Lukisitko 45-v naisen elämänmuutosblogia?

En. Mutta tuskin olen kohderyhmääsikään.

Saattaisin lukea, jos postaukset olisivat lyhyitä, humoristisia ja mukana olisi valokuvia ennen-jälkeen. Ja se elämänmuutos olisi oikeastaan sivuseikka, vaikka sitä voisikin seurata, mutta pääasiana olisi hyvällä kielellä kirjoitettuja kolumnimaisia tai pakinamaisia otteita nelivitosen elämästä.

Enkä yhtään kiinnostuisi sisustuksesta, hiilihydraateista enkä länkytyksestä siitä, kuinka uusi oivallus jättäisi taakse suurimman osan ystävistä, jotka vain eivät tajunneet valaistumista.

Joo, en seuraa yhtäkään blogia.

Voisin lukea. Tykkään itse jos on paljon kuvia (ei mitään maisema kuvia) vaan kropasta just ennen ja jälkeen kuvia, salille lähtö kuvia ja ruoista esim. Jotain henk.kohtaistakin pitäisi olla ja avautua että kiinnostus pysyisi yllä. Ei pelkkää liirumlaarumia salisitä ja ruoka tätä. Jos on pelkkää pintaa ja kiiltokuvaa niin ei  kauaa nappaa sellanenkaan. Negatiivisiäkin jutuja kuuluu olla, voi samaistua ja todeta että muillakaan ei aina suju :)

Ja itse siis olen 23 vuotias nainen, eli en nyt tiedä olenko ihan kohderyhmää ikäni puolesta, ehkä luen mielummin hieman nuorempien elämäntapamuutoksia. Tai en tiedä luenhan mä perhe blogejakin, vaikka mulla ei edes ole lapsia. Välillä kiva lukea eri ikäisten ja elämäntilanteissa olevien arkea, aukee maailma erillailla kun lukee sitä muiden silmin

Olisha se mielenkiintoista, että kykeneekö ton ikäne muutoksii. Muista verrata lähtötilanteesee aina.

Idea olisikin että kirjoittaisin omaan tapaani, ilman nipotusta. Siten että kun tulee se pullapäivä niin tulee, eipä tuo kuuri siihen kaadu. 

Huomasin itse blogeja selatessani että niistä suurin osa on 20 + vuotiaiden blogeja. Kolmekymppisetkin vielä kirjoittaa mutta 40 + ei tahdo enää löytyä. Tai sitten kirjoittajat ovat itse personal trainereita tms... Muutos on varmasti vaikeaa mutta en usko että mahdotonta :-)

ap

Lukisin. Olen itsekin 45. Naurattaa tuo nuoren ajatus siitä, että pystyykö tän ikäiset muutoksiin..

En. Ainoa blogi jota seuraan, ja sitäkin vain satunnaisesti, on Pastanjauhantaa. Se ei kerro kenenkään yksityisrelämästä, vaan ruoasta, sillä siis on kunnollinen aihe. Varsinkaan en lukisi sellaisen kirjoittajan blogia, joka käyttää normaalista sanaa normi.