Vakava tyytymättömyys seksielämään on hyvä syy erota.

up

Minun mielestäni ei ole.

Yhteiskuntamme on tällä hetkellä seksin markkinoinnin läpitunkema, joten ei mikään ihme että se on porukalla jatkuvasti mielessä ja yhä useampi sortuu ajattelemaan seksin olevan jonkinlainen ihmisoikeus, mitä se ei kuitenkaan ole.

Muiden tarpeiden (ruoka, juoma, uni, lämpö, turvallisuus) tyydyttämiseen on kohtalaisen helposti voitu luoda erilaisia teknologioita, joiden avulla hyvää voidaan helposti tarjota kaikille. Seksin kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Siihen kun tarvitaan se toinen ihminen, eikä riitä että hänet alistetaan (rahalla tai väkivallalla tmv.) toimimaan toisen runkkualustana, vaan todella tyydyttävää seksiä varten kummankin osapuolen pitää olla halukkaita seksiin ja nimenomaan sen kyseisen vastapuolen kanssa. Tällaisten olosuhteiden saavuttaminen jatkuvasti ei välttämättä ole ollenkaan yksinkertaista ja helppoa, vaikka mediat ympärillämme aivopesevätkin meidät uskomaan niin, kun seksiä ja sen harrastamista tungetaan ulos joka tuutista.

Omassa parisuhteessani on ollut pitkiäkin seksittömiä kausia, mutta onneksi meillä oli malttia katsoa niiden yli. Kun teimme työtä suhteemme parantamisen eteen (muilla tavoilla kuin seksin saralla), seksikin alkoi taas toimia hienosti. En usko, että tähän olisi kumppania vaihtamalla tullut ainakaan helpompaa ratkaisua.

Toki jos suhteessa moni asia mättää ja toinen ei halua tehdä mitään niitä korjatakseen, se on hyvä syy erota. Silloin on kuitenkin paljon vakavammasta ongelmasta kysymys kuin siitä, että kohdalle on sattunut kuiva kausi.

Lisään vielä, että ylipäätään tuollainen "tyytymättömyys on hyvä syy luovuttaa" -henkinen ajattelu on mielestäni ikävää, vahingollista eikä ihmiselle itselleenkään hyväksi. Päin vastoin, tyytymättömyyden tulisi johtaa aiempaa suurempaan ponnisteluun asioiden parantamiseksi. Ihan missä tahansa kontekstissa, ei pelkästään parisuhteissa.

2

Ehdottomasti on. Moni ei tajua sitä, kuinka laajalle seksittömyys vaikuttaa. Eikä sitä, että on ihan eri asia, jos molemmille on ihan ok että seksiä ei ole tai sitä on tosi vähän. Mutta jos toinen osapuoli on vuosikausia tyytymätön, niin kyllähän se jo alkaa vaikuttaa koko parisuhteeseen.

Ex-mieheni ei halunnut minua (vaikka olin nuori ja hyvännäköinen) mutta ei olisi halunnut erotakaan. Yritin ihan kaikkea, käytiin terapiassakin eikä mistään ollut apua. Lopulta vieraannuttiin toisistamme ihan täysin, vaikka aluksi suhde oli hyvä ja oli hellyyttä ja läheisyyttä. Tosin seksiä ja intohimoa oli aika vähän jo alussa. Erohan lopulta tuli ja se on ollut elämäni paras päätös.

Toki seksin saralla voi mennä joskus pitkäänkin huonosti, mutta jos toista ei kiinnosta edes yrittää parantaa tilannetta, voidaan mielestäni puhua vakavasta tyytymättömyydestä. Ap

Samaa mieltä 2! Omasta mielestäni se, ettei kaksi keskenään suhteessa olevaa ihmistä pysty/halua keskustella seksiin liittyvistä  ongelmista, kuten näköjään esim. tälläkin palstalla useiden tapausten kohdalla yleensä mistään muustakaan yhteisestä ongelmasta, on jo riittävä syy eroon.

täysin samaa mieltä. 

Terveisin, Juuri äsken tuohon, miksi naisen nautinto olisi miehen vastuulla ketjuun kirjoittanut

Haetko ap nyt tukea oman liittosi päättämiseen, vai tuomitsetko päättymään jonkun toisen/toisten liiton?

Olen samaa mieltä. 

t. Nainen, jolta miehen haluttomuus vei itsetunnon ja elämänilon kokonaan. (Ja ei, en luovuttanut kahden kuukauden jälkeen. Kolmas vuosi alkoi juuri)

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:21"]Haetko ap nyt tukea oman liittosi päättämiseen, vai tuomitsetko päättymään jonkun toisen/toisten liiton?
[/quote] Haluan vain tukea niitä, joilla on seksitön kumppani ja herätellä haluttomia pois itsekeskeisestä ajattelusta. Ap

Aivan samaa mieltä. 41v m

Perusasioita: Voi olla hyvinkin pätevä syy lopettaa suhde (mutta ei pätevä syy pettää)

Ongelma tulee:

- mikä on vakava tyytymättömyys?

