Vanhempi ihminen ja yksinäisyys

Säälittää noin 70-vuotias tuttavani, naisihminen. Hän on todella yksinäinen ja se selvästi masentaa häntä. Valitettavasti vain hänen oma käytöksensä on sellaista, että se johtaa yksinäisyyteen. En oikein tiedä, miten tästä voisin hänelle sanoa, vai voinko edes?

Ennen joulua kävin hänen luonaan viemässä joulutervehdyksen. Olin rakentanut itse herkkukorin, johon olin kerännyt erilaisia juttuja, joista tiesin hänen pitävän: hyvää pienpaahtimon kahvia, kuivattuja pehmeitä luumuja, pähkinäsekoitusta, suklaata jne, ja lisäksi lämpimät villaiset sisätossut. Hän kiitti korista, katseli sitä hetken ja alkoi tovin päästä valittamaan, ettei kukaan ole tuonut hänelle joulukukkaa. Jäin siis siihen käsitykseen, että joulukukka olisi ollut toivotumpi ja parempi lahja. Samalla käynnillä hän antoi minulle erästä itse tekemäänsä jouluherkkua, mutta sekin tuli valituksen säestyksellä: jos olisin tiennyt, että tuletkin tänään, en olisi eilen kiirehtinut kotiin tätä tekemään, vaan olisin kierrellyt rauhassa kaupoilla, kun siellä oli niin mukavaa.

WTF? En kommentoinut mitenkään rouvan valituksia tälläkään kertaa, mutta kyllä ne jäivät harmittamaan. Välillä hän soittaa ja valittaa, miksen ole pitänyt yhteyttä, mutta jos pidän, kaikki tilanteet ovat edellämainitun kaltaisia ja kaikkeen liittyy jonkinlaista syyllistämistä. Miten sanoisitte tällaisesta? Kyseinen henkilö on kuitenkin periaatteessa ihan mukava, ja mielelläni olisin hänen ystävänsä. Hän kun on onnistunut katkaisemaan välit esim. sisaruksiinsa ja on tosiaan yksinäinen.