Kaveri kuittaili - miten oppia sanomaan vastaan?
Ongelmani on etten osaa sanoa vastaan jos joku kuittailee. Ärsyynnyn vaan mielessäni ja mietin että jos toinen on tarpeeksi älykäs, hänen pitäisi kyllä tajuta että sanoi pahasti/asiat eivät ole näin yms. Mutta eipä ne taida koskaan tajuta. Yleensä kaverini eivät ole niitä kuittailijoita vaan tuntemattomammat, esim. työkaverit, jolloin varsinkin koen vaikeaksi töksäyttää jotain tylysti takaisin. Mutta varmaan pitäisi koska muuten pidetään tossukkana? Olen huomannut että jos ei sano vastaan, kommentit menee vaan törkeämmäksi koko ajan, ja kuittailija alkaa pitää minua yksinkertaisena. Nyt alkaa itselle riittää.
Sitten nämä tilanteet joissa ihan joku kaveri kuittailee, näitä nyt ei onneksi tapahdu usein mutta häiritsee kun heillekään en osaa sanoa vastaan. Esim. kerran tapasin ystävääni toisella paikkakunnalla jolle oli aika pitkä junamatka joka tietysti maksoikin menopaluineen ihan mukavasti. Menimme tapaamisen aikaan syömään ravintolaan. Olin varannut tietyn summan tähän tapaamiseen menoineen ihan hyvillä mielin pienestä budjetistani koska ajattelin että kaverin näkeminen on todellakin sen arvoista. Mutta kun kerroin tästä huonosta rahatilanteestani mennessämme kauppaan, jolloin kerroin että ostan vaan nyt jotain halpisruokaa rahatilanteeni takia, kaverini vaan töksäytti muikeasti "on sulla sitten kuitenkin varaa mennä ravintolaan". Olin vaan hiljaa ja mumisin jotain "no, joo?". Mitä tuollaiseenkin olisi voinut sanoa? Eikö kaveri tajua että jo junaliput maksoi aika paljon, ja että häntä varten laitoin rahoistani ison osan sivuun, ihan hyvillä mielin jopa ennen tuota kommenttia? Priorisoin rahankäytön niin että se on hyvä tapa viettää iltaa ja kerran kun ravintolassa käy, niin syödään sitten kunnolla. Miten te hoidatte tuollaiset väärinkäsitystilanteet? Miten ei voi kaveri ymmärtää tällaista? Johonkin on varaa, ja johonkin ei.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:53"]
En minä olisi tulkinnut tuota kuvattua kaverin sanomista minkään lajin kuittailuksi. Ja olisin joka tapauksessa vastannut siihen kuten olisin ajatellut, että vaikka "Joo, välillä täytyy nauttiakin, sitten voi taas vastapainoksi köyhäillä arkena".
Minä tosin tuskin olisin ollenkaan rahanpuutteitani sille kaverille tilittänyt. Sitiä tulee vain sellainen paska olo toiselle, että tavallaan syytetään että tänne tulokin kuluttaa toisen pieniä rahoja ja siitä se nyt valittaa.
[/quote]
No joo :/ Itseasiassa otin tuon puheeksi vain koska kaverini oli aikaisemmin kertonut kuinka hänellä on tiukkaa nyt, ja yritin auttaa häntä kertomalla mistä kaupasta ostamalla olen itse säästänyt. Se vaan tuli sanottua jotenkin väärin, jonka kaveri varmaan otti tuollaisena syyllistämisenä. Täytyy varmaan tästä lähtien olla ihan hiljaa raha-asioista itsekin.
Miten olette muuten ratkaisseet sitten sen, että jos tehdään kavereiden kanssa ruokaa kotona ja maksetaan kaikki puoliksi, jos kaverit haluaisi käyttää tosi kalliita aineksia ja itsellä on vähän heikko rahatilanne? Olen itse sellainen että ostan aina halvinta, en mitään eineksiä mutta halpaa perusruokaa. En siis mitään vegaania tai luomua koskaan. Miten voi kaverille ystävällisesti sanoa että en oikein noita viitsisi ostaa, vai kannattaako sanoa ollenkaan? Itse satun vaan priorisoimaan rahat niin että vaikka kerran kuussa syön ravintolassa hyvin, ja loppukuun käytän mahdollisimman vähän rahaa ruokakaupassa. Ruoka on jotenkin itselle vihonviimeinen asia missä haluan törsäillä, kun taas joillekin ruoka tulee ykkösenä juuri noiden luomuruokien ja hyvien raaka-aineiden muodossa. Mutta kuitenkin rakastan hyvää ruokaa, niin johonkin ravintola-annokseen voin kyllä laittaa rahaa..
