Mikä vaivaa ihmistä joka ei kuule tai ymmärrä mitä sanotaan
Jos toinen puhuu esimerkiksi kipeästä selästä, tämä ihminen ei "kuule" sitä vaan alkaa puhua omista asioista tai muusta aiheesta. Ei koskaan ikinä sano mitään kannustavaa tai kilttiä. Valittaa vain omista asioista joihin keskustelukumppani reagoi normaalisti väittämällä. En osaa oikein selittää. Olen niin väsynyt tähän läheiseeni joka on yksi energiasyöppö. Minulla on ollut vaikeaa ja kun yritän sanoa jotain saadakseni vähän tukea, hän ingooraa sen täysin. Onko kyse ettei välitä? En enää jaksa olla hänen tukenaan koska hän ei ole minun. Mielipiteitä tai ajatuksia?
Kommentit (42)
Selvennän. Kun hän puhuu vaikeuksista, vastaan väittämällä ja sanomalla jotain esim ikävää, tms miltä tuntuukin toisen sairaus. En vain jaksa enää olla se joka aina auttaa mutta kukaan ei auta minua nyt näiden kipujen kanssA.
Ja vielä selvennän. Jos sanon esimerkiksi että leikkaus pelottaa, hän jatkaa muusta aiheesta tai tiuskii että no eikä pelota. Ei koskaan usko mitä sanon :(
Miksi sä edes puhut sille? Kyllä kuuluu kunnella ja vastatakin jotakin. Jos toinen nyt ei ihan alvariinsa marise ja valita.
En valita usein. Senkin vähän tämä läheinen, jonka pitäisi olla tukenani, jättää kuulematta. Kaipaisin vain vähän ymmärrystä ja välittämistä.
Narsisti on. Samanlainen kuin äitini. Ei liittynyt sairauteen, mutta kun kysyi jotain omasta mummostani niin ryhtyi tarinoimaan hänen mummostaan. Ei nähnyt minua. Ja trust me, sellainen ihminen ei muutu. Tee niin kuin minä ja pidä mahdollisimman vähän yhteyttä. Minäkin halusin pitkään että hän olisi oikeasti äiti minulle, mutta lopulta ymmärsin että hän ei sitä koskaan ole.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:05"]
Narsisti on. Samanlainen kuin äitini. Ei liittynyt sairauteen, mutta kun kysyi jotain omasta mummostani niin ryhtyi tarinoimaan hänen mummostaan. Ei nähnyt minua. Ja trust me, sellainen ihminen ei muutu. Tee niin kuin minä ja pidä mahdollisimman vähän yhteyttä. Minäkin halusin pitkään että hän olisi oikeasti äiti minulle, mutta lopulta ymmärsin että hän ei sitä koskaan ole.
[/quote]
Siis, kun halusin tietää hänen äidistään niin hän puhui omasta äidin äidistään. Sekava..
Aspeger? Tätä aina tarjotaan jokaiseen syyksi.
Itsekeskeinen ja välinpitämätön ihminen ei ole kiinnostunut ympäristönsa asioista. Kaikki pyöri hänen oman napansa ympärillä, eikä mikään muu ole tällaiselle ihmiselle tärkeää. Kommunikointi ja vastavuoroisuus ei toimi. On parasta jättää se omiin ympyröihinsä ja etsiä mielenkiintoisempia ystäviä.
Hankalista ihmisistä tulee vaan harmia ja mielipahaa itselle. Oma elämä helpottuu huomattavasti, kun poistaa ylimääräisen painolastin ja etsii virikkeellisempää seuraa. Valitse tarkoin ne ihmiset, jotka päästät lähellesi ja joiden kanssa jaat ajatuksiasi.
Tämä ihminen on perhettä. Soittaa minulle kun tarvitsee apua, ei muulloin. Tuntuu pahalta.
