Lue keskustelun säännöt.
Miten parantaa välit kummilapseen?
08.04.2015 |
Kummilapseni täyttää 7 vuotta ja minusta tuntuu, että olen hänen kanssaan etäinen. Näen kyllä kummilastani vähintään parista kolmeen kertaan kuukaudessa, mutta tuntuu, että etäisyys on henkisellä tasolla. En jotenkin vain osaa olla lasten kanssa, ja olen itse luonteeltani vähän sellainen möllöttäjä ja ikään kuin sivusta seuraaja, joka odottaa, että toinen osapuoli ottaisi ohjat käteen. Luonnollisestikin minun tulisi aikuisena olla se, joka ottaa ohjat käteen, mutta en vain osaa. Olen yrittänyt saada kummilapseni kokemaan itsensä tärkeäksi juttelemalla, kyselemällä ja pelaamalla silloin tällöin pelejä, mutta en osaa heittäytyä esimerkiksi johonkin leikkiin, niin kuin jotkut toiset aikuiset.
Tälle kummilapselleni syntyi joulukuussa pikkusisarus, ja tunnen jotenkin huonoa omatuntoa siitä, että vieraillessani heillä kiinnitän niin paljon huomiota tähän uusimpaan tulokkaaseen. Samanlainen möllöttäjä olen kyllä siis vauvankin seurassa, mutta jotenkin nyt se vähäkin, mitä olen ennen tehnyt kummilapseni kanssa, on jäänyt vähän taka-alalle.
Haluaisin, että minun ja kummilapseni suhde olisi edes sillä tasolla, ettei kummilapseni sitten parikymppisenä ajattele, että minä olen se outo täti joka tuli aina hengailemaan heille kotiin, muttei koskaan tehnyt mitään "erityistä" hänen kanssaan. Syksyllä olimme museossa kummilapsen perheen kanssa, ja minulle jäi tunne, että kummilapseni oli koko ajan varauksellinen, ja että heillä olisi ehkä ollut hauskempaa tai rennompi olo ilman minua, vaikka yritin huomioida häntä parhaani mukaan.
Onko jollain ihan konkreettisia vinkkejä tähän pulmaan? Ovatko tuon ikäiset lapset yleensäkin varauksellisia vai onko vika minussa?
Kommentit (6)
Minulla aivan sama ongelma. En osaa olla lapsien kanssa. Helpompi lässyttää eläimille kuin puhua lapsille. Poden huonoa omatuntoa mutta kun en osaa. Ja kai ne lapset vaistoo sen. Ja muutenkin oon niin saamaton kaikissa tapaamisissa. On niin paljon tekemistä ja kaikki vapaa-aika menee kotona röhnöttämiseen kun ei jaksa olla sosiaalinen kenenkään kanssa. Ehkä kesällä saisi sitten otettua itseään niskasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 23:50"]
Minulla aivan sama ongelma. En osaa olla lapsien kanssa. Helpompi lässyttää eläimille kuin puhua lapsille. Poden huonoa omatuntoa mutta kun en osaa. Ja kai ne lapset vaistoo sen. Ja muutenkin oon niin saamaton kaikissa tapaamisissa. On niin paljon tekemistä ja kaikki vapaa-aika menee kotona röhnöttämiseen kun ei jaksa olla sosiaalinen kenenkään kanssa. Ehkä kesällä saisi sitten otettua itseään niskasta...
[/quote]
Ei minulla muuten ole sosiaalisen elämän kanssa ongelmia, ja mielelläni ihmisiä, myös kummilastani, tapaankin. Ongelma on vain siinä, että minä en osaa heittäytyä, ja toisaalta kummilapseni ei myöskään ole äärimmäisen ekstrovertti, joka kaveeraisi joka vastaantulijan kanssa, ja täma yhtälö tuntuu minusta itsestäni haasteelliselta.
Höpö höpö... Hyvä kummi olet kun noin paljon vietät aikaa kummilapsen kanssa!
Se ettet tunne läheisyyttä johtuu kyllä lapsen luonteesta ja iästä. Älä stressaa turhia :)
Pyydä häntä leffaan, sirkukseen, lätkämatsiin tms., josta hän tykkää. Menette sinne siis kaksin, eikä muuta perhettä mukaan. Siellä sitten juttelette yhdessä. Tai pyydä kotiisi leipomaan, leffailtaan tms. jossa voitte tehdä kaksin jotain kivaa. Ei sen tarvitse siis maksaa paljon, mutta jotain yhteistä juttua ilman vanhempia. Vaikutat kyllä hyvältä kummilta, kun olet noin paljon tekemisissä lapsen kanssa.
Mun vanhempi kummilapsi asuu kaukana, siksi suhde jäi etäiseksi. Lapsi oli vielä tosi arka, eikä uskaltanut isompanakaan tehdä ilman vanhempia mitään. Toinen kummilapsi asuu lähellä, mutta hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut kotiolojensa takia, eli hänenkään kanssa ei ole lämmintä suhdetta. Mua harmittaa nämä, koska olen lapsirakas ihminen ja haluaisin olla enemmän tekemisissä.
Kyllä se kyläilykin riittää, kunhan vain muistat myös jutella sille kummilapselle.
Ite tykkäsin mennä kummilapsen kanssa leikkimään, joskus heillä kyläillessä saatoin (nyt jo se verran iso ettei leiki, vaan on jo isojen lasten juttuja) olla vierailusta enemmän lapsen huoneessa tämän kanssa, kuin muun perheen seurassa. Ja ei sen leikkimisen tarvi olla niin konkreettista, istuu vaan lattialla/seurassa ja osallistuu parhaan taitonsa mukaan sitten vaikka kyselemällä tai ihan vaan kuuntelemalla.
Lapsi on vain ujo. Sinä olet täydellinen kummi, kun olet noin paljon lapsen elämässä. Pari kertaa kuussa on oikeesti tosi paljon.