Lue keskustelun säännöt.
Kaavinta puudutuksessa?
18.01.2015 |
Kohdussa ilmeisesti istukan jäänteitä ja kaavinta tulossa. Onko kenellekään tehty puudutuksessa? En haluaisi nukutusta, koska se pelottaa. Lisäksi minulla on astma, erittäin alhainen verenpaine, allergioita ja refluksi, joten lähes aina makuuasennossa minulla nousee ruoka ylös, siksi nukunkin niin, että sängynpääty on korotettu.
Kommentit (29)
Voi sentään ap... Kyllä sä heräät, usko pois. Anfylaksian riski tosi pieni, mut jos sellainen tulee niin siellä kai sen pystyy tehokkaimmin hoitamaan ja saamaan hallintaan, paremmin kuin missään muualla. Eikä sieltä mahasta mitään nouse, sen takia pidetäänkin useita tunteja ennen toimenpidettä ravinnotta, ja jos on tullakseen, siihen myös voidaan puuttua tehokkaasti heti, eli et sinä oksennukseesi/refluksiryöppyihin todellakaan tukehdu. Koeta sisäistää järjellä nämä, niin turha paniikki laantuu. Ihan tavallinen pikku kaavinta humautuksessa on kohtuullisen helppo nakki ja tosiaan kun et itse tiedä tuon taivaallista siitä mitä kulloinkin tapahtyy, niin et pääse panikoimaankaan. Anestesia-aine suoneen annettuna kyllä vie ällin pois heti. Seuraavaksi oletkin jo heräämössä huolellisesti kipulääkittynä lämpimien peittojen alla, ja kipulääkettä saat heti lisää jos vähänkin alkaa tuntua. Jaloillasi olet jo kotvan kuluttua.
Pyydä etukäteen kunnon rauhoittavat lääkkeet niin turha panikoiminen helpottaa ja teet elämästäsi helpompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ei voida tehdä puudutuksessa kun sektionkin voi tehdä? En ymmärrä, osa meistä pelkää nukutusta paljon enemmän
Onko pakko kaapia? Miksei tehdä imulla sillä on siten hellävaraisempi limakalvolle.
Kiitos 6# rohkaisevista sanoista.
Voiko sen imun tehdä hereillä?
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 00:30"]
Kiitos 6# rohkaisevista sanoista.
Voiko sen imun tehdä hereillä?
[/quote]
Voi varmaan epiduraalissa, kysy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 00:25"]
Onko pakko kaapia? Miksei tehdä imulla sillä on siten hellävaraisempi limakalvolle.
[/quote]
No se kaavinta on nimenomaan se imulla tehtävä toimenpide. Imukaavinta.
^ en minä muuten itse asiassa edes tiedä :)!! Täytyykin lukaista nuo paprut läpi olisko siellä mitään mainintaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan tekivät ilman mitään anestesiaa, hyi olkoon! Nykyisin aina yleisanestesiassa (ei tarvita välttämättä intubaatiota, ihan maskihapetus riittää). Ei moista toimenpidettä tehdä puudutuksessa. Nuo sinun fyysiset vaivasi eivät estä lyhyttä "humautusta", suotta niiden vuoksi pelkäät. Vointiasi seurataan tarkkaan toimenpiteen aikana, etkä itse tiedä hommasta mitään. Psyykkinen pelko taka-alalle, pyydä kunnon esilääkkeet.
Paljon sairaampiakin ihmisiä leikellään isostikin nukutuksessa. Toki siinä riskinsä on, mutta niin on joka paikassa kuten kadulla kävelyssä tai keittiötikkaille kiipeämisessä. Toimenpiteessä vointia kuitenkin kontrolloidaan.
Kyllä se siitä.
Joo, jos olisi puudutus niin "äidille" voisi näyttää kohdusta tulevia pieniä irronneita käsiä ja jalkoja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 19:12"]
Joo, jos olisi puudutus niin "äidille" voisi näyttää kohdusta tulevia pieniä irronneita käsiä ja jalkoja yms.
[/quote]
No miksi ihmeessä näytettäisiin? Kaavinta ei ole sama asia kuin abortti. Eikä ap:n kaavintaan todennäköisesti liity aborttia. Lisäksi nukutus ei estäisi tuota irronneiden käsien ja jalkojen äidille näyttämistä, jos oletetaan siis että hoitohenkilökunta olisi jotenkin sadistista ja mielisairasta.
