Onko parisuhteessa eläminen pelkkää kompromissia?

On se pitkälti. En oo toisaalta edes kyseenalaistanut mitenkää.. Kaikki ruoasta, tv-ohjelmien kattomisesta leffan valitsemiseen. Pieniä juttuja meillä. Polut noin muuten aika samanlaiset miehen kanssa, niin ei oo tarttenu isompia kompromisseja tehdä.

Jos elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaiset, että koko ajan joka asiasta on aina väännettävä, niin en tiedä onko se hyvä pohja parisuhteelle. Meillä ei yleensä ole jouduttu tekemään kompromisseja, koska haluamme molemmat samoja asioita. Arkiset asiat, kuten mitä syödään ja milloin, kuka juhlii ja milloin, kuka siivoaa yms. ovat aina hoituneet ilman mitään mielipahaa. Ainoastaan asuinpaikan valinnassa jouduimme miettimään, mikä olisi paras vaihtoehto kummankin työn kannalta. Päädyimme hyvään ratkaisuun, ilman riitaa. Oikeastaan ainoa asia josta meillä joskus riidellään on se, kun minua korpeaa toisinaan se että mies on vähän aloitekyvytön sängyssä. Ei muusta. :) tämä vuodatus siksi, että olen ollut myös sellaisessa suhteessa jossa mikään ei toimi ilman kompromisseja - toinen haluaa katsoa leffaa ja toinen mennä salille, toinen syödä kebabia ja toinen terveysruokaa, toinen käydä museossa ja toinen maata rannalla, toinen laulaa ja toinen lukea rauhassa, toinen haluaa koiran ja toinen kissan...pidemmän päälle todella kuluttavaa.

6 vastausta ja 66 kertaa luettu - selkeä merkki? :D

Mutta niin. Parisuhteen ei kuulu olla pelkkää kompromissia tai toisen mielialojen, halujen ja toiveiden mukaan elämistä. Parisuhteen kuuluisi olla oman itsensä täydentämistä, mutta samaan aikaan periksi antamista, että sama toteutuisi suhteen toiselle osapuolelle.

Tähän perustuvat ne erot, jotka perustellaan "halusimme elämältä eri asioita" tai "meillä ei ollut mitään yhteistä". Hyvin vaikeaa ellei mahdotonta olla ja elää yhdessä, jos toinen haluaa lähteä rock-bändikiertueelle amerikkaan kun itse haluaisi ostaa talon, auton ja tehdä lapsia. Näihin juttuihin ei aina pelkkä rakkaus riitä. Mitä itse olen oppinut, niin omista haluistaan näissä suuremmissa asioissa ei kannarta luopua, koska se vituttaa jälkeen päin.

Jos alituisesti tuntuu, että omat teot ovat pelkkää kompromissia, kannattaa viheltää väliaika ja pohtia missä sitä seisoo ja kenen saappaita kuljettaa - omia vai pelkästään sen toisen?

Olen samaa mieltä siitä, että pelkkä rakkaus ei riitä. Jos olo on nujerrettu ja onneton, ei suhteella ole silloin paljoa toivoa. Tunnen tosin läheisesti myös erään henkilön, jonka parisuhteet eivät kestä, koska on aina mentävä täysin hänen säännöillään. Suhteet ovat aina päättyneet siihen, että kumppani "rajoittaa häntä" eli ilmaisee oman mielipiteensä tai tarpeensa mistä tahansa asiasta. Minä olen erojen aikaan ihmetellyt vain, että miten se kumppani kesti kyykytystä niinkin kauan

Toki suhteessa on kompromisseja tehtävä, mutta jos tuntuu että haluaa puolison kanssa aina vain eri asioita, niin silloin ei kaikki välttämättä ole kunnossa. Myös jos kompromisseja pitää tehdä perustavanlaatuisista asioista, kuten vaikka lapsien hankkiminen, niin silloin ainakin itse viheltäisin pelin poikki. Lapsiesimerkkiä käyttääkseni, itse ainakin haluan lapsia, ja haluan niitä miehen kanssa joka myös haluaa lapsia. En olisi valmis jättämään lapsientekoa, mutta en myöskään haluaisi lapsia miehen kanssa joka vain pitkin hampain myöntyy siihen.

Eksäni kanssa lähdettiin lopulta eri teille, kun huomattiin että haluamme elää elämämme täysin eri tavoin.

Sitten taas jotain "kumman homma on imuroida" -kompromisseja joutuu tekemään varmaan jokaisessa parisuhteessa, niitä nyt ei niin vakavasti kannata analysoida mielestäni...

Voi saakeli,tää oli ku mun "kynästä"..En tiiä tosiaan miten päin olis...Sitä aina tiukan paikan tullen lohduttaa itteensä sillä et mitä hyviä puolia kumppanissa on...Jotenki mä ny kumminki näkisin ettei se vaihtamalla parane...Tietty riippuu ongelmien suuruudesta.

Juuri äsken keskusteltiin mieheni kanssa siitä, että muutammeko ulkomaille minun työni perässä vai jäämmekö suomeen hänen tönsä vuoksi. Jos jäämme suomeen, millaisen asunnon ostamme jne jne.

Jotenkin mä en edes tajunnut ahdistua tästä. Viiden vuoden suhteen aikana ja loppuelämäksi sitoutuneena kaikki on tietenkin kompromissia mutta ei se tunnu ihan tuolta mitä sulla ap.

Joskus täällä oli ketju puolisoiden dieeteistä ja ruokavalioista. Olin aivan hämmästyksissäni siitä vastustusryöpystä minkä sain, kun olin sitä mieltä että totta kai puoliso tukee ja osallistuu (kohtuuden rajoissa).

Joten kai mä sit sanon että joo, on se.

Sitä saa mitä antaa jos antaa niin rakkaudella oikeesti. Miettikää mitä haluatte oikeesti elämältä. oikeesti. Kompromiseja kanattaa tehdä ja pitääkin tehdä. rakkaus ensin sitten vasta tahto.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 01:59"]

Sitä saa mitä antaa jos antaa niin rakkaudella oikeesti. Miettikää mitä haluatte oikeesti elämältä. oikeesti. Kompromiseja kanattaa tehdä ja pitääkin tehdä. rakkaus ensin sitten vasta tahto.

[/quote]

Juuri näin. Täreintä on rakkaus. Kaikki muu on toissijaista.