Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen! Milloin viimeksi olisit toivonut olevasi lapseton?
13.01.2015 |
Milloin viimeksi oli sellainen olo, että "kunpa mulla ei olisi lapsia ollenkaan. Olisi niin paljon helpompaa tämäkin" ?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosissani en ole ajatellut ikinä. Vanhin nyt teini.
Ei ole tämän 1v 3kk aikana käynyt edes mielessä moinen ajatus.
Viikonloppuaamuisin, kun haluaisi vaan nukkua ja lapsi tulee viereen kovaan ääneen herättämään. No tämä vaihe kyllä menee aika nopeasti ohi, kun lapset kasvaa.
Kipeänä myös ajattelen samaa. Lapsi alkaa hakemaan huomiota, jos äiti on väsynyt ja kipeä ja haluaisi vaan levätä. Eli menee mahdottomaksi ja tuntuu, ettei saisi olla kipeänä.
Hetkinä kun itse on väsynyt. Varsinkin aamuisin, kun pitää etsiä kaikille vaatteet ja pukea kaikki ja kuunnella sitä "en tahdo, ei sitä" kiukuttelua.
Kohta näitä ei enää muistakaan (ja tulee varmaan uudet murheet :D)
Tuosta ajatuksesta on jo aikaa, varmaan silloin kun lapsi oli vauva ja muilla kavereilla ei ollut vielä lapsia ja tunsin itseni niin yksinäiseksi. Nyt odottelen että lapsi muuttaisi pois. Siis meillä on hyvät ja lämpöiset välit, mutta kun lapsi lähtee omilleen, niin heivaan ton äijän samalla. Ostan itselleni yksiön ja remontoin ja sisustan sen vain itselleni. Lapsi on aina tervetullut kotiini ihan niin pitkäksi aikaa kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä minä nyt ole tällöinkään ajatellut, että haluan olla lapseton vaan, että olisi helpompaa olla lapseton näissä tilanteissa.
terveisin 6.
En koskaan! Jokaisella on varmasti huonoja päiviä jolloin miettii mitä, jos asiat olisivatkin menneet toisin, mutta hetken mietinnän jälkeen tulee kuitenkin se. "Tämä on minun elämäni ja olen onnellinen juuri näin"
T:kuuden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lastani, mut lapsettomuuden aikoja kaiholla muistelen joskus niissä tilanteissa, kun haluis äkkiä vaan saada jonkun homman hoidettua, kuten ostokset tai lähdettyä johonkin, ettei aina olis niin montaa mutkaa ja kummastelun paikkaa tiellä.
Tai sitä, kun joskus tuli väsyneenä kotiin ni sai vaan potkaista kengät jalastaan ja rojahtaa vaikka sohvalle, eikä alkaa heti uudestaan duuniin.
Ehkä noin kuukausi esikoisen syntymän jälkeen, mies oli juuri palannut isyyslomalta takaisin töihin ja vietin päivät ihan yksin pojan kanssa. Muistan yhden hetken kun toivoin, että vaipuisin koomaan ja heräisin kun lapsi on jo muutaman vuoden ikäinen eikä niin riippuvainen äidistään ;) muuten, eipä ole tullut varsinaisesti hetkiä kun noista tahtoisi päästä eroon. vapaahetkiä muksuista saan riittämiin, näin työssäkäyvänä välillä hieman liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kylllähän moni asia olisi ollut helmpompi ilman lapsia, mutta en minä muista että olisin koskaan toivonut olevani lapseton tai että lapsita tai jotain lasta ei olisi. Lapsen hankkiminen nyt vaan on niitä päätöksiä, joita on turha katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Silloin tällöin kyllä toivon, että saisi olla hetken ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:03"]Rakastan lastani, mut lapsettomuuden aikoja kaiholla muistelen joskus niissä tilanteissa, kun haluis äkkiä vaan saada jonkun homman hoidettua, kuten ostokset tai lähdettyä johonkin, ettei aina olis niin montaa mutkaa ja kummastelun paikkaa tiellä.
Tai sitä, kun joskus tuli väsyneenä kotiin ni sai vaan potkaista kengät jalastaan ja rojahtaa vaikka sohvalle, eikä alkaa heti uudestaan duuniin.
[/quote] oletko yh? Ei minun tuollaisia tarvi murehtia. Voin rojahtaa sohvalle tai lähteä yksin kauppaan halutessani, vaikka minulla onkin kuusi lasta
Olen kyllä toivonut enemmän omaa aikaa, tai yhteistä aikaa puolison kanssa, mutta ikinä en ole haikaillut lapsettomaksi. Aika ilman lapsia tuntuu kuuluneen jollekin muulle. Esikoinen nyt 6-vuotias.
Kun sain kuulla olevani vakavasti sairas. Kun tajusin että minulla on isot tsänssit kuolla pian. Siinä vaihessa toivoin, että olisin voinut palata muutaman vuoden takaisin päin ja jättää lapset tekemättä ja säästää heidät tältä paskalta.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:03"]Rakastan lastani, mut lapsettomuuden aikoja kaiholla muistelen joskus niissä tilanteissa, kun haluis äkkiä vaan saada jonkun homman hoidettua, kuten ostokset tai lähdettyä johonkin, ettei aina olis niin montaa mutkaa ja kummastelun paikkaa tiellä.
Tai sitä, kun joskus tuli väsyneenä kotiin ni sai vaan potkaista kengät jalastaan ja rojahtaa vaikka sohvalle, eikä alkaa heti uudestaan duuniin.
[/quote]
Kuin minun näppäimistöltäni. Lastani en vaihtaisi mihinkään enkä koskaan toivoisi oikeasti ja aidosti ettei häntä olisi, mutta on pieniä tilanteita jossa mietin "jos nyt ei olisi lasta niin...".
Melkein joka päivä, mutta ei lapsen takia vaan miehen, jonka luota muussa tilanteessa lähtisin.
Ei koskaan.