Miksiköhän naiset edes pariutuvat

Nä allekirjoitan tuon, että kun miehellä vapaapäivä, takkuilee meidän rutiinit ja arki ihan kamalasti. Lapset ovat oikeita kauhukakaroita isän ollessa kotona. Väenvängällä joutuu keksimään jotain yhteistä puuhaa, ettei miehelle tule suru puseroon. Me mentäis viikonloppuna lasten kanssa mieluummin mun ystävällä käymään (hänen lapset minun lasten kavereita), kuin oltaisiin kotona miehen kanssa. Ja mies haluaa nimenomaan olla kotona, kun työpäivinä ei ole kuin illat jos niitäkään ehtii olla. Me taas ollaan lasten kanssa arkisin kotona ihan liikaa, johtuen siitä että kaikki tutut ja kaverit on töissä ja kouluissa. Että kyllä joskus tuntuu että olis helpompaa kun ei asuttais yhdessä miehen kanssa :-D kun kerran lapset kiukuttelee isän läsnäollessa, kestäkööt mies yksinään sen kiukuttelun, hänestähän sen täytyy johtua, kun minun kanssa lapset ovat aivan erilaisia.
Älkää ottako vakavasti, vaikka puhunkin aivan totta, liioittelin hieman, en siis haluaisi asua erillään oikeasti.

Me taas puhalletaan niin hyvin yhteen hiileen miehen kanssa, että kaikki hommat sujuu nopeammin kun yhdessä tehdään. Viikonloput ovat siksi parasta aikaa, myös levon ja yhteisen oleskelun kannalta.

Vastauksena otsikkoon: koska rakastan juuri tätä miestä, nautin hänen seurastaan ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Meillä ei ole lapsia, mutta haluan niitä juuri hänen kanssaan ja toivon, että varsinkin mahdolliset pojat perivät hänen komeat piirteensä. Parhautta on viikonloppu, minkä voi viettää hänen kanssaan rauhassa.

Kyllä se mieheltä saatava rahoitus kelpaa ap:llekin ja kuten sanoit, siittämiseen tarvitaan miestä.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:03"]

Vastauksena otsikkoon: koska rakastan juuri tätä miestä, nautin hänen seurastaan ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Meillä ei ole lapsia, mutta haluan niitä juuri hänen kanssaan ja toivon, että varsinkin mahdolliset pojat perivät hänen komeat piirteensä. Parhautta on viikonloppu, minkä voi viettää hänen kanssaan rauhassa.

[/quote]

Lapsettoman parin viikonloput on ihan erilaisia kuin sitten kun tulee lapsia. Ei meilläkään ollut mitään ajankäytön tai mieltymysten yhteensovittamisongelmia kun oltiin vain kahdestaan.

Minä mietin lapsena tuota ap:n esittämää kysymystä. Oman perheeni (ja lähiympäristön perheiden) menoa kun katselin niin en voinut muuta kuin tuumata että naisten on oltava jollakin tavalla päästään vialla kun haluavat elämästään semmoista.

Kolmekymppisenä kuitenkin päädyin menemään naimisiin. Ja olen iloinen että näin kävi. Perhe-elämäni ei ollenkaan semmoista kuin se mitä lapsena näin, eikä myöskään semmoista mitä ap kuvasi.

tsempit kuitenkin ap:lle ja kaikille muillekin pariutuneille :)

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:12"]

Minä mietin lapsena tuota ap:n esittämää kysymystä. Oman perheeni (ja lähiympäristön perheiden) menoa kun katselin niin en voinut muuta kuin tuumata että naisten on oltava jollakin tavalla päästään vialla kun haluavat elämästään semmoista.

Kolmekymppisenä kuitenkin päädyin menemään naimisiin. Ja olen iloinen että näin kävi. Perhe-elämäni ei ollenkaan semmoista kuin se mitä lapsena näin, eikä myöskään semmoista mitä ap kuvasi.

tsempit kuitenkin ap:lle ja kaikille muillekin pariutuneille :)

[/quote]

Mäkin mietin lapsena, ettei mun elämästäni ainakaan tule sellaista kuin katsoin joidenkin perheiden naisten elämän olevan.  En silti ole kyennyt muuttamaan elämääni niin radikaalisti kuin haluaisin ja olen tiettyjen olosuhteiden vanki. Ehkä valitsin vääränlaisen miehen ehkä en, sitä en voi enää tietää mutta perhe-elämä on aivan erilaista kuin mitä halusin ja kuvittelin. Miehestä on kauheasti vaivaa, jotenkin. Kamala sanoa mutta eräällä tavalla on kuin yksi lapsi enemmän.