Lue keskustelun säännöt.
Todella paha sosiaalinen ahdistus
08.04.2015 |
Oon 17v lukiolainen. Aina ollut ujo, mut jotenkin se ujous on lisääntynyt ja lisääntynyt vuosien mittaan vaikka ajattelin, että ujous karttuu, kun kasvaa.
Nykyään tilanne on niin paha, että jos ajattelenkin vieraalle ihmiselle puhumista (muuta kuin kiitos ja hei myyjälle, bussikuskille tms.) sydän alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa eikä henki meinaa kulkea. Koulussa en viittaile. Jos opettaja kysyy äkkiseltään jonkun kysymyksen, lukkiudun enkä saa sanaa suusta. Koko keho tärisee ja naama punottaa. Ääni väreilee, stressaan esitelmiä viikkoja etukäteen. Ryhmässä oon aina hiljaa enkä sano mitään. Jos porukkaan tulee joku uusi, en sano mitään. En pysty ees katsomaan silmiin.
Mulla on lääkärikäynti ens viikon maanantaina. Yleislääkäri siis. Aika varattiin 5 viikkoa sitten ja oon siitä päivästä stressannut sitä. Miettinyt mitä lääkäri kysyy, mitä sanon hänelle. Aika on varattu mun ihon kunnon vuoksi, mutta olisko teistä viisasta jutella myös ahdistuksesta?
Oon käynyt psykologilla, melkeen 7v. Puhuin siellä n. 10 kertaa muutamia lauseita enkä suostunut menemään huoneeseen ilman huoltajaa. En tajua, että miksei puhumattomuuteen puututtu, huono psykologi varmaan.
Kommentit (15)
Oletko muuten myös masentunut? Koetko häpeää että ahdistut noista tilanteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 23:49"]:/ Mulla sama homma ollut jo vuosia, nyt olen 23v. En ole tosin vielä kokeillut terapiaa, mutta pakko sinne on uskaltaa pian mennä..
En usko että yleislääkäri voi hirveästi auttaa (kannattaa ehdottomasti kuitenkin puhua tästä), luultavasti uusi psykologi + mahdollisesti lääkitys olisi sulle hyvä? :)
Voimia jokatapauksessa!
[/quote] Kiitos.
Tietty koulun kautta pääsee koulupsykologille aika helposti. Tosiaan, en oo ton vanhan psykan kanssa enää hoitosuhteessa, kun muut asiat saatiin kuulemma kuntoon. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 23:51"]
Oletko muuten myös masentunut? Koetko häpeää että ahdistut noista tilanteista?
[/quote]
Ei oo mitään virallisesti diagnosoitu enkä oo lääkkeitä syönyt, mutta jos opia papereita luen noilta 7v psykologikäynneiltä niin masentuneisuus on mainittu. Eli joo, jonkun asteista masentuneisuutta on.
Häpeän ja paljon. Olo ei tunnu normaalilta eikä se sitä varmaan ole. Eristäydyn kotiin enkä oo innoissani esim. elokuviin tms. lähtemisestä. Ap
Nyt lopetat tuon, että luulet toisten ihmisten olevan vastuussa sinun hyvinvoinnistasi. Sinä, juuri sinä, olet itse vastuussa siitä.
Hae apua, mutta älä ajattele, että saat valmiita vastauksia. Mieti kovasti itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 23:55"]Nyt lopetat tuon, että luulet toisten ihmisten olevan vastuussa sinun hyvinvoinnistasi. Sinä, juuri sinä, olet itse vastuussa siitä.
Hae apua, mutta älä ajattele, että saat valmiita vastauksia. Mieti kovasti itseäsi.
[/quote]
Missä kohtaa ap sanoi että luulee toisten olevan vastuussa..?
Nyt tuli muuten nolo moka.. Nimittäin karttuu sanan käyttö. Enhän mä tarkoittanut, että se lisääntyy vaan lähtee pois! Sanatkin menee sekaisin.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile betasalpaajia. Ite otin reseptin vasta kolmekymppisenä ja kadun ainiaan etten ottanut aiemmin. Nykyään kolmevitosena en enää tarvitse niitä kun on tullut niin paljon onnistumisia tuolla sosiaalisuuden saralla.
Neuvoni: Betasalpaajat niin kuin olis jo! Niin, ja kyseessä ei ole mikään psyykelääke vaan adrenaliinin vaikutukset kehossa estävä pikku pilleri = sinun ei tarvitse pelätä enää ahdistyksen aiheuttamia "mokailuja".
Hei, kuvailemasi kaltaisiin tilanteisiin altistuminen (toistuvasti, mutta sopivin välein) varmasti lievittää oireita. Altistusta tarvitaan pitkään, jotta se alkaa vaikuttaa halutulla tavalla, eli jännitystä lieventävästi. Jännittäminenkin on okei ja se on varsin yleistä ja normaalia. Siitä ei siis kannata huolestua. Et ole missään nimessä yksin asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ja heikin on paljon. Puhumattakaan julkiset kulkuneuvot. Itse en saa sanottua edes noita kohteliaisuuksia ja takeltelen sanoissa jos yritän. Tilanne sit vain pahenee ja sanat ei tule kuin sotkuna. Julkisilla en pysty enään matkustamaan kun tössinyt niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lääkärit on nykyään niin erikoistuneita että tuskin talloo edes kenenkään asiantuntijan tontille. Mutta kerro ihmeessä et luulet iho.oireiden johtuvan peloista niin voihan jotain apua saada tai osaa ohjata eteenpäin. Kannattaa oikein painottaa tätä henkisen osuutta ihoon. Lääkärit ei tunnu kuulevan puoliakaan tai eivät ota todesta.
Jos saisit valita yleisösi, millaisia ihmisiä siellä olisi että voisit rentoutua ja olla oma itsesi? Vaikea varmaan löytää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita lääkärille kirjeeseen asiasi jotta saat varmasti kaiken sanottua!
:/ Mulla sama homma ollut jo vuosia, nyt olen 23v. En ole tosin vielä kokeillut terapiaa, mutta pakko sinne on uskaltaa pian mennä..
En usko että yleislääkäri voi hirveästi auttaa (kannattaa ehdottomasti kuitenkin puhua tästä), luultavasti uusi psykologi + mahdollisesti lääkitys olisi sulle hyvä? :)
Voimia jokatapauksessa!