tarvitseeko lapsi äitiä enemmän kuin isää?

mies siittää ja juoksee eteenpäin siittämään niin monta mammaa kuin mahdollista, niin on luonto tarkoittanut.

osaksi äidit.

Tietysti myös se vanhemmista, joka hoitaa vauvaa enemmän, tarvitsee omaa aikaa ja riittävästi lepoa jaksaakseen huolehtia vauvasta. Tuolloin isällä tai muulla hoitajalla on tärkeä tehtävä.

Muuten mies on hoitanut lasta ihan samalla lailla kuin minäkin ja on tälle yhtä tärkeä. Oli lapsen synnyttyä 4kk kotona, eli mukana ihan alkumetreiltä asti. En siis koe olevani lapselle muulla tavoin tärkeämpi kuin isä.



Tietysti minulla hormonien ansiosta oli vahvempana se lapsessa kiinni olemisen vietti. Jo lyhyet erot vauvasta (roskien vienti, kaupassa käynti, koiran ulkoilutus) tekivät kipeää noina alkuaikoina. Mutta laskisin ne omiksi tarpeikseni enkä vauvan. Vauva ei tarvinut äitiä sen enempää kuin isäänsäkään, mutta äiti tarvitsi vauvaa enemmän kuin isä.

äiti on ne ekat vuodet se tärkein. Voi se olla isäkin, mutta biologisista syistä johtuen äidit saavat kiintymiseen yleensä pienen etulyöntiaseman. Isoilla lapsilla ei mitään eroa, jos molemmat vanhemmat hoitaneet lapsia.

Miksi ei ole sama kumpi lasta hoitaa? Eikö vauva voi kehittää se vuorovaikutussuhteen isään ihan yhtälailla jos isä sattuu olemaan paikalla?

useaan ihmiseen kerralla. Tätä on tutkittu aika paljon. Mikäli äiti on lähin hoitaja, äiti on äidille isää tärkeämpi. Jos isä on alusta asti lähin, isä on tärkeämpi. Äiti vaan monesti käytännössä on lähellä aluksi, imetyksenkin takia, jolloin äidistä tulee se tärkein. Pieneltä lapselta ei voi vaatia sen kehittyneempää ajattelua kuin mihin hän pystyy.

Huomasin ainakin lapsen ollessa vauva, että minun oli PAKKO vastata heti hänen huutoonsa, mies kesti kauemmin. Yöllä heräsin vaikka olisi kumpi vaan voitu herätä. Mies ei aamulla edes tiennyt että mitään olisi tapahtunutkaan. Eli koska vastaan herkemmin, hoidan enemmän ja useammin, ja siteestä tulee kiinteämpi, ja äidistä tärkeämpi.



Lisäksi tuotti ihan fyysistä tuskaa olla erossa tai laittaa hänet hoitoon, miehet ajattelee järjellä ja äidit hormoneilla, ja hormonit on viritetty ilmeisesti vauvan ehdoille ja parhaaksi. Ja olen siis muuten tasa-arvon kannalla ja silleen, mutta kokemus vaan opetti että hormonit ne on feministeilläkin :)

Miehellä oli mukavasti kotona ensimmäiset liki 4kk ja halusi tietysti osallistua vauvan hoitoon ihan yhtä lailla kuin minäkin. Imetys ei onnistunut ja alkuun ruokinta sujui niin että minä pumppasin maitoa ja mies syötti. Molemmat hoidettiin lasta varmaan yhtä paljon, esikoisesta kun kysymys niin miltei jaettiin vaippavuorot. Vauva nukkui yöllä välissämme. Vauva tuntui viihtyvän molemmeilla yhtä hyvin, vaikka en nyt pystykään hänen puolestaan vastaamaan kumpaa piti tärkeämpänä.



Mutta siis sekoitimmeko lapsen päätä turhaan tuolla molempien osallistumisella? Olisiko pitänyt väkisin työntää isä kauemmas tai itse jättäytyä syrjään lapsen hoidosta että tämä olisi saanut rauhassa luoda sen suhteen yhteen ihmiseen?



8 mietiskelee

lukenut, minulla on sellainen käsitys että jonkun lapsi kokee läheisimmäksi. Kyllähän lapsi isänsäkin äänen voi tuntea jo ennen syntymää, jos isä näkee vaivaa. En tietenkään voi tietää kenet teidän vauvanne on kokenut läheisimmäksi, ja vauvanne on varmasti melko onnekas yksilö, kun on kaksi noin läheistä.



Enemmän olisin huolissani vauvoista, joilla vaihtuu esim muutaman kuukauden ikäisenä pääasiallinen hoitaja, siis ensin täysin äiti ja sitten täysin isä tai joku muu. Se voi olla rankka kokemus, vaikka työvoimapoliittisin keinoin vanhempia siihen ajetaan.



9

Tiedän monta isää jotka pystyvät(pystyisivät) huolehtimaan lapsistaan paremmin kun äiti ei siihen kykene!! On vaan aika hankalaa miehelle saada huoltajuutta kun tämä yhteiskunta on niin sitä vastaan :(