Millaiset mahdollisuudet minulla on pärjätä elämässä?

työvoimatoimisto järjestää myös kuolutusta, mene sinne selvittämään mitä on tarjolla

http://www.mol.fi/koulutukset2/

No eihän tuosta kyllä mitään taida tulla, koulut jää kesken ja masennut vain pahemmin. Lapsiakin piti sitten hankkia ennen kuin on koulutusta mihinkään? On olemassa ns. kymppiluokka jolla parannat peruskoulun todistusta, ei luulisi olevan 30 vuotiaalle kovin vaikeita ne ylä-asteen kokeet joista 13v lapset repii kymppejä... Korotat niitä arvosanoja ja haet ensi yhteishaussa, tai sitten johonkin aikuiskoulutukseen / työkkäri hommaan pyrit. Eipä tähän voi paljon sanoa kuin että olet aika perseelleen antanut homman mennä. Toivottavasti saat kelkan käännettyä ja kaikkea onnea sinulle tämän asian kanssa, tsemppiä!

Olet jättänyt "elämän" kesken ylä-asteella ja nyt haluat jatkaa siitä mihin jäit ja ongelmia on paljon. Kuitenkin tällaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa on tarkoitus opiskella yhtäjaksoisesti ja siirtyä sen jälkeen veronmaksajaksi, näin se yhteiskunta pyörii, sinä hyppäsit kelkasta pois jonkun syyn takia. Siihen on vaikea päästä takaisin mukaan.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:12"]

Olet jättänyt "elämän" kesken ylä-asteella ja nyt haluat jatkaa siitä mihin jäit ja ongelmia on paljon. Kuitenkin tällaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa on tarkoitus opiskella yhtäjaksoisesti ja siirtyä sen jälkeen veronmaksajaksi, näin se yhteiskunta pyörii, sinä hyppäsit kelkasta pois jonkun syyn takia. Siihen on vaikea päästä takaisin mukaan.

[/quote]

Ei se niin vaikeaa ole. Tukea ja kannustusta saa kyllä. Tahtoa ja sisua se vaatii, mutta on se sen arvoista.

Älä välitä aiemmista, jotkut purkavat omaa huonoa oloaan. Kuulostaa hyvältä että olet välillä innostunut jostain aloista! Tottakai pärjäät, tunnen monia joilla meni yläaste miten sattuu ja opiskelivat ammattikoulun kiitettävin arvosanoin, saivat lapsen ja jatkoivat vielä ammattikorkeaan aikuiskoulutuksena. Ota rohkeasti yhteyttä työvoimatoimistoon ja kouluihin. Ajattele miten hienon esimerkin annat lapsillesi. On todella ihailtavaa että mietit opiskelua.

Iso asia on jo se, kun saa elämäänsä säännöllisen rytmin, suunnan ja tarkoituksen.

Mikään ei estä sinua harrastamasta ja opiskelemasta. Etsi elämääsi jotain uutta, mene vaikka jollekin kurssille, aloita uutta harrastusta tms. Kyllä se siitä alkaa, kunhan et jää murjottamaan kotiin. Eläkkeesi turvaa toimeentulosi, mutta voit silti opiskella, tehdä jotain pikkuhommaa tai osallistua johonkin semmoiseen vapaaehtoistyöhön, johon työttömät eivät voi sitoutua tarpeeksi.

Saako kysyä, että miten olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen, että ei koulutusta tai työkokemusta 3-kymppisenä?

7 jatkaa. Etsi onnistumistarinoita vastaavassa tilanteessa olleista, niin saat itseluottamusta. Olet pärjännyt elämässäsi, sinähän olet vielä hengissä. Luottotiedottomuus ei ole este elämiselle, vaikka tietysti rajoittaa. Ilmaiset itseäsi hyvin. Todellakin, jos tuosta saat elämääsi eteenpäin, voit oikeasti olla ylpeä itsestäsi! Olet vielä nuori. Ajattele miten paljon hyvää voi tapahtua esim. seuraavan 20 vuoden aikana. Mitä toivot elämältä?

Sen sanoisin, että kunhan saat itsesi pois eläkkeeltä niin se on jo hyvä. Tulevat nämä varhaiseläke ihmiset melko kalliiksi meille muille. On sitä karhunpäiviä eletty se reilu 10 vuotta, sellainen kysymys, että onko töitä tullut tehtyä? Vai ihan vaan valtion rahoilla?

Edellä onkin tullut jo muutama hyvä neuvo, että ota yhteyttä työvoimatoimistoon ja ala vaikka sitä kautta kartoittamaan opiskelumahdollisuuksia. Olet nyt ihmisenä ihan eri kuin 15 vuotta sitten ja uskallan väittää, että opiskelu toisi sinulle ihan uusia onnistumisenkokemuksia. Nyt jotenkin kuvittelet itsesi teini-ikäisen tasolle ja opiskellessa huomaisit, ettet olekaan niin tyhmä tai arvoton kuin luulit olevasi. Sinun tulisi vain löytää se oma ala, jolloin opiskelumotivaationkin säilyisi ja sitä kautta onnistuisit. Ammattiin valmistuminen olisi se alku, jolla pikkuhiljaa pääsisit toisenlaiseen elämään kiinni. Toki työpaikan etsintä olisi edessä, mutta siinäkin auttaisi lisääntynyt itsetunto ja -tuntemus. 