Oho, ootko tavannut jomman kumman vanhempani? Eipä tuohon muuta neuvoa ole, kuin että suojele itseäsi äläkä suostu hyväksikäytettäväksi. Henkistä hyväksikäyttöhän tuo nimittäin on - sinulla ei ole persoonana muuta arvoa kuin toimia toisen viihdykkeenä. Vähän niinkuin telkkari, tai robotti jolle puhutaan mutta jolla ei itsellään ole mitään arvoa. Itse en löytänyt muuta keinoa kuin lopettaa yhteydenpidon kokonaan.
15. Tiedät mistä puhut kun osasit kuvata juuri miltä tuntuu
Ap tuo on eräs keino "lohduttaa" kun vähätellään kipuja ja pelkoja. Uskon että ainakin jotkut tekevät siksi koska eivät osaa tai halua olla aidosti lsnä ja tukena. Mun äitini tekee sitä ja se on aivan helvetillisen ärsyttävää. Sanoisin, että jonkin asteen itsekeskeisyyttä mutta myös sosiaalista kömpelyyttä.
Ei se tuntuu mitätöimiseltä. Haluan lomalle- etkä halua. Tämä vaihe tuntuu raskaalta- no eikä tunnu. Tätä viestiä kirjoittaessa alkoi suomeksi sanottuna *tuttaa miten kusipää se on.
18 no oikeastaan joo, olen kanssasi samaa mieltä. Eräs narsistiksi epäilemäni, entinen ystäväni teki tuota ja se oli yksi syy miksi hän on minulle nykyisin ilmaa. Periaatteella "Jos minä en ole mitään, et ole sinäkään!"
17
Minä kanssa heivasin tuollaisen ihmisen pois elämästäni enkä selitellyt mitään. Jos hän joskus ottaa yhteyttä ja tivaa syytä niin sanon todnäk suoraan että kusipää, evvk.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:29"]
Ei se tuntuu mitätöimiseltä. Haluan lomalle- etkä halua. Tämä vaihe tuntuu raskaalta- no eikä tunnu. Tätä viestiä kirjoittaessa alkoi suomeksi sanottuna *tuttaa miten kusipää se on.
[/quote]
Viha on ihan hyvä, olet huomannut että sinua ei kohdella oikein. Mulla oli tuota ihan samaa "ei sulla voi olla kylmä", "ei sulla voi olla rankkaa töissä, kuulepa kun minun töissäni...", "höpö höpö". Tai jos kerroin jotain, esim. "Saimme tässä varattua lentoliput.." niin minut keskeytettiin ja alettiin puhua omista reissuista. Tai kun kerroin että rakas lemmikkini oli vakavasti sairas, niin alettiin puhua iloisesti omasta lemmikistä ja mitä se oli tehnyt jne. Eikä minun aiheisiini koskaan palattu.
Ei tuollaiset ihmiset muutu. Jos haluat itsellesi mielenrauhan (jos siis sinulla on yhtään epäilystä että "jospa sittenkin"), niin ota asia puheeksi. Joko se auttaa, tai sitten saat varmistuksen siitä että ihminen ei välitä sinusta. Mulla isä ei edes huomannut kun ns. pistin välit poikki, ja äiti veti hirveän raivokohtauksen ja haukkui minut lyttyyn kun kerroin hänelle (siis ihan ystävällisesti, omista tunteistani ja kokemuksistani kertoen) kuinka pahalle minusta tuntuu kun hän ignooraa. Eipä tarvitse miettiä kummankaan kohdalla oliko oikea ratkaisu. Ei normaalit ihmiset käyttäydy alkujaankaan noin, ja jos jostain syystä käyttäytyvät, olisivat hyvin häpeissään ja pahoillaan kun kuulisivat kuinka ovat toisen mielen pahoittaneet.
--15
Eikö tuo nyt ole päivänselvää? Sitä ei kiinnosta muut kuin omat jutut.
Jätä jo tuollainen ihminen vaikka olisi kuinka läheinen tai sano suoraan että mikset koskaan kuuntele ketään.