Tunteiden käsittelyn vaikeus

Mieheni on ilmeisesti väkivaltainen ja rikkoo mm. tavaroita osittain siksi, kun ei kykene käsittelemään tunteitaan. Hän on esimerkiksi oikeasti vakavissa ja surullisissa tilanteissa hyvinkin tyyni, mutta saattaa saada silmänsä kyyneliin katsoessaan jotain koskettavaa elokuvaa. Suhteemme alkuaikoina hän alkoi nauraa kostunein silmin katsoessaan jotain koskettavaa kohtausta ja ihmettelin, että miksi hän nauraa, kunnes tajusinkin, että "mies, joka ei koskaan itke" itse asiassa itkikin kyseisellä hetkellä. 

Miehen lapsuudenperheessä on tunteet olleet hyvin kiellettyjä. Sekä hänen isänsä että hänen äitinsä suhtautuvat hyvin nyreästi jopa pikkulapsen itkuun tai suruun ja eivät osaa _lainkaan_ lohduttaa itkevää pikkulasta, vaikka muuten suhtautuisivatkin samaan lapseen suopeasti ja hellästikin. Jotenkin hassua nähdä vierestä, kuinka he täysin ignoroivat itkevän pikkulapsen tai sanovat jopa jotain hieman loukkaavaa lapselle sen sijaan, että ottaisivat syliin ja lohduttaisivat. Appivanhempani ovat muutenkin jotenkin todella pidättyväisiä ja kivikasvoisia, joten veikkaan, että mieheni käytös on lapsuudenkodin kasvatuksen tulos melko puhtaastikin.

Miten mieheni voisi oppia ilmaisemaan tunteita? Suhteessamme on muitakin ongelmia ja olen melko lähellä eroa, mutta haluaisin vielä koettaa, jos saisin jonkun lukon miehessä auki tunteiden ilmaisun osalta. Seurusteluaikanamme mies on hieman avautunut lisää vuosi vuodelta tunteiden ilmaisun osalta, mutta vietettyään aikaa lapsuudenkodissaan, hän muuttuu aggressiivisemmaksi ja jotenkin "taantuu" aikuisesta miehestä vastuuttomaksi, vaativaksi, vihaiseksi ja pikkupoikamaiseksi ärsyttävällä tavalla. Olen itse ollut aina kannustava miehen "hyviä" negatiivisen tunteen ilmaisemisia kohtaan, mutta olisiko joku joka vielä auttaisi. Siitä väkivaltaisesta räjähtelystä pitäisi päästä eroon asap. Mikä voisi auttaa?