Muutamalle muulle vastaajalle haluaisin sanoa, että ihmisten elämä menee välillä hassuja latuja ja etenkin alta parikymppisenä ratkaisut ovat hyvin lyhytnäköisiä. Sitä jotenkin ajattelee, että aikaa on rajattomasti ja kaikki mihin ryhtyy, onnistuu ensimmäisellä kerralla. Monella sitten todellisuus iskeekin päin kasvoja oikein ryminällä ja kukin klaaraa asiat omalla tavallaan.

Itse olen aina ollut työelämässä mutta uskallan väittää, että ei työkyvyttömyyseläkkeellä olevan tai työttömän elämä tässä maassa ole herkkua. Ihmisen arvo määräytyy täysin sen mukaan oletko työssä vai et ja jos olet työssä, niin mitä työtä teet. Oletteko panneet merkille, että kun tutustutaan uuteen ihmiseen, niin lähes ensimmäiseksi halutaan tietää mitä hän tekee työkseen. Jos vastaus on työtön / eläkeläinen, niin ihminen luokitellaan lähes automaattisesti paarialuokkaan yhteiskunnan elätiksi. Ihmiseksi joka ei edes yritä, vaan haluaa tietoisesti loisia yhteiskunnan varoilla...juuri minun omasta selkänahastani revityillä verorahoilla...

Mutta takaisin aiheeseen, eli tsemppä ap:lle ja toivottavasti löydät sellaisen alan, joka sinua kiinnostaa. Tämä on kulunut fraasi, mutta asiat tuppaavat järjestymään kun itse alkaa niitä järjestämään ja muutoksen haluaminen on se ensimmäinen askel.

Käy vaikka sellainen myyjän koulutus, ei ole kovin pitkä, ja kaupan kassalle pääsee kohtuu helposti - jos vain olet asiakaspalvelusta kiinnostunut ja sen tyyppinen. Ihan hyvää hommaa sekin on. Elämässä pärjääminen ei aina tarkoita jatkuvaa uraputken nousua ja mammonan kertymistä, vaan se voi olla hyvää, elämisen arvoista arkea.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 10:52"]

Olen 30, eikä minulla ole muuta kuin todella huono peruskoulun päättötodistus. Sillä ei pääse mihinkään kouluun, oikeasti. Ei juurikaan työkokemusta, olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Kaksi lasta. Mihin minä tästä enää ryhdyn? Aikanaan haaveilin monesta alasta, nyt koen, ettei minusta ole yhtään mihinkään. Jos joku kiinnostaa, lyttään itseni heti: jos olisin fiksu, olisin pärjännyt elämässä kaikesta huolimatta.

(Luottotietoja ei ole, eikä ajokorttia, ei tietenkään mitään säästöjä).

[/quote]

Ongelmanratkaisua!

Ei kaikkea tartte kerralla ollakaan.. :(

Olet ollut lapsista hoitovapaallakin varmasti niin lopeta itsesi mollaaminen.

Mieti nyt aktiivisesti mitä alaa tahtosit opiskella? Ja miten pääset työhön? Voisitko käydä työn ohessa työssä vaikka kassalla?

Työnohessa voi opiskella ammattiakin. Siinä siis etsitään itselle ensin työpaikka ja sitten ilmottaudut linjalle opiskelemaan. Se voi olla hyvä vaihtoehto. Tai joku aikuislinja?

Minusta ei kannata jäädä itkemään että on niin luuseri kuin alkaa pohtimaan ratkaisua! Ei opiskelu kestä kuin muutaman vuoden. Samaan aikaan voit tehdä työtä vaikka kioskilla.

Tai haet hanttihommia ja ansaitset rahan jolla te elätte, mukavaa arkea! Ei siihen tarvita paljon rahaa.

RAKAS ketjun aloittaja :) Älä masennu joidenkin jyrkistä ja tylyistä kommenteista. Mä olen täysin varma, että sä olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, vaikka olosuhteesi väittäisivätkin tällä hetkellä muuta. Sinä voit nousta tästä tilanteestasi uuteen elämänvaiheeseen, askel kerrallaan ja sopivan tuen/avun kanssa. Pian tai pidemmän ajan takia voit varmasti huomata, että olet aivan kuin uudessa elämäntilanteessa! Tässä sinulle pari ohjelmaa/videota, jotka voivat varmasti rohkaista sinua: ensimmäinen on keskusteluohjelma, jossa aiheena masennuksesta toipuminen, asiantuntijana psykiatri Leena Korhonen. Toinen linkki on pieneen, koskettavaan videoon, joka puhuu sellaisesta rakkaudesta, joka kantaa vaikeuksienkin ja epätoivon keskellä. Kaikkea hyvää sinulle, toivoa on! http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4   http://www.healingrooms.fi/?sid=118

Höpö höpö, varmasti pääset moneenkin kouluun jos vaan haet. Joka vuosi jää tyhjiä paikkoja lähes jokaiseen kouluun. Ja oppimalla uutta saa lisää itseluottamusta. Kursseillekin pääsee ja niiden kautta työharjoitteluun ja työhön.