Luetteko naisten kioskikirjallisuutta?
Sain naapurilta muutaman Harlekiini -kirjan ja olen yrittänyt nyt vartin lukea, mutta ei onnistu. Joskus 20-25 vuotta sitten luin tällaisia kirjoja ihan ahmimalla, mutta nyt en saa edes aukeamaa luettua kun tökkii niin pahasti. Olenko kasvanut tällaisesta kirjallisuudesta ohi vai onkohan vain tuossa "Lastenhoitajan salaisuudessa" vikaa? :)
Kommentit (8)
En, en ole oikein jaksanut koskaan lukea. Onko niitä Lääkäri- yms. sarjoja vielä?
Haha, luin niitä (salaa) 11-13-vuotiaana ja rakastin niitä silloin!
Luen! Tosin e-kirjoina, amazonista löytyy niitä vaikka kuinka paljon hintaan 0-2€.
En, luen kioskipokkareita. Eniten dekkareita, mutta myös muuta.
Eivät uppoa enää ollenkaan. Lapissa käydessämme yhtä sellaista kassajonossa selasin ja luin pieniä pätkiä, mutta teksti oli niin äklöä, että se riitti.
Mä luin myös aikoinani siskon Sinä Minä ja Regina -lehdet kannesta kanteen ja muistan yhä vieläkin niistä muutaman mieleen painuneen jutun. Tämä oli ehkä joskus 1984-1988. Samalla luin myös kaikki lähikirjaston romanttiset kirjat ja kavereiden kanssa lainailimme pokkareita toisillemme. Kirjoitin omiakin tosi hienoja romanttisia tarinoita, joiden sankarittarena olin tietenkin minä. :-D
Oon lukenut, joskus kun on kipeä tai väsynyt, ne on kohtuullista ajankulua. Täytyy vaan sulkea silmänsä pahimmilta älyttömyyksiltä ja patriarkaalisuuksilta.
En nykyään, myydäänkö niitä vielä?
Mä tykkäsin lukea niitä joskus 15-vuotiaana 80-luvulla, sain ensimmäiset kaverilta joka oli saanut ne äidiltään. Ennen nettiaikaa ne oli erottiisinta mitä yläkoululaisena tiesin Sinä ja Minä lehden lisäksi, Regina oli myöhemmin jotain ihan villiä.
Mun äidin mielestä ne oli ns. roskakirjallisuutta, suoremmin sanottuna paskaa eikä hän halunnut että luen niitä, minä taas olin koukussa. Kompromissi oli että hän osti niitä ruotsinkielisenä ja kahlasin ne läpi sanakirjalla ja yläkoululaisen B-ruotsilla, sanasto alkoi kyllä toistaa itseään aika nopeasti.
Oi niitä aikoja :-)