Onko sinulla ystäviä, joiden lapsista et pidä?

On ja samoin on käynyt. Mutta parempi näin.

On... Ikävä kyllä. Yritän kyllä vaikuttaa asenteeseeni, antamalla lapsille "uusia mahdollisuuksia". Sitä vaan ärsyttää entistä enemmän, kun aina joutuu pettymään...

Yritin miettiä, mutta en keksinyt edes ketään rajatapausta.

Mun ystävien lapset ovat ihania, tykkään kaikista. Ja samoin sukulaislapsista (no niitä onkin huimat 3 kpl). En ole mitenkään erityisen lapsirakas, yleensä en pidä vieraista lapsista.

Ei mullakaan ole sellaisia. Ehkä kenenkään kanssa ei tule vietettyä niin paljon aikaa, että alkaisi varsinaisesti ärsyttää, kaikki jaksavat ehkä pitää sen vieraskoreuden yllä, omani mukaan lukien! =D Jännä juttu, että mulla oli yksi tuttavan lapsi, joka oli mulle ihan erikoisen mieluisa. Mielelläni otin hänet viikonlopuksi meille hoitoon, kun vanhemmillensa tuli jotain menoa. Ja kyllä ehti vieraskoreus kariutua tästä lapsesta... Jätti kaikki astiat levälleen pöydälle, ei auttanut kattaamaan (pyydettäessä vei yhden lautasen pöytään), röyhtäili ja sikaili muutenkin ruokapöydässä, kertaakaan ei kiittänyt ruoasta tai muustakaan, kiusasi toistuvasti lemmikkejämme kielloista huolimatta... Asioita, joita omani eivät tee, eivät kotona eivätkä kylässä. Siis villiintyä saattaa, olla äänekäs ja riehakas, rohmuta herkkuja jne., mutta aina kyllä korjaa astiansa, auttaa kotitöissä, kiittää ja omaa hyvät pöytätavat. Mutta joo, kyllä mä edelleen pidän tuosta lapsesta, eikä ehkä vain epäitsekkäistä syistä. On niin kiva, kun olen hänelle niin kovin tärkeä ja läheinen, ei pidä antaa huonojen tapojen tulla meidän väliin. Hänellä on paljon sisaruksia, ja ehkä meillä/minun kanssani hän saa sitä omaa aikaa, olen se perheen ulkopuolinen aikuinen, joka antaa hänelle aikaa.

En ylipäätään välitä lapsista, mutta en minä lasten ystävä olekaan vaan heidän vanhempansa. Miksi minun pitäisi olla tekemisissä ystävieni lasten kanssa, kun en välttämättä tunne heidän puolisoitaankaan?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 00:18"]

On... Ikävä kyllä. Yritän kyllä vaikuttaa asenteeseeni, antamalla lapsille "uusia mahdollisuuksia". Sitä vaan ärsyttää entistä enemmän, kun aina joutuu pettymään...

[/quote] Sama juttu näistä "uusista mahdollisuuksista". Ei ole auttanut vaikka olen lähtenyt liikkeelle ajatuksella, että ihan kivoja ne lapset ovat, mulla on ollut vain huono päivä.. Kavereilla tai ystävillä lapset ovat ihan ok, mutta kaksi sukulaislasta käyvät jostakin syystä hermon päälle. Olin siitä kotona hiljaa pari vuotta, kunnes kerran mieheni ihmetteli, että mikä siinä on kun hän ei vain pidä näistä kahdesta lapsesta..? Sanoin, että sama juttu, mutta pystyn kyllä käyttäytymään ihan mukavasti heidän kanssaan ollessani. Ehkä aika auttaa, niin toivon.

On joo... tosin syy taitaa olla enemmän niissä vanhemmissa kuin lapsissa. Eli ovat tapauksia, jotka riehuu, ei osaa käyttäytyä, sotkee tms. ja vanhemmat eivät puutu asiaan. Ajattelevat ilmeisesti jotenkin niin, että lapset on lapsia ja ne sotkee ja tekee kaikenlaista ja siihen ei tarvitse aikuisten puuttua.

Yksi tapaus on sellainen, jossa äiti on aivan käsittämätön curling äiti ja lapsesta on sen takia kasvanut kitisevä valittaja. Lapsi päättää perheessä lähes kaiken - en uskoisi, jos en olisi omin silmin nähnyt, kuinka äiti kysyy lapselta, mitä tehdään ja mitä syödään ja lähdetäänkö kotiin...

Ei tämä varsinaisesti ole vaikuttanut ystävyyssuhteisiin, en siis ole pannut välejä mitenkään poikke kehenkään, mutta joidenkin tapausten kohdalla kyllä mietin kaksi kertaa, jaksanko kutsua heitä kylään.

Ei ole. Pidän kaikista ystävieni lapsista ja lapsista yleensä.

Lapsille kannattaa muuten antaa aikaa. He muuttuvat myös kehitysvaiheidensa myötä. Esimerkiksi kyläkäyttäytyminen kehittyy yleensä niillä riehakkaillakin.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 09:22"]

Lapsille kannattaa muuten antaa aikaa. He muuttuvat myös kehitysvaiheidensa myötä. Esimerkiksi kyläkäyttäytyminen kehittyy yleensä niillä riehakkaillakin.

