Voiko oikeasti olla olemassa perhe joka ei ole kohdannut vastoinkäymisiä

Mun miehen koti on aika onnellinen. Ainoa joka on kuollutkin oli koira, joka kuoli vanhuuteen. Mulle on sattunut kaikki mahdollinen, itsemurhaa, murhaa, alkoholismia, mielisairauksia, syöpää, velkaa ja mitä lie löytyy lähipiiristä. Ei mene tasan onnenlahjat. Mutta sain tasapainoisen miehen kuitenkin. =)

Olen aina pitänyt itseäni henkilönä, joka ei ole kohdannut vastoinkäymisiä. Sitten tajusin, että olen väärässä: kaikenlaista on koettu, mutta en ole ikinä ajatellut, että siihen surkeuteen tulee jäädä lillumaan. Suurimmalle osalle ikävistä asioita voi itse tehdä jotain ja silloin ulkopuolisesta näyttää, että tuossa perheessä on kaikki hyvin. Tuttuni on pikavippikierteessä ja ihmetteli, miten minulla on kaikkeen rahaa. Totesin, että en osta merkkilaukkuja, kertakäyttövaatteita tai tilipäiväherkkuja. Väärin vastattu, rahattomuus ei ole koskaan rahankäyttäjän vika.

Kaikki on suhteellista, eli mitä kukin pitää vastoinkäymisinä. 

Mä voisi sanoa samoin kuin tämä kaverisi, että ei ole ollut merkittäviä vastoinkäymisiä, koska työttömyys kausien jälkeen on aina saatu töitä, lapsesta on kolmedta parantumattomasta pitkaikaissairaudesta thuolimatta kasvamassa ihan tyytyväisenoloinen aikuinen, pankki antaa lainaa kun tarvitaan ja vaikka isäni kuoli juuri, hän lähti varmaan jokseenkin sillä tavalla kuin kuolevan kannalta parasta on (yllättäen, ilman tuskia). Kaikki on siis. Mennyt hienosti ja olen hyväonninen pikku pullamössö.

Mutta jos jäisin vatvomaan samoja asioita negatiivisina, sekin kävisi päinsä, olisin vain onnettomampi. Toisaalta kun ei voi tietää, miten asiat olisivat, jos ne olisivat toisin, niin en mene vannomaan, olisiko meidän elämä ollut parempaa, jos ei oltaisi koskaan oltu työttöminä, jos lapsi olisi terve, jos pankkilainaa ei olisi otettu, jos isä eläisi. Jne. Kun ei tiedä, jos vaikka lapsen murrosikä olisi ollut vakeampi terveenä, jos olisi jäänyt niihin ekoihin työpaikkoihin jumiin, jos ei olisi ryhdytty sijoitttamaan, jos isä eläisi, mutta olisi vaikka sairas, jne.

Ei meilläkään ole mielestäni ollut varsinaisia vastoinkäymisiä. En silti osaa ajatella elämäämme minään ruusuilla tanssimisenakaan. Mies on työtön ja mä masentunut, välit vanhempiini ovat olemattomat, miehen ovat jo kuolleet (mies onkin aika vanha jo) jne. Mutta tulemme silti toimeen taloudellisesti, mulla on odotettavissa iso perintö, lapset ovat terveitä, emme ole eron partaalla tai muutenkaan meillä ei keskenämme mene huonosti...

Kaikki vastoinkäymiset joita mulla on tapahtuivat jo ennen kuin täytin 30 ja niiden kanssa oon oppinut elämään (eli juuri tämä masennus ja se, että vanhempani eivät ymmärrä minua eivätkä tue jne).

Mulle vastoinkäymisiä olivat pahat taloushuolet, kuolema, onnettomuudet ja lasten pahat sairaudet ja näiltä olemme kiitos jonnekin tosiaan säästyneet. Hyvä näin.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:38"]

Minun ystäväni sanoi ettei koskaan ole kohdannut vastoinkäymisiä tai mitään ikävää. Heillä ei lainaa, omaiset terveitä, itse terveitä, hyvät työpaikat ja lapset menestyvät koulussa, totteleva koira, ....

ja meillä taas velkaa, oppimisvaikeuksia lapsilla, mies työtön, suvussa syöpää, auto rikki, rahat vähyksissä.....

[/quote]

Voi olla ja on niitä, on omassakin tuttavapiirissä. Osa ei asiaa huutele, mutta osa näyttää avoimesti ja vielä enemmänkin että hyvin menee. Näppärästi pönkitetään omaa egoa meidän kustannuksella joilla ei ole ollut niin hyvä arpaonni elämän kanssa. Enkä laita kaikkea elämänhallinnan ja sen puutteen piikkiin. Esim. meillä perheessä 2 erilaista sairautta lapsilla, niille emme ole voineet mitään.

Yhdelle lapsen keliakia, diabetes tai ihan vaikka paprika-allergia kaataa maailman ja on sokki.

Toinen kestää paljon enemmän.

Me saamme elämässä erilaiset kyvyt sietää vastoinkäymisiä.

Tottakai se on mahdollista, vaikka on mielestäni hyvin harvinaista ettei omaan ikääni eli 38 ikävuoteen mennessä ole ollut elämässä mitään suurempaa vastoinkäymistä. Jos kuitenkin on menestynyt koulussa kohtalaisesti, opiskellut ammatin, jossa kohtalainen työllisyys, niin esim. työttömyys ei ole se vastoinkäyminen.

Jos isovanhemmat ja vanhemmat ovat terveitä, niin ei ole kuolemaakaan kohdannut.

Näen kuitenkin aloituksessa tragedian aineksia 10-20  vuoden tähtäimellä: Se koira nyt vähintään tulee tuossa ajassa kuolemaan. Jos omaiset ovat olleet tähän asti terveitä (oletan, että jos lapset ovat koulussa, niinv anhemmat ovat vähintään 30v), niin samassa ajassa vähintään näiden perheen aikuisten isovanhemmille tai joillekin heistä tulee jotain krenkkaa tai kuolema korjaa. todennäköisesti myös joku heidän ystävistään sairastuu jne.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 19:24"]

Yhdelle lapsen keliakia, diabetes tai ihan vaikka paprika-allergia kaataa maailman ja on sokki. Toinen kestää paljon enemmän. Me saamme elämässä erilaiset kyvyt sietää vastoinkäymisiä.

[/quote]

On kyllä hieman outoa, jos edes hetkeksi ei keliakia tai diabetes heilauta sitä maailmaa.