AP:lle, kaavinta tehdään humautuksessa joka ei vaadi intubointia lainkaan. Mitään ei sun kurkustasi nouse ylös ja mene keuhkoihin. Toipuminen on yleensä erittäin nopeaa ilman jälkioloja nukutusaineista. Hyvin se menee :)
Onko se niin kuin pölynimuri ja imee kohdun sisällön pois? Miten usein säiliö tyhjennetään biojätteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla istukka poistettiin selkäydinpuudutuksella eli ei nukutettu. Miksei se voisi olla mahdollista sinunkin kohdallasi.
Miksi sinulle laitettiin selkäydinpuudutus eikä nukutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Huomaan kyllä, että kyseessä on vanha viestiketju, mutta aihe on monelle naiselle ajankohtainen ja siten saattaa hakusanalla osua tälle sivulle. Siksi kerron oman kokemukseni puudutuksessa tehdystä kaavinnasta.
Keskenmeno rv 8+2. Kaksi kertaa yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä. Vuotoa ei tullut, mutta kovat kivut kylläkin.Illalla päivystyksessä poistettiin raskausmateriaalia kohdunkaulasta,jonne oli tullut ns.tulppa ja pääsin yöksi osastolle kivunhoitoon. Kivut eivät helpottaneet ja siksi seuraavana päivänä minulle tehtiin kaavinta puudutuksessa. Leikkaussalit olivat ihan täynnä, joten kaiketi se oli ainoa mahdollisuus. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt,etten älynnyt pistää vastaan. Pelkäsin myös, että minut vain kotiutetaan jos en suostu ehdotettuun hoitoon.
Toimenpiteessä kohtu puudutetaan muutamalla puudutuspiikillä ja sen jälkeen tehdään kaavinta imulla. Ei siis ollut kyse selkäydinpuudutuksesta. Huono puoli on, että imusta johtuvaa alipainetta puudute ei estä tuntemasta, eikä se myöskään estä tuntemasta imujen välillä tulevia kovia kramppeja. Itse koin toimenpiteen niin kivuliaaksi, etten enää ikinä suostu siihen. Kipujanalla 0-10 minun kipuni oli 10. Toki jokainen kokee kivun eri tavalla, mutta itse olin järkyttynyt toimenpiteestä (eteenkin kun minulla on aiemmin nukutuksessa kaavittuja keskenmenoja takana jo ennestään).
Mahdollisesti tämä puudutuksessa tehtävä kaavinta on uusin "trendi" naistentautien maailmassa, mutta toivon hartaasti, ettei niin ole ja oma tapaukseni olisi vain poikkeus. Kaavinnasta on kulunut nyt 5 päivää ja edelleen lantionpohja, selkä ja lonkankoukistajat ovat ns.hapoilla ja kohtu kramppaa ajoittain. Ilman reseptiä saatavilla särkylääkkeillä pärjään töissä. Ja jos joku keskenmenon saanut lukee tätä niin toivotan sinulle voimia jaksaa eteenpäin. Surraan yhdessä kun on surun aika ja tullaan siten ehjäksi jälleen.
Kaavinnan voi tehdä nukutuksessa tai spinaalipuudutuksessa. Molemmat ihan yhtä hyviä ratkaisuja.
Minulle on kolme kertaa tehty puudutuksessa.
Mikään ei sattunut. Kaikki nopsaan ohi. Ihan simppeli.
Vierailija kirjoitti:
Hei
Huomaan kyllä, että kyseessä on vanha viestiketju, mutta aihe on monelle naiselle ajankohtainen ja siten saattaa hakusanalla osua tälle sivulle. Siksi kerron oman kokemukseni puudutuksessa tehdystä kaavinnasta.
Keskenmeno rv 8+2. Kaksi kertaa yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä. Vuotoa ei tullut, mutta kovat kivut kylläkin.Illalla päivystyksessä poistettiin raskausmateriaalia kohdunkaulasta,jonne oli tullut ns.tulppa ja pääsin yöksi osastolle kivunhoitoon. Kivut eivät helpottaneet ja siksi seuraavana päivänä minulle tehtiin kaavinta puudutuksessa. Leikkaussalit olivat ihan täynnä, joten kaiketi se oli ainoa mahdollisuus. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt,etten älynnyt pistää vastaan. Pelkäsin myös, että minut vain kotiutetaan jos en suostu ehdotettuun hoitoon.
