Yksityistä nautintoa
Miksi tästä vaietaan? Ulostamisen nautinnosta. Minusta se on mahtavaa luomisen iloa. Vapauttavaa. Sieltä hän syntyy, aina yhtä uutena, erilaisena, minusta, minusta...pitkin herkkiä tuntevia limakalvojeni reseptoreita.
Ajatelkaa. Saa upottaa ikuisuuteen, viemärin alitajuntaiseen jylhään unholaan. Kuin kirje tuntemattomalle ystävälle. Siellä hän jatkaa elämää ilman minun vastuuta. Ihanaa. Olen vapaa.
Ja jäljelle jää kutkuttava tyhjän suolen kuiskaava kaiku, joka parhaimillaan vastaa ylävatsalla asti.
Löytyykö sielunystäviä?
Kommentit (5)
Eihän tämä kaunis tarina näin voi päättyä, eihän.
Hän kokee vielä uudestisyntymisen ihmeen päästessään ensin lietelannan muodossa peltoon, siellä siirtää elinvoimansa vahvaan rukiiseen, viimein jauhopussiin kaupan hyllylle. Yhtyy suvussa äidiltä tyttärelle jo viidennessä polvessa eläneeseen taikanjuureen ja jatkaa näin ikuista elämäänsä.
Miksi pitää heti tyrmätä latelemalla Freudia? Psykologista kieltoa?
Ulostaminen yksi peruselintoiminnoista eikä sitä tarvi kieltää. Kyllä siihen kannattaa ottaa luonnollisen asenteen ja puhua siinä missä muistakin aiheista.
Oletteko muuten ajatelleet, että lihavat jotka syö paljon ne ulostaakin enemmän. Minulla ei kyllä olisi aikaa istua yhtään enempään pytyllä.
No entä tämä kuituvillitys. Sehän tulee sulamattoma ulos ja lisää paskan määrää
"Anaalivaihe on Sigmund Freudin mukaan lapsen kehityksessä noin yhden ja kahden vuoden iässä tapahtuva vaihe, jolloin lapsi rupeaa tiedostamaan peräaukon erogeeniset alueet, ja painiskelee peräaukon toiminnan hallitsemiseen liittyvien kysymysten kanssa.
Teorian mukaan vaihe edustaa ristiriitaa id:in superegon ja egon välillä, jolloin lapsi hakee selvyyttä vanhempiensa tahdon, oman tahtonsa ja hallitsemattomien impulssiensa välillä."
Taidat olla vielä lapsen tasolla.