- onko tyytymättömyys yksipuolista ja voiko tyytymättömyys johtua kohtuuttomista vaatimuksista/odotuksista?

- pitääkö yrittää parantaa seksielämää ennen kuin tyytymättömyydestä tulee pätevä syy?

- keksi itse lisää

Itse en kiveä heitä, jos joku eroaa tuosta syystä.

Pitkäaikainen haluttomuus on selvä asia. Hankalampi tapaus on halujen eroavaisuudet. Miten se vaikuttaa tyytymättömyyteen seksielämässä on yksilöllistä. Toisaalta parisuhteessa on muitakin arvoja kuin seksi, mutta toisaalta rakastelu on se juttu, miksi mies ja nainen solmivat jopa elinikäisen suhteen.

Olen mies, jos sillä on jotain merkitystä vastaukseen arvoon.  

Riippuu varmaan siitä. onko niin ollut jo alusta lähtien vai onko seksittömyys vain joku vaihe

Te, joiden mielestä suhteen ei pitäisi katketa johonkin kuivaan kauteen: miten määrittelette kuivan kauden? Viisi vuotta sitten aloitin puhumaan miehen kanssa tästä ongelmasta, että seksiä on liian vähän ja hän pyysi antamaan aikaa muuttaa asioita. Meillä on tämä aika menty muutaman kerran vuodessa tahdilla (miehen tahti) ja tällä hetkellä viime kerrasta puoli vuotta. Siinä välissä ollaan puhuttu monia ja taas monia kertoja, eikä mikään ole muuttunut, lisäksi kokeiltu kaikki helpot keinot läpi. Olen kyllä ajatellut vielä patistaa miehen mittauttamaan ne testosteroniarvot (löytyi juuri masennus, voi olla taustalla) ja koettaa saada tulemaan kanssani pariterapiaan, mutta sitten minulta alkavat loppua keinot ja jaksaminenkin. Kymmenen vuoden päästä lapset ovat aikuisia, mutta se tuntuu pitkältä ajalta, oikeastaan toiset viisikin vuotta tuntuu. Kuinka monta vuotta teidän hyvien ja ymmärtäväisten puolisoiden, kuten 2, kuivat kaudet kestävät kerrallaan?

On kyllä vaikea aihe. Itse olen tilanteessa, jossa itse naisena en saa seksiä mieheltäni, jota ei kiinnosta. Hän on kyllästyvää sorttia ja häntä haluttaa krapulassa, kovan kriisin tai riitojen jälkeen. Ja tuollaisia olosuhteita nyt ei huvikseen viitsisi kovin usein järjestää. Tämä ongelma on jatkunut oikeastaan jo ehkä 5 vuotta ainakin, ja on tosiaan SYÖNYT minua naisena, äitinä, kaikin tavoin. Mikä voisikaan painaa enempää naiseutta maan rakoon, kuin se, että yritys vietellä oma mies saa tämän vain naurahtamaan?! Meillä on seksiä aina vain silloin, kun mies niin haluaa. Ja minulla ei ole "varaa" niistä harvoista kerroista kieltäytyä! Että pistää välillä vihaksi, kun mies pihtaa seksiä niinkuin se olisi kultaakin kalliimpaa...

Asiasta on kyllä keskusteltu. Tällöin tilanne parantuu ehkä hetkeksi. Mutta ei ihminen muutu siitä millainen hän tuollaisessa asiassa luonnostaan on.... :/ Mieheni ei ole koskaan ollut sellainen "himokas", siis ihan alun rakastumisvaiheen jälkeen, ja vika ei ole siinä ettenkö olisi haluttava.... Tämä on aiheuttanut paljon kränää välillemme... its en ymmärrä, miksi se on niin kamalaa tehdä toiselle hyvää?! Enkä ole edes vaikea tapaus siinä mielessä, että miehen pitäisi tehdä juurikaan töitä nautintoni eteen...

Tuntuu ihan täysin hullulta erota omien lastensa isästä koska on tyytymätön seksielämään?! Kuitenkin tämä on asia, joka on mielessä joka ilta viimeisenä ennen nukahtamista. Miltä se tuntuisi, kun joku _haluaisi_!? Seksi on ainoa konsti päästä lähelle miestäni siten että hän keskittyy minuun, katsoo minua, suutelee ja hellii. Muutoin hän on aina poissaoleva, yrittää esim. sivusilmällä katsoa tv:tä jos menen häntä suutelemaan tai halaamaan, on aina hätistelemässä minua pois, ylipäätään ei NÄE minua eikä keskity minuun. Miten voisin elää lopun ikääni niin, että olen näkymätön ja saan kokea läheisyyttä rakkaani kanssa vain ehkä kerran kuussa?!