Toimenpiteessä kohtu puudutetaan muutamalla puudutuspiikillä ja sen jälkeen tehdään kaavinta imulla. Ei siis ollut kyse selkäydinpuudutuksesta. Huono puoli on, että imusta johtuvaa alipainetta puudute ei estä tuntemasta, eikä se myöskään estä tuntemasta imujen välillä tulevia kovia kramppeja. Itse koin toimenpiteen niin kivuliaaksi, etten enää ikinä suostu siihen. Kipujanalla 0-10 minun kipuni oli 10. Toki jokainen kokee kivun eri tavalla, mutta itse olin järkyttynyt toimenpiteestä (eteenkin kun minulla on aiemmin nukutuksessa kaavittuja keskenmenoja takana jo ennestään).
Mahdollisesti tämä puudutuksessa tehtävä kaavinta on uusin "trendi" naistentautien maailmassa, mutta toivon hartaasti, ettei niin ole ja oma tapaukseni olisi vain poikkeus. Kaavinnasta on kulunut nyt 5 päivää ja edelleen lantionpohja, selkä ja lonkankoukistajat ovat ns.hapoilla ja kohtu kramppaa ajoittain. Ilman reseptiä saatavilla särkylääkkeillä pärjään töissä. Ja jos joku keskenmenon saanut lukee tätä niin toivotan sinulle voimia jaksaa eteenpäin. Surraan yhdessä kun on surun aika ja tullaan siten ehjäksi jälleen.
Minäkin haluan kertoa kokemukseni, kun nyt tämä ketju osui silmiin.
Kerroin etukäteen että kierukan laittaminen oli sattunut minua todella pahasti ja että jännitän toimenpidettä tästä syystä paljon. Lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja empaattinen, siinä ei mitään valittamista. Puudutus tosiaan puudutti kohdunkaulan hyvin, mutta kohdun sisällä ja munasarjoissa se imu tuntui niin pahalta, että myöskään minä en tule koskaan suostumaan tuohon enää uudestaan. Tuntui että munanjohdin irtoaa, etenkin siltä puolelta josta sitä kudosta imettiin pois. Eri ihmisillä on ilmeisesti eri tavoilla herkkiä kohtuja ja ymmärsin että suurimmalle osalle toimenpide ei ole kovin epämiellyttävä. Itse olin sitten se poikkeustapaus ilmeisesti. Huusin, itkin ja kiroilin toimenpiteen aikana vaikka normaalisti siedän ikäviäkin juttuja suutani avaamatta. Itkin vielä toimenpiteen jälkeenkin siinä pöydällä. En vain voinut mitään, tuntui niin hemmetin pahalta. Lääkäri pahoitteli vuolaasti että jouduin kärsimään niin paljon, ja oli itsekin silmin nähden järkyttynyt.
Tosiaan itse en tule enää ikinä suostumaan tähän niin, että olen tajuissani toimenpiteen aikana. Toisaalta uskon, että monella muulla sen täytyy olla helpompaa sietää, koska ei näitä muuten edes yritettäisi tehdä ihmisille ilman nukutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei
Huomaan kyllä, että kyseessä on vanha viestiketju, mutta aihe on monelle naiselle ajankohtainen ja siten saattaa hakusanalla osua tälle sivulle. Siksi kerron oman kokemukseni puudutuksessa tehdystä kaavinnasta.
Keskenmeno rv 8+2. Kaksi kertaa yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä. Vuotoa ei tullut, mutta kovat kivut kylläkin.Illalla päivystyksessä poistettiin raskausmateriaalia kohdunkaulasta,jonne oli tullut ns.tulppa ja pääsin yöksi osastolle kivunhoitoon. Kivut eivät helpottaneet ja siksi seuraavana päivänä minulle tehtiin kaavinta puudutuksessa. Leikkaussalit olivat ihan täynnä, joten kaiketi se oli ainoa mahdollisuus. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt,etten älynnyt pistää vastaan. Pelkäsin myös, että minut vain kotiutetaan jos en suostu ehdotettuun hoitoon.
Toimenpiteessä kohtu puudutetaan muutamalla puudutuspiikillä ja sen jälkeen tehdään kaavinta imulla. Ei siis ollut kyse selkäydinpuudutuksesta. Huono puoli on, että imusta johtuvaa alipainetta puudute ei estä tuntemasta, eikä se myöskään estä tuntemasta imujen välillä tulevia kovia kramppeja. Itse koin toimenpiteen niin kivuliaaksi, etten enää ikinä suostu siihen. Kipujanalla 0-10 minun kipuni oli 10. Toki jokainen kokee kivun eri tavalla, mutta itse olin järkyttynyt toimenpiteestä (eteenkin kun minulla on aiemmin nukutuksessa kaavittuja keskenmenoja takana jo ennestään).