Ja toki en tätä kaveria varten sinänsä "tuhlannut" rahojani, halusin itse nähdä hänet. Mutta koko reissu tietysti maksoi mikä kaverille ei ehkä tullut mieleen?
Mä yleensä moisiin kuittailuihin totesin "Luottokunta kiittää ja kuittaa"
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:01"]
Miten olette muuten ratkaisseet sitten sen, että jos tehdään kavereiden kanssa ruokaa kotona ja maksetaan kaikki puoliksi, jos kaverit haluaisi käyttää tosi kalliita aineksia ja itsellä on vähän heikko rahatilanne? Olen itse sellainen että ostan aina halvinta, en mitään eineksiä mutta halpaa perusruokaa. En siis mitään vegaania tai luomua koskaan. Miten voi kaverille ystävällisesti sanoa että en oikein noita viitsisi ostaa, vai kannattaako sanoa ollenkaan?
[/quote]
Riippuu vähän kavereista ja tilanteista. Omista tutuistani joillekin sanoisin ihan suoraan vaan, että mulla ei ole nyt varaa tuollaisiin juttuihin. Osan kanssa taas vaan hiljaisesti jättäytyisin ulos koko tilanteesta jollain tekosyyllä, etten pilaisi heidän nautiskelupäivällistään sillä että täytyisi syödä jotain halvempaa minun takia.
Itse taidan olla aika samanlainen. Etenkin opiskelukavereiden taholta tulee semmoista hyväntahtoista naljailua/kuittailua joka usein kohdistuu juuri minuun. Vaikka sanailu ei ole pahantahtoista on pitemmän päälle aika väsyttävää olla se ainainen vitsi ja aina vähän varpaillaan että "mitähän tällä kertaa" kun joku avaa suunsa. Mietin välillä kotonakin näitä tilanteita ja jälkeenpäin tulee mieleen aina kaikkia hyviä vasta-argumentteja mutta juuri sillä hetkellä ei suusta tule mitään järkevää. Kun lopulta kuukausien piikittelyn jälkeen menee hermot ihmetellään että "älä nyt suutu, leikkiähän se vain.. Millon susta on tullu tollanen tosikko?"
Eli AP I feel you mutta en tiedä miten tuon kuvailemasi tilanteen olisi voinut hoitaa. Joku sanavalmiimpi olisi heittänyt jotain nokkelaa takaisin, itse varmaan olisin pahoittanut mieleni mutta koettanut olla kaikin tavoin näyttämättä sitä.
Sanavalmius on hienoa.
Kerran näin kun kerrostalon roskakatoksen eteen yksi jamppa pysäköi kun parkkis tupaten täynnä. Kukkahattutäti siihen heti kommentoimaan "anteeksi, siihen ei saa pysäköidä" johon kaveri "saat anteeksi" ja poistui sisälle :)
Olen miettinyt monesti ihan samaa. Voiko sanavalmiiksi oppia? Vai onko se syntyistä? Itse keksin hyvän kommentin pari tuntia tai jopa vasta seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen. Miten se onkin niin vaikeaa?
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:41"]
Olen miettinyt monesti ihan samaa. Voiko sanavalmiiksi oppia? Vai onko se syntyistä? Itse keksin hyvän kommentin pari tuntia tai jopa vasta seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen. Miten se onkin niin vaikeaa?
[/quote]
sananvalmiiksi voi oppia, mutta ensin pitää oppia olemaan häpeämättä.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:41"]
Olen miettinyt monesti ihan samaa. Voiko sanavalmiiksi oppia? Vai onko se syntyistä? Itse keksin hyvän kommentin pari tuntia tai jopa vasta seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen. Miten se onkin niin vaikeaa?
[/quote]
sananvalmiiksi voi oppia, mutta ensin pitää oppia olemaan häpeämättä.
