Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan yksin
19.01.2015 |
Valvon yöt, nukuin päivät. Puhelimeni ei soi kuukauteen. Kerran kuussakin soittaa puhelinmyyjä tai joku viranomainen. Pari kertaa viikossa käyn ruokakaupassa. Ehkä viisi kertaa kuussa käyn asioilla tai harrastuksissa. En oikeastaan kaipaa enää ketään, mutta elämäni on aika turha. Matkustellakaan ei ole varaa, olen köyhä. Nyhjötän siis kotona. Yksin en oikein halua käydä missään, sillä saan helposti paniikkikohtauksia. Töitä en saa enää mistään, ehkä ikinä. Työvoimatoimistostakaan eivät enää viitsi soitella minulle. Elämäni oli aika turha.
Kommentit (17)
Kuulostaa kovin minun elämältäni. Paitsi että minulla on pari lasta ja mies.
Muuten kyllä niin turha ja hyödytön olo.
nimim. olen viimeksi käynyt kodin ulkopuolella joulukuun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö löydä netistä juttuseuraa vai haluatteko olla täysin yksin?
Osa väestöstä, kuten minä, on oikeasti sitä porukkaa, jonka voisi vaikka heittää johonkin kaasukammioon. Kuolemani olisi vain hyvä asia yhteiskunnalle ja yksilöille. -ap
Mä ainakin haluan olla yksin ja koitan välttää ulkona käymistä ..viihdyn parhaiten omassa kolossani :D Kavereita kuitenkin on ja koitan pari kertaa viikossa kysyä kuulumisia, että saisin taas hetken olla rauhassa :d -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvata kauniita parvekekukkia kesäksi, kaikkien iloksi. Aika monesta ihmisestä on oikeasti vain harmia ja vahinkoa. Sinä et tee köyhänä ihmisenä paljonkaan pahaa vaikka miten mieli tekisi, ja voit tehdä kaikenlaista hyvää.
Sama juttu, puoliso sai "huijattua" minut, muutin pois läheisten luota, vuosien jälkeen ei ketään läheisiä oikeastaan enää. Koen olevani kuin elävältä haudattu, ennen olin sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 04:45"]Osa väestöstä, kuten minä, on oikeasti sitä porukkaa, jonka voisi vaikka heittää johonkin kaasukammioon. Kuolemani olisi vain hyvä asia yhteiskunnalle ja yksilöille. -ap
[/quote]
Ei, jokaisella on jokin tarkoitus. Myös sinulla. Mutta entä vanhempasi, sisaruksesi tai ystäväsi?
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 06:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 04:45"]Osa väestöstä, kuten minä, on oikeasti sitä porukkaa, jonka voisi vaikka heittää johonkin kaasukammioon. Kuolemani olisi vain hyvä asia yhteiskunnalle ja yksilöille. -ap [/quote] Ei, jokaisella on jokin tarkoitus. Myös sinulla. Mutta entä vanhempasi, sisaruksesi tai ystäväsi?
[/quote]
mitkä ystävät? Vanhemmista toinen kuollut. Muut perheenjäsenet sellaisia, että vältän kaikkia yhteydenottoja niihin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlainen 4 vuotta. Aivan täyserakko, ei koulussa eikä töissä, en puhunut kenellekään kuukausiin, mikään ei huvittanut... kunnes viime syksynä aloitin amk:n ja viikossa olin jo muuttunut nainen ja saanut itselleni kavereita.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 06:44"]Olin samanlainen 4 vuotta. Aivan täyserakko, ei koulussa eikä töissä, en puhunut kenellekään kuukausiin, mikään ei huvittanut... kunnes viime syksynä aloitin amk:n ja viikossa olin jo muuttunut nainen ja saanut itselleni kavereita.
[/quote]
Tuon tapaisella elämänmuutoksella saa kavereita, jos haluaa. Minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin tutulta, tosin että elän mieheni kanssa, mutta muuta elämää minulla ei sitten hirveästi ole. En tiedä kuulutko facebook:iin, minä en kuulu, koska poistin profiilini reilu vuosi sitten, kun tulin järkiini kuinka se koukutti. Siihen loppuivat ne harvatkin yhteyden pidot ystäviltä. Kyllästyin lopulta olemaan AINA se yhteyden pitäjä. Eipä niitä yhteyden pitäjiä ole kuulunut.
Tuntuu että koko maailma pyörii nykyisin facebook:in ympärillä ja jos et sinne kuulu niin sinua ei ole olemassa. Kyllä 20v sitten pärjättiin pelkillä puhelimilla, mutta nykyisin se on harvinaista.
Meillä yksinäisillä pitäisi kokoontua jonnekkin tapaamaan ja tutustumaan toisiimme? :)
Moi Ap! Täällä kanssa yksi kotona nyhjöttäjä. Itsellä julkisten pakkojen pelkoa, masenusta ja tämän takia on koko elämä ajautunut ihan vituralleen. Pitkälti elämä pyörii vain tässä neljän seinän sisällä. Ystäviä ja tuttujakin olisi ehkä, mutta ei vaan henkisesti jaksa rientoihin. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että koko elämä vaan kutistuu täysin kasaan ja olen aivan yksin.
Jos haluat "vertaistukea" tms. niin mailaa... entiteetti@email.com Toki myös muut samanmieliset saavat kirjoitella jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöh...kaikkia kivoja kirijiotusvihreitä näköjään tässä väsyneenä...
Sama täällä.
Olen täysi luuseri.
Ketään ei kiinnosta olemassaoloni.
En edes täysin tiedä miksi enää elän.
Viina pullo käteen olette kaksin. Kaksin aina kauniihimpi, katkeruuus kaunistaaa.
Ihan kuin minun elämäni! :d