Miten sanoa miehelle että jutut on tylsiä?
Miesystäväni on muuten ihana ja mahtava, mutta hänen tapansa kertoa juttuja on hermojaraastava. Siis vaikka itse juttu olisi hauska, hän jää kiinni pohjustukseen, jää miettimään että oliko jostain tapahtumasta nyt viikko vai puolitoista ja kertoo niin paljon yksityiskohtia joilla ei ole mitään väliä että koko jutusta menee maku. Lisäksi kertoo todella mielenkiinnottomia juttuja, voi tarinoida esimerkiksi unistaan kymmeniä minuutteja. En haluaisi loukata sanomalla että nyt ei kyllä kiinnosta. Miten voisin rakentavasti jutella tästä ilman että hän loukkaantuu? Hermo menee tarinointiin enkä kehtaa suoraan sanoa että nyt venyy liian pitkäksi tarina eilisistä aamutoimista tai viimeöisestä unesta. Muuten mies on ihana. Apuja?!
Kommentit (23)
Anna hölistä ja ole kuuntelevinasi
Kiinnostuuko hän sinun asioistasi yhtään, vai rakastaako vain omaa ääntään? Hyh hyh, varoituskellot soivat. Itsekeskeinen ihminen tai sairastuu myöhemmin muistisairauksiin.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:47"]
Sano suoraan
[/quote]
Hmm... Tykkäisitkö itse, jos selittäisit omalla itsellesi ominaisella tavalla jotain asiaa, että joku hoputtaisi tai toteaisi ettei kiinnosta? Minä en ainakaan. Paljon kivampi että kuuntelee vaan, vaikkei aina kaikki niin täysillä kiinnostakaan.
...mukavaa iltasatu ainesta, hänen vieren on helppo nukahtaa...
Voi ei, minulla on tuollainen työkaveri, joka aina illan istujaisissa tulee samaan pöytään jaarittelemaan. Viimeistään tunnin kuluttua tulee sellainen olo, että on pakko päästä muualle. Muuten mies on mukava ja ihan fiksu, mutta se jaarittelu! Olen miettinyt, että minkäköhänlainen nainen miehellä on ja puhuvatko he mitään toisilleen? Itse en voisi kuvitellakaan tapailevani hänen kaltaista, kun koko ajan tekee mieli huutaa väliin, että 'kerro nyt jo se juttu loppuun' ;) Enkä muuten ole ainoa, joka on tätä mieltä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:47"]
Sano suoraan
[/quote]
Hmm... Tykkäisitkö itse, jos selittäisit omalla itsellesi ominaisella tavalla jotain asiaa, että joku hoputtaisi tai toteaisi ettei kiinnosta? Minä en ainakaan. Paljon kivampi että kuuntelee vaan, vaikkei aina kaikki niin täysillä kiinnostakaan.
[/quote]
Minkälainen on parisuhde, josssa joutuu kuuntelemaan toisen jaarittelua päivästä toiseen ja vuodesta toiseen? Varmaan tooosi hyvä ihan kummallekin osapuolelle. Vai tuollaisiako teidän suhteet on?
sanot sille juuri noin kuin aloitukseen kirjoitit...
Minä en ainakaan moisesta loukkaantuisi.
Mulla oli tuollainen kaveri...ja ei... sitä ei vaan pidemmän päälle kestä! Ihmettelen, kun selität, että mies muuten mukava. Miten? Eli ok näköinen, kunhan pitäisi turpansa kiinni?
Munkin mies vastaa kysymyksiini joskus todella pitkän kaavan mukaan. Multa on loppunut mielenkiinto jo ajat sitten kun mies vielä pohtii asiaa monelta eri kantilta ja luennoi. Mä yleensä totean siihen että kulta kiitos, mä sain jo vastauksen :) Syliin meneminen tai suukko keskeyttää kivasti. Pidän tunnelman rehellisenä mutta rakastavana.
Mielummin sanot suoraan kuin kihiset itseksesi
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:10"]
Olisikohan kumminkin vaan parempi antaa miehen jutella. Jos ei kiinnosta, ajattele samalla muita asioita ja vastaile jotain peruskohteliasta "joo, ahaa" siinä välillä. Oma miehenikin välillä jaarittelee pitkiä aikoja työstään, josta en tajua mitään joten jutut on mulle täyttä hepreaa, mutta tiedän että hänelle on tärkeää saada niistä puhua, joten olen kuuntelevinani, vastailen ja mietin muita asioista. Ja kaikki on tyytyväisiä.
