Olen masentunut kotiäiti, joka juo taas arkena punaviiniä...

Mies oli ihan vakavissaan lähdössä ja kertoi haluavansa " kokeilla" muita naisia.

Olin ihan rikki, mutten ripustautunut häneen vaan sanoin että menee sitten.

Loppujen lopuksi miehellä todettiin masennus, johon sai lääkityksen ja kaikki on taas hyvin.



Luulenpa, että taitaa olla kuitenkin ohimenevä vaihe miehelläsi.

Lapset eivät ikinä pääse siitä yli!



alkoholistiäidin tytär

ikäeroilla lapset.

Tsemppiä

Ei ihme, että väsyttää...

Tällä sekunnilla soitat itsellesi terveyskeskuspsykologilta ajan, kysyt neuvolasta kaikki mahdolliset tukitoimet. Jos ei muu auta soitat lastensuojeluun ja sanot, että nyt tilanne on niin paha, että et pärjää. Tarvitset tukitoimia. Ketään ei huostaanoteta niin kauan kuin olet edes vähän täyspäinen, mutta löydät oikeaa tehoapua.



Lastensuojelun keskusliiton sivuilta etsit kohdan jäsenyhteisöt ja soitat vaikka kaikkiin, että saat apua.



Yritä jättää se viini, se varastaa sun serotoniinit ja masennut vielä enemmän.



Super-Voimia

Ei ihme, että se aiheuttaa sopeutumistuskia. Kyllähän teillä on elämä muuttunut ihan huimasti nopeassa tahdissa.



Mutta pitäisi sekin muistaa, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi. Sitten taas helpottaa.



Minua vaan ihmetyttää nuo miesten puheet, että haluaisi matkustella ja olla vapaa. Siis siten, että jos oikeesti se matkustelunhalua on suuri asia, niin eihän mikään estä matkustelemasta perheen kanssakin. Eli ei perheen vuoksi sentään suurista unelmistaan tarvi luopua, ne vain sopeutetaan vallitsevaan tilanteeseen.



Mun omakohtainen kokemus tän tyyppisestä aiheesta on muinainen poikaystävä, joka ei halunnut sitoutua minuun, kun halusi vielä muuttaa ulkomaille joksikin aikaa töihin. Kyllähän tämä mies tiesi, että minä olin asunut ulkomailla, aivan kuten hänkin jo aiemminkin, joten eihän minulle olisi ollut mikään ongelma lähteä mukaan. Mutta hän ei sitten kuitenkaan halunnut nähdä sitä tulevaisuutenamme, että lähtisimme yhdessä. Joten kyllä nää ulkomaa-selittelyt kuulosti lopulta musta aika keksityltä tekosyyltä, kun todellisuudessa tunteet eivät riittäneet.



Teillä sentään varmasti tunteet riittää, kun on jo pitkä taival takanakin päin. Mutta mä en jaksa uskoa, että sunkaan miehellä se matkustushalu tai edes vapaudenkaipuu on se oikea ongelma.

ja monta riipaisevaa tarinaa.



Älä pilaa elämääsi, äläkä pilaa perheesi elämää.

Ei me muutkaan selvittäisi noin pienten lasten kanssa ihan vain sormia napsauttamalla. Tuollaiseen tilanteeseen tarvitaan ehdottomasti ulkopuolista apua. Vähintäänkin lastenhoitoapua ja mielellään myös aikuisille parisuhdeapua. Muistetaanpas taas kerran, että keskustelu ammattilaisen kanssa on aina vuorossa ensin, ja vasta sen jälkeen puhutaan erosta, jos se vielä tuntuu tarpeelliselta.

Hanki ennemmin apua ja kunnon mielialalääkket. Terveyskeskuksen omalääkäristä on hyvä aloittaa.

Yritä saada miehesi pariterapiaan.