En ole onnellinen, enkä tiedä miksi.

Minulla on todella hyvä mies ensimmäistä kertaa elämässäni, parisuhde jossa saan orgasmeja. Mies on hyvä isä esikoiselleni vaikka lapsi ei ole edes hänen, pitää silti kuin omaansa. Meille on tulossa toinen, joka tehtiin oikein tekemällä, vuosi siinä meni. Miehellä vakituinen hyvä työ, taloudellinenkin tilanne on hyvä. Silti olen onneton. Olen suurimman osan elämästäni ollut masentunut ja minulla on suuri masennus taipumus. En ymmärrä minulla on kaikki niin hyvin tällä hetkellä kuin olla ja voi silti en ole onnellinen. Mikään ei auta myöskään masennukseeni, ei psykologit, ei lääkkeet ei mikään. Tuntuu kuin olisin umpikujassa, miten ihmeessä pystyn olemaan onnellinen. En minä voi opamoxejakaan päivästä ja vuodesta toiseen vedellä. Ne vain poistavat pahan olon hetkellisesti, se on huijausta.