[/quote]

Juopoillekin kannattaa antaa aikaa. Kyllä se humala siitä taittuu, kun odottaa kärsivällisesti.

Niin kyllä se niissä vanhemmissa loppujen lopuksi on munkin tapauksessa vika, kun en erityisemmin pidä heidän lapsistaan. Lapset ovat vaan aina saaneet kaiken mitä haluavat, ja vanhemmillakin on paha tapa ajatella että ovat vähän parempia kuin muut. Lapsia ei uskalleta sanoa ei tai rankaista, vaikka kiusaavat muita, kun heille tulee paha mieli. Haluavat kuulemma kasvatuksellaan saada heille hyvän itsetunnon...

En ymmärrä tätä, voisitteko siis tarkentaa että mikä niissä kavereiden lapsissa ärsyttää tai mitkä piirteet tai teot, ja onko ne minkä ikäisiä? :)

Väkivaltaisia, aggressiivisia lapsia en siedä, varsinkaan jos se aggressiivisuus kohdistuu omiin lapsiini. Tällaisia perheitä on ollut ihan pakko vältellä. Ehkä aika auttaa, tai sitten ei.

On sellaisia kavereita juu, joiden lapsista en pidä. Syynä on lasten väkivaltainen käytös omiani kohtaan, sekä myös kyseisten lasten väkivaltainen ja välinpitämätön käytös aikuisia kohtaan. En juurikaan ole enää tekemisissä näiden ystävien kanssa. Se menee toistaalta niinkin, että jos en pysty ymmärtämään jonkun kasvatustapoja, en varmaan ole heillekään sopivaa seuraa.

Näissä lapsissa ei varmaan olisi mitään vikaa, jos heidän vanhemmillaan olisi parempi ote heidän kasvatukseen. Lapset käyttävät vanhempien lepsuutta hyväkseen, tekevät jatkuvaa kiusaa, esim 5v kiusaa pienempiä lapsia, aiheuttaen heille niin paljon mielipahaa, että lapset eivät halua enää mennä kylään kyseiseen paikkaan kiusaamisen pelossa.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 10:24"]

En ymmärrä tätä, voisitteko siis tarkentaa että mikä niissä kavereiden lapsissa ärsyttää tai mitkä piirteet tai teot, ja onko ne minkä ikäisiä? :)

[/quote]

No näitä asioita, joihin minusta vanhempien pitäisi puuttua ja jotka ärsyttävät ainakin silloin, kun meillä kyläillään, ovat esim.

- se, että lapsi hieroo muffinsia ikkunaan

- lapsi hyppii sängyllä todella lujaa, ikäänkuin se olisi trampoliini

- lapselle ei kelpaa mikään ruoka, on totutettu kotona siihen, että saa aina mitä haluaa ja nirsoilee ihan tavallaisistakin jutuista ja sitten vanhemmatkin antaa ymmärtää, että kurja kun teillä ei nyt ole nakkeja tässä pöydässä kun Valtteri haluaisi vain niitä

- lapsi on tottunut saamaan aina tahtonsa läpi ja sitten kun lapsia on paikalla enemmän ja enemmistö päättää, että mennään pihalle ja tämä yksi haluaisi olla sisällä, niin lapsi murjottaa ja mököttää ja tekee sen niin, että kaikki varmasti huomaavat ja kellään ei enää ole kivaa

- lapsi riehuu sisällä tauotta ja koko ajan, oikeasti aamusta iltaan

- lapsi kaataa lastenhuoneessa ihan kaikki lelut lattialle ja tyhjentää akikki mahdolliset korit niin, että huoneessa on täysi kaaos ja ei edes kunnolla leiki millään (ja taaskaan vanhemmat ei lainkaan puutu tai kehoita siivoamaan)

...

Ikävä kyllä on, tämä kyseinen lapsi rikkoo aina jotain, sottaa, puhuu ruoka suussa, huutaa koko ajan, ja on vain niin moukkamainen ja kyse jo kuitenkin 9-v pojasta.

Ikävä kyllä on, tämä kyseinen lapsi rikkoo aina jotain, sottaa, puhuu ruoka suussa, huutaa koko ajan, ja on vain niin moukkamainen ja kyse jo kuitenkin 9-v pojasta.

Eipä pahemmin. Joskus kun lapset olivat pienempiä, alle kouluikäisiä, niin joidenkin kavereiden lapsista en pitänyt (yksi lapsi raapi ja huusi, toinen puri ja heitteli tavaroita, jne.). Mutta kun kyseiset lapset ovat kasvaneet, niin ihan mukavia heistä on tullut. Pääsääntöisesti voin sanoa että pidän kaverieni lapsista;) Yhdessä voi olla hitusen vähemmän kiva piirre tietty päteminen, mutta kaverini tunnistaa sen käytöksen itsekin ja hitusen yrittää ohjailla tai vaikuttaa siltä että tykkää siitä piirteestä vielä vähemmän kuin minä.

Eli kaipa kaverieni lapset sitten ovat vanhempiensa kasvattamia siten että kun tykkään kavereistani, niin lapsetkin ovat ihan mukavia.