä pöhinä päälle jo ennen haastattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat hakea väärälle alalle, jos koet noin.
En ole taitava ryhmäihminen, olen ujo. Pääsykokeiden ajan, älykäs kun olen, osasin esittää jotain muuta. Aloitin ryhmäkeskustelun jäsentämällä aiheen siten, että siitä oli helppo lähteä keskustelemaan eri näkökulmista. Jäsensin keskustelua myöhemminkin vetämällä yhteen, mitä on puhuttu. Ryhmätilanteessa on tärkeää osoittaa myös kykyä kuuntelemiseen. Omia mielipiteitään luettelomaisesti paukuttavat päällepäsmärit eivät pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se menee työelämässäkin, että palavereissa on aina niitä "päällepäsmäreitä", mutta täytyy silti osata itse ottaa oma puheenvuoronsa ja saada asiansa sanotuksi. Jos ei tähän kykene muutaman hengen ryhmäkeskustelussa, niin miten siihen kykenisi yli 10 hengen palaverissakaan?
Itse olin ryhmäkeskustelussa kun sairaanhoitoon hain englanninkieliselle ryhmälle. Ryhmän päällepäsmäri ei päässyt sisään, kaikkk kolme muuta kyllä. Ne jotka tekivät yhteistyötä. Ja vaikka on ujo, niin kyllä pitää uskaltaa sen verran suuta avata. Onhan kyse koulutuspaikasta. Jos ei lähde omalta mukavuusalueelta koskaan pois, jämähtää paikoilleen. Puhetaitoja voi harjoitella. Olin itsekin aiemmin ujo kiusaamisen vuoksi. Harjoittelun jälkeen otin enemmän kontaktia muihin ihmisiin. Nykyisin olen aika sosiaalinen eikä kukaan usko että olisin ollut ujo. But anyway... niissä ryhmissä yleensä 4-5 opiskelijaa. Voi vähän tutustua ennen varsinaista koetta niin keskustelu on helpompaa. Vähän rohkeutta peliin niin hyvin se menee. Päällepäsmäritkään ei pärjää ellei arvioija ole ihan uuno. T. Tuleva sairaanhoitaja
Olen samaa mieltä kanssasi. Ryhmähaastatteluissa pärjäävät usein ne, jotka ottavat suunvuoron vaikka väkisin. Siten voikin olla, että valinta tehdään osaltaan temperamenttityypin perusteella ja se kohtelee huonosti ujoa ihmistä. Tämä on epäreilua, koska ujous ei ole este tai siitä on jopa hyötyä ammatissa. Oma esimerkki tulee lastentarhanopettajapääsykokeesta (sanahirviö ;) Olen tosiaankin temperamentiltani ujo ja tuollainen ryhmähaastattelutilanne on minulle hankala, koska puheliaimmat vievät huomion tuota pikaa. En itsekään pärjännyt ollenkaan ryhmäkeskustelussa. Harmi, koska tulen todella hyvin toimeen lasten kanssa. Olen empaattinen, vastuuntuntoinen ja leikkisä ja pidän lapsista yli kaiken. Sitten tiedän erään, joka pomppasi logopedian ryhmähaastattelun vuoksi. Hän kertoi, että ennen ryhmäkeskustelua osa ryhmäläisistä sopi keskenään suosivansa toisiaan keskustelussa. Näinhän voi helposti pudottaa osan keskustelijoista pois pelistä.
No tuosta omasta tapauksesta on kauan aikaa. Minulla on muu akateeminen ammatti.
Mutta tosiaan, ryhmäkeskustelujen arvioitsijoiden pitäisi olla todella asiantuntijoita, jotta he osaisivat pisteyttää keskustelijoita muutenkin kuin sen perusteella kuinka monta puheenvuoroa kukin pitää.