Mahdollisesti tämä puudutuksessa tehtävä kaavinta on uusin "trendi" naistentautien maailmassa, mutta toivon hartaasti, ettei niin ole ja oma tapaukseni olisi vain poikkeus. Kaavinnasta on kulunut nyt 5 päivää ja edelleen lantionpohja, selkä ja lonkankoukistajat ovat ns.hapoilla ja kohtu kramppaa ajoittain. Ilman reseptiä saatavilla särkylääkkeillä pärjään töissä. Ja jos joku keskenmenon saanut lukee tätä niin toivotan sinulle voimia jaksaa eteenpäin. Surraan yhdessä kun on surun aika ja tullaan siten ehjäksi jälleen.Minäkin haluan kertoa kokemukseni, kun nyt tämä ketju osui silmiin.
Kerroin etukäteen että kierukan laittaminen oli sattunut minua todella pahasti ja että jännitän toimenpidettä tästä syystä paljon. Lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja empaattinen, siinä ei mitään valittamista. Puudutus tosiaan puudutti kohdunkaulan hyvin, mutta kohdun sisällä ja munasarjoissa se imu tuntui niin pahalta, että myöskään minä en tule koskaan suostumaan tuohon enää uudestaan. Tuntui että munanjohdin irtoaa, etenkin siltä puolelta josta sitä kudosta imettiin pois. Eri ihmisillä on ilmeisesti eri tavoilla herkkiä kohtuja ja ymmärsin että suurimmalle osalle toimenpide ei ole kovin epämiellyttävä. Itse olin sitten se poikkeustapaus ilmeisesti. Huusin, itkin ja kiroilin toimenpiteen aikana vaikka normaalisti siedän ikäviäkin juttuja suutani avaamatta. Itkin vielä toimenpiteen jälkeenkin siinä pöydällä. En vain voinut mitään, tuntui niin hemmetin pahalta. Lääkäri pahoitteli vuolaasti että jouduin kärsimään niin paljon, ja oli itsekin silmin nähden järkyttynyt.
Tosiaan itse en tule enää ikinä suostumaan tähän niin, että olen tajuissani toimenpiteen aikana. Toisaalta uskon, että monella muulla sen täytyy olla helpompaa sietää, koska ei näitä muuten edes yritettäisi tehdä ihmisille ilman nukutusta.
Joo kuulostaa tosi empaattiselta lääkäriltä, kun jatkaa toimenpidettä vaikka potilas itkee ja huutaa. Kuulostaa sadistilta mielestäni. Ei ole ihme, että naistentautien hoito- ja tutkimustoimenpiteet sekä synnyttäminen ovat edelleen täyttä teurastusta, kun kaikkeen alistutaan ja kaikki väkivaltainen kajoaminen kehoon siedetään. Vähän ryhtiä nyt naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei
Huomaan kyllä, että kyseessä on vanha viestiketju, mutta aihe on monelle naiselle ajankohtainen ja siten saattaa hakusanalla osua tälle sivulle. Siksi kerron oman kokemukseni puudutuksessa tehdystä kaavinnasta.
Keskenmeno rv 8+2. Kaksi kertaa yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä. Vuotoa ei tullut, mutta kovat kivut kylläkin.Illalla päivystyksessä poistettiin raskausmateriaalia kohdunkaulasta,jonne oli tullut ns.tulppa ja pääsin yöksi osastolle kivunhoitoon. Kivut eivät helpottaneet ja siksi seuraavana päivänä minulle tehtiin kaavinta puudutuksessa. Leikkaussalit olivat ihan täynnä, joten kaiketi se oli ainoa mahdollisuus. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt,etten älynnyt pistää vastaan. Pelkäsin myös, että minut vain kotiutetaan jos en suostu ehdotettuun hoitoon.
Toimenpiteessä kohtu puudutetaan muutamalla puudutuspiikillä ja sen jälkeen tehdään kaavinta imulla. Ei siis ollut kyse selkäydinpuudutuksesta. Huono puoli on, että imusta johtuvaa alipainetta puudute ei estä tuntemasta, eikä se myöskään estä tuntemasta imujen välillä tulevia kovia kramppeja. Itse koin toimenpiteen niin kivuliaaksi, etten enää ikinä suostu siihen. Kipujanalla 0-10 minun kipuni oli 10. Toki jokainen kokee kivun eri tavalla, mutta itse olin järkyttynyt toimenpiteestä (eteenkin kun minulla on aiemmin nukutuksessa kaavittuja keskenmenoja takana jo ennestään).