[/quote]
Näinhän se taitaa olla. Itselläni on suht huono itsetunto, ja todellakin yritän välttää viimeiseen asti tilanteita, joissa joudun heittäytymään täysillä mukaan. Pitäisi olla "oma itsensä"... Mitäs jos sekin on hukassa? Eli miten oppia olemaan häpeämättä?
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:29"]
Sanavalmius on hienoa. Kerran näin kun kerrostalon roskakatoksen eteen yksi jamppa pysäköi kun parkkis tupaten täynnä. Kukkahattutäti siihen heti kommentoimaan "anteeksi, siihen ei saa pysäköidä" johon kaveri "saat anteeksi" ja poistui sisälle :)
[/quote]
Ei tuo ole sanavalmiutta vaan pelkkää moukkamaista käytöstä. Kerrostalon pihalla on jo turvallisuusriskikin jos pysäköidään minne sattuu. Taia olla sun mies tuo valopää?
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:29"]
Sanavalmius on hienoa. Kerran näin kun kerrostalon roskakatoksen eteen yksi jamppa pysäköi kun parkkis tupaten täynnä. Kukkahattutäti siihen heti kommentoimaan "anteeksi, siihen ei saa pysäköidä" johon kaveri "saat anteeksi" ja poistui sisälle :)
[/quote]
Ei tuo ole sanavalmiutta vaan pelkkää moukkamaista käytöstä. Kerrostalon pihalla on jo turvallisuusriskikin jos pysäköidään minne sattuu. Taia olla sun mies tuo valopää?
[/quote]
Katos, kukkahattutätikin eksyi foorumille :D
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:41"] Olen miettinyt monesti ihan samaa. Voiko sanavalmiiksi oppia? Vai onko se syntyistä? Itse keksin hyvän kommentin pari tuntia tai jopa vasta seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen. Miten se onkin niin vaikeaa? [/quote] sananvalmiiksi voi oppia, mutta ensin pitää oppia olemaan häpeämättä. [/quote] Näinhän se taitaa olla. Itselläni on suht huono itsetunto, ja todellakin yritän välttää viimeiseen asti tilanteita, joissa joudun heittäytymään täysillä mukaan. Pitäisi olla "oma itsensä"... Mitäs jos sekin on hukassa? Eli miten oppia olemaan häpeämättä?
[/quote]Sen takia kai nykyaikana ihaillaan (usein salaa) narsisteja ja psykopaatteja, koska he eivät häpeä mitään. Normaalin ihmisen elämään kuuluu kuitenkin aina jonkinasteista häpeilyä, eikä siinä pitäisi olla mitään häpeämistä (LOL), vaan se kertoo enemmänkin suht terveestä mielestä. Näitä asioita vain pitäisi jokaisen pohtia syvällisesti ja sisäistäen: kumpi on tärkeämpää, se että pokka pitää tilanteessa kuin tilanteessa vai ihmisyys, empatia, inhimillisyys?
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:29"] Sanavalmius on hienoa. Kerran näin kun kerrostalon roskakatoksen eteen yksi jamppa pysäköi kun parkkis tupaten täynnä. Kukkahattutäti siihen heti kommentoimaan "anteeksi, siihen ei saa pysäköidä" johon kaveri "saat anteeksi" ja poistui sisälle :) [/quote] Ei tuo ole sanavalmiutta vaan pelkkää moukkamaista käytöstä. Kerrostalon pihalla on jo turvallisuusriskikin jos pysäköidään minne sattuu. Taia olla sun mies tuo valopää? [/quote] Katos, kukkahattutätikin eksyi foorumille :D
[/quote]
Ihan miten vaan. Tulipa vaan mieleen se tyttö, joka kuoli tulipalossa parvekkeelle koska tikasauto ei päässyt ajoissa perille väärinpysäköidyn auton vuoksi.
En minä olisi tulkinnut tuota kuvattua kaverin sanomista minkään lajin kuittailuksi. Ja olisin joka tapauksessa vastannut siihen kuten olisin ajatellut, että vaikka "Joo, välillä täytyy nauttiakin, sitten voi taas vastapainoksi köyhäillä arkena".
Minä tosin tuskin olisin ollenkaan rahanpuutteitani sille kaverille tilittänyt. Sitiä tulee vain sellainen paska olo toiselle, että tavallaan syytetään että tänne tulokin kuluttaa toisen pieniä rahoja ja siitä se nyt valittaa.