Kysymys koiran opettamisesta! (lenkkeily)
Mulla on reilu vuoden ikäinen koira, jonka kanssa kaikki on sujunut mallikkaasti aiemmin, mutta viimeisen parin kuukauden aikana on oppinut melko ikävän tavan - alkaa hyppimään ja vetämään kun näkee jo kaukaa lenkkeilijöitä, muita koiria, pyöräilijöitä... Kohdalla yrittää hyppiä päin. Sitten kun on päästy ohi niin on taas ihan normaali.
Ennen ihmiset on voineet tulla moikkaamaan lenkin aikana ongelmitta, mutta nyt jos joku tulee rapsuttamaan niin koiralla ei pysy tassut maassa ja yrittää nuolla naamaa.
Olen yrittänyt nyt sitten kiinnittää koiran huomiota puheella tai esim. makupalalla kun joku tulee vastaan ja tämä toimii välillä. Vetäminen on aina vain hetkellistä, mutta tuo hyppiminen on nyt alkanut todella ärsyttää.
Koiraani käy välillä muutkin lenkittämässä ja olen aina antanut ohjeet, että ei saa antaa vetää tms. Pari tuttavaa on kommentoinut vain "no ei se haittaa, saa se vetää" ja olen tehnyt mielestäni kyllä selväksi että ei saa, kun minä niin sanon. En tiedä sitten miten lenkillä ovat toimineet. On myös pari kaveria, jotka antavat koirani hyppiä päin eikä auta, vaikka olen moneen kertaan tiukastikin todennut, että ei, älä anna hyppiä kun tekee sitä sitten kaikille. Voisiko olla tästä johtuvaa?
Ajattelin nyt pitää koirani erossa noista ihmisistä, jotka yllyttävät sitä hyppimään tai jotka eivät välitä vetääkö koira vai ei. Koira on kuitenkin minun vastuullani ja vietän suurimman osan ajasta sen kanssa, joten en ymmärrä miksei ohjeitani voi kuunnella.
Miten te muut olette kitkeneet hyppimisen/vetämisen lenkillä? Siis koira ei hypi tai vedä muuten, kuin silloin kun joku tulee vastaa. Ja pyöräilijöiden eteen yrittää hyökkiä ja sekin alkoi yllättäen.
Kommentit (3)
Ei mulla tullu tuo murkkuikä mieleenkään.. siis kun sillä oli niin kamala uhmaikä tossa aiemmin ja silloin se näkyi kaikessa mitä teki. Nyt ainoa ongelma on vain nuo lyhyet hetket lenkillä, kaikki muu sujuu hyvin ja tottelee. Toisaalta, miksipä ei, ehkä tuo on vain alkua murkkuiästä... :D AP
Haha :D Ymmärrän ihan täysin mitä tarkotat. Luulin minäki et temppuilu olis loppunu uhmaikään.. Mut ne ah niin ihanat hormonit :) Meijän ensimmäisellä uroksella aivot aina vaihto paikkaa kun juoksunen narttu tuli ohi. Nyt alemmat aivot 3vuoden temppujen ja korvattomuuden jälkeen vihdoinki poissa ja elämä hymyilee. Nartun kohdalla pahin hormonihuuru oli ensimmäisten juoksujen aikaan, nykyään ei muutakun mököttää vaan niinä päivinä.
Koita kestää, kyllä se rauhottuu :)
T.2
Se on just se pahin murkkuikä.
Kontakti harjotuksia ja toistoja niin paljon, että meinaa ite jopa kyllästyä :D