Mahdollisesti tämä puudutuksessa tehtävä kaavinta on uusin "trendi" naistentautien maailmassa, mutta toivon hartaasti, ettei niin ole ja oma tapaukseni olisi vain poikkeus. Kaavinnasta on kulunut nyt 5 päivää ja edelleen lantionpohja, selkä ja lonkankoukistajat ovat ns.hapoilla ja kohtu kramppaa ajoittain. Ilman reseptiä saatavilla särkylääkkeillä pärjään töissä. Ja jos joku keskenmenon saanut lukee tätä niin toivotan sinulle voimia jaksaa eteenpäin. Surraan yhdessä kun on surun aika ja tullaan siten ehjäksi jälleen.Minäkin haluan kertoa kokemukseni, kun nyt tämä ketju osui silmiin.
Kerroin etukäteen että kierukan laittaminen oli sattunut minua todella pahasti ja että jännitän toimenpidettä tästä syystä paljon. Lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja empaattinen, siinä ei mitään valittamista. Puudutus tosiaan puudutti kohdunkaulan hyvin, mutta kohdun sisällä ja munasarjoissa se imu tuntui niin pahalta, että myöskään minä en tule koskaan suostumaan tuohon enää uudestaan. Tuntui että munanjohdin irtoaa, etenkin siltä puolelta josta sitä kudosta imettiin pois. Eri ihmisillä on ilmeisesti eri tavoilla herkkiä kohtuja ja ymmärsin että suurimmalle osalle toimenpide ei ole kovin epämiellyttävä. Itse olin sitten se poikkeustapaus ilmeisesti. Huusin, itkin ja kiroilin toimenpiteen aikana vaikka normaalisti siedän ikäviäkin juttuja suutani avaamatta. Itkin vielä toimenpiteen jälkeenkin siinä pöydällä. En vain voinut mitään, tuntui niin hemmetin pahalta. Lääkäri pahoitteli vuolaasti että jouduin kärsimään niin paljon, ja oli itsekin silmin nähden järkyttynyt.
Tosiaan itse en tule enää ikinä suostumaan tähän niin, että olen tajuissani toimenpiteen aikana. Toisaalta uskon, että monella muulla sen täytyy olla helpompaa sietää, koska ei näitä muuten edes yritettäisi tehdä ihmisille ilman nukutusta.
Joo kuulostaa tosi empaattiselta lääkäriltä, kun jatkaa toimenpidettä vaikka potilas itkee ja huutaa. Kuulostaa sadistilta mielestäni. Ei ole ihme, että naistentautien hoito- ja tutkimustoimenpiteet sekä synnyttäminen ovat edelleen täyttä teurastusta, kun kaikkeen alistutaan ja kaikki väkivaltainen kajoaminen kehoon siedetään. Vähän ryhtiä nyt naiset!
Sovimme etukäteen, että hän keskeyttää toimenpiteen heti jos pyydän. En pyytänyt, koska olisi ollut ihan hölmöä jättää se kesken, kun olin jo siinä pöydällä makaamassa ja keskellä sitä kipukokemusta. Ei sitä kokemusta olisi saanut enää pyyhittyä pois kuitenkaan joten päätin kestää vielä sen muutaman hetken lisää. Eli kyllä koin, että minua kohdeltiin oikeudenmukaisesti muuten, mutta olisivat voineet kertoa että joitakin naisia toimenpide sattuu todella paljon. Silloin olisin varmaan kieltäytynyt siitä jo etukäteen, koska minulla oli tuo paha kierukanlaittokokemus taustalla, ja olisin todennäköisesti tajunnut että tämäkin varmaan sattuu vähintään yhtä paljon.
Olen ihan paniikissa, pelkään niin paljon :(
Olisin mielummin hereillä ja näkisin istukan palasia kuin nukutettuna. Tosin pelkäsin sektiotakin, mutta puudutus olikin ihan ok kokemus ja pelko turhaa. Lähinnä pelkään etten herää, tai saan anafylaktisen shokin tai tukehdun omiin mahasta nouseviin nesteisiin/ruokaan.
ap