Lue keskustelun säännöt.
Riippuvuus purkasta!
14.01.2015 |
Hei,
onko kenelläkään muulla syntynyt purkkariippuvuutta? Olen laihduttanut jo puoli vuotta ja syönyt makeannälkään xylitolipurkkaa. Paino on pudonnut hyvin mutta jatkuva purkan mässyttäminen alkaa jo ärsyttää itseäkin. Maha on koko ajan kuralla kun purkkaa kuluu jo älyttömiä määriä. Siitä on tullut paha tapa - koko ajan mässytän. Ihan selvästi koitan korvata herkkujen ja turhan syömisen tällä purkalla, mutta nyt alkaa jo leukaperät olla jatkuvasti kipeänä.
Miten ihmeessä pääsen purkkariippuvuudesta eroon? Toinen vastaava pahe on kahvi - sitä tulee juotua ihan hirveästi kun sekin on sellainen lähes kaloriton pahe...
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama juttu! Kiva kuulla, etten ole ainoa. Minäkin jyystän purkaa mielitekoihin ja siitä on tullut tapa. Miehelleni olen sanonut, että purkka on minulle sama kuin tupakka joillekin. Olen ketjujauhaja.
Joskus olen niin tympääntynyt jauhamiseen ja koko purkkaan, että joudun sylkemään purkan pois heti tuoreeltaan. Ja ne oireet. Ripuli, kasvoje ja pään alueen luusto ja lihaksisto ovat ihan tiltissä. Niitä on vaikea saada rennoiksi. Ja ilmeisesti jauhan purkkaa myös yöllä unissani, olen alkanut narskuttaa. Hyvästä tavasta on siis tulossa monen pahan alku. Yksi hammaskin lohkesi kunnolla, liekö yhteyttä jauhamiseen.
Ja mikä neuvoksi. Paras kun ei ostaisi koko purkkaa mutta kun lapset sitä haluavat ja heillehän siitä on pelkkää hyötyä, kun osaavat käyttää sitä oikeaoppisesti. Hetki ruokailun jälkeen ja sitten purkka roskiin. Mutta minä otan uuden ja aina uuden. Karkkia en syö ollenkaan mutta viime aikoina on käynyt mielessä, että olisikohan se parempi vaihtoehto kuitenkin. Söisi karkkia ja pesisi sitten hampaat ja siinä se. Minä olen normaalipainoinen.
Minä jauhoin purkkaa melkein päivittäin parin vuoden ajan, sen jälkeen kun lopetin tupakoinnin. Aluksi kokeilin nikotiinipurkkaa, mutta sitten totesin, että ihan tavallinenkin purkka ajaa melkein saman asian. Muistaakseni en kuitenkaan lopettanut purkan käyttöä ihan kertalaakista, vaan se jäi vähitellen pois. Mitä pitempi aika tupakoinnin lopettamisesta kului, sitä vähemmän oli tietysti enää tarvetta sen korvikkeelle, ja muutenkin se jauhaminen alkoi kyllästyttää. Ajattelin myös, että on hölmöä olla yli kolmekymppinen mies aina purkka suussa. :)
Silloin kun juttu alkaa aidosti kyllästyttää ja tuntua tylsältä, on lopettaminen ihan omien kokemuksieni perusteella helpointa - ei siinä kauheasti tunne menettävänsä jotain. Toki nykyäänkin joskus purkkaan tartun, se on kuitenkin hyvä vastalääke hermostuneisuudelle ym.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:58"]
Ripuli, kasvoje ja pään alueen luusto ja lihaksisto ovat ihan tiltissä.
[/quote]
:D Hauskasti sanottu. Ei se luusto kuitenkaan ole tiltissä, se on lihastyötä kaikki tyynni.
Mulla sama ongelma. Yritän lopettaa mut se on vaikeeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolen vuoden päästä vasta kävi leukalihaksiin?
Minä olen syönyt 10 vuotta nikotiinipurkkaa - välissä vuoden tauko, kunnes ruoka alkoi maistua liikaa.
Ensimmäisten päivien aikana lwut kipeytyivät, ei enää sen jälkeen.
Purkkaa menee 12 päivässä, rahaa 40-50€ kk:ssa nikkepurkkaan.
Joskus hampaanpaikat vihlovat, mutta mahaan tämä ei vaikuta. Paitsi ruoansulatus nopeutuu ja sokerinsyöminen on vähäisempää.
En kyllä haluaisi olla loppuikääni nikotiinoriippuvainen, vaikka ei tästä tietrnkään savua, häkää tai hiilimonoksidia sentään saa,
kuten tupakasta saisi.
Minullakin on purkka riippuvuus mässytän koko ajan purkkaa. Kavereita ärsyttää mutta minua ei. Tänään sain juuri minuutti sitten jäätävän raivokohtauksen kun ei ollut purkkaa mutta sitten löysin kitara laukustani kokonaisen pussin purkkaa ja nyt taas mässytetään purkkaa. Parempi mieli! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele olemaan niin, ettei suussa ole mitään. Keksi elämään muuta sisältöä.
Et tule onnistumaan painon ylläpidossa, jos edelleen pidät elämässäsi noin tärkeässä asemassa sitä, että pistät suuhusi jatkuvasti jotakin. Nyt olet kyllä onnistunut laihdutuksessa, mutta siirtänyt lihomisesi ja ylipainosi juurisyytä jonnekin muualle. Ruoka ja syöminen saa olla nautinto. Mutta ensijaisesti sen pitäisi olla polttoainetta ja vasta toissijaisesti jotakin muuta. Tai oikeastaan suurimman osan ajasta. Puhdas nautintosyöminenkin on joskus enemmän kuin paikallaan.
Annatko itsellesi lupaa voida hyvin? Väkisinkin tuli mieleen tällainen kysymys, kun näytät jääneen kiinni tapaan, joka saa sinut voimaan huonosti. Jostakin syystä se ylipainokin on aikanaan kertynyt.
Voisiko yksi keino olla tauon pitäminen laihdutuksessa, ja itsensä saaminen tasapainoisempaan tilaan? Jatkaisit sitten, kun olet saanut pureuduttua paremmin näihin kahteen paheeseen. Elämäntapojen muutos kestää omn aikansa. Vaikka laihdutusprosessi olisi paussilla hetken, tekisit silti valintoja terveytesi eteen.
Sokeri koukuttaa, myös keinotekoinen.