Tsempatkaa mua lähtemään lenkille!
En kehtaa! Olen siis ihan normipainoinen, mutta jotenkin hävettää. Haluaisin oppia juoksemaan. Aion lähteä 21:30, koska aurinko alkaa laskemaan 21:18. Otan koiran mukaan? Pitäisikö laittaa silmälasit, ettei kukaan tunnista? Käytän niitä laseja vaan koneella, joten kukaan ei ole nähnyt.
T. nolo ap
Kommentit (19)
Ensimmäinen on aina vaikein. Ensi kerralla jaksat juosta saman matkan hengistymättä.
No jopas oli positiivinen ketju. Hip.
Mikä siinä nolottaa? Paljon nolompaa istua sisällä.
Sun selluliittiperse nauttii istumisesta.
Suosittelen tekoviiksiä ja pitkää viittaa. Ja riittävän kova vauhti, etteivät ehdi edes huomata mikä siitä kiisi.
Älä selitä. Ja ketähän oikeasti kiinnostaa sun juoksusi niin että pitäisi odottaa pimeää. Jollei sitten seiskan paparazzit parveile ovellasi. Noloa toi sun ajattelutapa että vieraita ihmisiä kiinnostaisi sun asiasi.
Voi! Nolostelen ihan samasta syystä. Olen aika lyhyt, pyöreä ja kömpelö liikkumaan. Tuntuu, että vastaantulijat katsovat aina huvittuneina ja ennestään punasta kirkuva hikinaamani loimottaa kahta kovemmin. Tästä huolimatta olen nyt vuoden ajan kulkenut työmatkan jalan ja omaan tahtiin koitan saada kuntoni siihen pisteeseen, että pystyisin hölkkäämäänkin pitkiä matkoja. Varmaan paras tsemppini sinulle on se, että keskityt itse lenkkiin ja jätät muut ihmiset ym. häiriötekijät omaan arvoonsa. Ja kyllähän sen lenkin jälkeen kotiin palatessa on aika kiva fiilis.
Laita varmuudeksi jätesäkki päähän.
Hanki kivannäköiset ja mukavat lenkkivaatteet, niin on kivempi fiilis itsellä. Ja kunnon lenkkarit tietysti tärkeimpänä.
Aloin tänään salilla pohtia sitä, kun joku kirjoitti täällä eilen miltä sunnuntailenkkeilijät näyttää. Mietin etten itse koskaan pohdi lenkillä vastaan tulevia ihmisiä, niin että lenkkeileeköhän toi ekaa kertaa tms. Musta on pikemminkin ilo nähdä lenkillä ihmisiä, jotka huolehtivat itsestään, olivat he sitten ylipainoisia tai himotreenaajia. Koen sellaisen "arvostan" fiiliksen kun näen muitakin ihmisiä ulkoilemassa. Aikoinaan kadehdin ihmisiä, jotka jaksoivat lähteä aamulla juoksemaan tai ihmisiä, jotka kehtaavat juosta kaupungilla. Olen vasta tajunnut, että tänäpäivänä olen sellainen ihminen, jota ennen kadehdin. Jokainen lenkkeilijä aloittaa lenkkeilyn joskus. Se on suuri askel, että sinulla on into lähteä lenkille! Pisteet sulle! Ulos vaan vaikka keskellä päivää, koska ei ketään oikeesti kiinnosta millä tyylillä lenkkisi vedät. Hyvin se menee :)
Lähde, olen nyt noin kuukauden juossut ja nollakunnosta on päästy siihen että jaksan juosta 5 km. Ihan huikea olo!
Koen itse samoin ihan samoin kuin ap ja juoksen sentään aika paljon; häpeän kyllä kaikkea muutakin liikuntaa enkä syytä tiedä. Itse olen tehnyt vähän samalla tavalla kuin sinä eli juoksen silloin kun muut eivät ole maisemissa. Sitten laitan päälle musiikkia josta tiedän pitäväni. Kivat vaatteet tai muut ei auta kyllä ainakaan mulla yhtään siinä "häpeässä" lähteä lenkille kun siinä ei ole mitään rationaalista. Tsemppiä siis vaan kovasti ap:lle ja toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.
Nyt laiskamato... ylös, ulos ja lenkille. Hopi, hopi!!!!! Kunnon happihyppely tekee eetvarttia. Mars jo...
Juokse läski juokse! Juokse lujempaa läskit näkyy!
Nyt kone kiinni, ja perse ylös penkistä. Takki päälle ja kengät jalkaan ja lenkille!
ps. Muista avaimet! Hyvää lenkkiä! <3
Noniin! Nyt vaihdan vaatteet ja lähden! :D Hyvin se menee! Ap
Huh huh. Eka kävelin turvalliselle pimeään pururataan. Siellä hölkkäsin n. 2km. Olen siis aivan rapakunnossa. Yritän mennä lenkille nyt 3-5 kertaa viikossa. Toivottavasti edistyn. Ap