[/quote]
Ohiksena kommentoin, että menin kyllä itseeni tästä viestistä. Nimittäin mun mies on samanlainen. Rakastaa työtään jota tekee myös harrastuksekseen. Hän puhuu siitä mielellään minulle ja minä en taas ymmärrä yhtään mitään. Mulla on adhd joten saan anteeksi jos en jaksa kuunnella, mutta kyllä mä oikeasti haluaisin, miehen itsensä vuoksi.
Tänään kun se tulee töistä mä yllytän sitä puhumaan töistään ja puren kieltä että keskityn. Esitän lisäkysymyksiä ja kuuntelen!
En usko että sanominen auttaa. Pahenee tuo vaiva muuten vanhetessa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:39"]Mulla oli tuollainen kaveri...ja ei... sitä ei vaan pidemmän päälle kestä! Ihmettelen, kun selität, että mies muuten mukava. Miten? Eli ok näköinen, kunhan pitäisi turpansa kiinni?
[/quote] Siis jos ei intoutui luennoimaan niin ok, perus juttelu sujuu mutta päivän kauhunhetki on kysyä miten töissä meni. Ap
Työnnä sormet korvaan ja rupea laulamaan ISOON ääneen jotain vanhoja iskelmiä heti kun mies avaa suun
MEIT OLI RAITILLA POIKIA VIIS, OLI TYTTÖJÄKIN MUT EI VÄLITETTY NIIST...
Uskoisin, että viimeistään kolmannan slaagerin kohdalla voi tyhmäkin mies ymmärtää, että jotain tarttis tehdä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 14:47"]
Sano suoraan
[/quote]
Hmm... Tykkäisitkö itse, jos selittäisit omalla itsellesi ominaisella tavalla jotain asiaa, että joku hoputtaisi tai toteaisi ettei kiinnosta? Minä en ainakaan. Paljon kivampi että kuuntelee vaan, vaikkei aina kaikki niin täysillä kiinnostakaan.
[/quote]
Tykkäisinkö? En. Arvostaisinko? Kyllä! Asian voi esittää myös monella tavalla...
Mitä se sanominen auttaa? Todennäköisesti mies sitten jättää juttunsa kertomatta. Tuskin se erityisesti osaa kertoa sinun mielestäsi parempia juttuja/tiivistää niitä kiinnostavasti. Sinä nyt näet hänen mielenmaisemaansa =se on tylsä ja pitkäveteinen. Haluatko hänenlaisensa tosiaan?
Minulle on pari kertaa sanottu että jututkin on niin tylsiä ja huonoja. Arvatkaapa olenko ikuisesti katkera edesmenneelle äidilleni joka halusi näin loukata? Tai ilkeälle ex-miesystävälle, joka saattoi päissään haukkua että "puhunkin vain facebookista", olin jutellut hänelle eräästä ystävästäni, mutta hän pani merkille vain fb:n asiaan liittyen :)
Itselläni tuppaa menemään hermot lasten isän tarinointiin, se myös kertoo juttunsa kuin jossain kirjassa, kierrellen ja kaarrellen ennen kuin pääsee asiaan. En mä oikeasti näe syytä huomautella asiasta, paitsi joskus vetoan kiireeseen ja lopetan jutun lyhyeen.
Aloittaja sopisi varmasti hyvin yhteen mieheni kanssa, joka usein tuskailee kun alan kertoa juttua niin, että sisällytän siihen kaikki oleelliset sivujuonteet sekä asiat, jotka pitkälti saattaisivat vaikuttaa joissain olosuhteissa sekä näkökulmat, jotka ovat jonkin toisen mahdolliset, mitkä olen voinut päätellä siitä ja siitä aiemmasta historiasta jne. ;)
Sano näin: "Sun jutut on muuten tosi tylsiä."
Olisikohan kumminkin vaan parempi antaa miehen jutella. Jos ei kiinnosta, ajattele samalla muita asioita ja vastaile jotain peruskohteliasta "joo, ahaa" siinä välillä. Oma miehenikin välillä jaarittelee pitkiä aikoja työstään, josta en tajua mitään joten jutut on mulle täyttä hepreaa, mutta tiedän että hänelle on tärkeää saada niistä puhua, joten olen kuuntelevinani, vastailen ja mietin muita asioista. Ja kaikki on tyytyväisiä.